Ero sivun ”Viron kuvernementti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
p Täsmennystä botin avulla: Pietari korvattiin link(e)illä Pietari (kaupunki)
Rivi 73:
Sotilaspoliitttinen tilanne muuttui juuri näihin aikoihin. Saksa oli kesään 1917 asti sodassaan Venäjää vastaan ollut [[Väinäjoki|Väinäjoen]] eteläpuolisella alueella. [[Saksan keisarikunta|Saksa]] aloitti uuden hyökkäyksen ja valloitti 21. elokuuta [[Riika|Riian]]. Tämä nosti esiin sen mahdollisuuden, että saksalaiset tunkeutuisivat Viroon. Tästä tulikin pian totta, sillä saksalaiset joukot valloittivat 29. elokuuta viikon kestäneessä operaatiossa Viron kuvernementtiin kuuluvat suuret saaret eli [[Saarenmaa]]n, [[Muhu]]n ja [[Hiidenmaa]]n. <ref>Zetterberg: Viron historia s.496.</ref>
 
Samoihin aikoihin Venäjällä vallankumouksellinen bolševikkiliike vahvistui syksyn 1917 aikana. 25. lokakuuta bolševikit [[Lokakuun vallankumous|ottivat vallan]] [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]]ssa. Maan johtoon tuli [[Vladimir Lenin|Leninin]] johtama kansankomissaarien neuvosto. Samaan aikaan Virossa bolševikit syrjäyttivät Jaan Poskan vallankaappauksella 27. lokakuuta 1917. Valtaan nousi Viron neuvoston toimeenpaneva komitea johtajanaan virolaisbolševikki [[Jaan Aanvelt]]. <ref>Zetterberg: Viron historia s.497.</ref>
 
Pian sen jälkeen 13. marraskuuta Aanvelt ilmoitti, että maaneuvosto hajotetaan. Viimeisessä kokouksessa 15. marraskuuta maaneuvosto julistautui Viron korkeimman vallan haltijaksi siihen asti, kunnes demokraattisesti valittu Viron perustava kokous kokoontuisi. Asenne itsenäisyyteen oli vielä epäselvä. Ensimmäisenä sen esitti työpuolueen puoluekokous joulukuussa 1917. Sen jälkeen kaikki muut puolueet paitsi bolševikit siirtyivät itsenäisyyden kannattajaksi. Viron perustavan kokouksen vaalit järjestettiin 21.-22. tammikuuta 1918. Bolševikit uskoivat saavansa niissä sinetin vallalleen, mutta tulos oli pettymys. Vain 37,1 prosenttia kannatti bolševikkeja. <ref>Zetterberg: Viron historia s.497-499.</ref>