Ero sivun ”Kiertoilmaus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
'''Kiertoilmaus''' (tai '''kiertoilmaisu''') eli '''eufemismi''' on korvaava ilmaisu. Yleensä se on lieventävä ilmaisu tiukasta tai epämiellyttävästä asiasta. Sen avulla voidaan peittää totuutta käyttämällä epäsuoraa sanontaa suorapuheisuuden sijasta.
== Historiassa ==
Vanhastaan kiertoilmauksia on käytetty voimakkaista ja suurista olennoista, kuten petoeläimistä, [[Jumala|jumalista]] tai pahoista hengistä, sekä puhuttaessa kielletyistä aiheista tai asioista, jotka olivat [[tabu]]ja, kuten seksuaalisuudesta. Pyhän henkiolennon nimen asiattoman lausumisen ajateltiin herjaavan olentoa. Pahan tai pelottavan hengen tai petoeläimen nimen lausumisen taas ajateltiin kutsuvan olennon paikalle. Esimerkiksi suomalaisten
Monilla tärkeillä [[Riistaeläimet|riistaeläimillä]] oli suomen kielessä kiertoilmauksia. Niitä käytettiin aikanaan varsinaisen nimen sijasta, koska siten uskottiin vältettävän huono metsästysonni. [[Kettu]] tunnettiin alun perin nimellä ''repo'', sana ''kettu'' on [[Partisiippi|partisiippimuoto]] [[nahka]]a tarkoittavasta ''kesi''-sanasta.
Rivi 8 ⟶ 9:
Ikivanhan ja edelleen joissain kulttuureissa elävän käsityksen mukaan asioilla on ''oikeat'' nimet, jotka eivät pelkästään viittaa kohteeseensa, vaan ovat olennainen osa kohdettaan. Esimerkiksi ihmisen nimi oli osa ihmistä, ja joissain uskomuksissa nimi saattoi olla jopa ihmisen [[sielu]]. Monissa kulttuureissa uskottiinkin, että ihminen sai sielunsa vasta nimenannon yhteydessä. Kotieläintenkin ajateltiin tottelevan nimeään pikemminkin nimen yliluonnollisen vaikutuksen vuoksi, kuin siksi, että eläin tunnistaisi nimensä tai olisi oppinut reagoimaan siihen. Sama koski myös muita olentoja. Petoeläimiä tai pahoja henkiä ei haluttu paikalle, joten niiden oikeaa nimeä ei haluttu lausua. Riistaeläimet taas pelkäsivät nimeään, ja uskottiin, että ne lähtivät karkuun, jos niiden nimi sanottiin. Kiertoilmaukset eivät olleet olennon ”oikeita” nimiä, eivätkä siten yhtä vaarallisia. Usein kävi kuitenkin niin, että kiertoilmaus vakiintui ”oikeaksi” nimeksi, ja saatettiin joutua etsimään uutta kiertoilmausta.
== Nykyisin ==
Länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa jotkut sanat ja ilmaukset ovat [[Poliittinen korrektius|epäsopivia]]. Tällaisia ovat varsinkin eri etniset nimitykset ja ihmisten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten vammaisuuteen liittyvät nimitykset. Esimerkiksi sanan [[neekeri]] sijasta käytetään sanoja musta, afrikkalainen tai afroamerikkalainen.
Esimerkiksi ”[[kuolema]]” on hyvin tunnelatautunut sana, ja siitä käytetäänkin termejä "nukkua pois", "poistua joukostamme"
Eufemismin vastakohta on [[dysfemismi]], jolla pyritään saattamaan jokin asia huonoon valoon. Poliittisessa retoriikassa käytetään paljon dysfemismejä, kuten ''lahtari'' valkokaartilaiselle tai ''kulakki'' suurviljelijälle. [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodassa]] "tasavaltalainen" ja "kansallismielinen" olivat osapuolten eufemismeja, ja "kommunisti" sekä "fasisti" niiden dysfemismejä.
Rivi 19 ⟶ 21:
* Tekniset tai vierasperäiset ilmaisut
* Lyhenteet ("päin P:tä"
* Abstraktiot ("poistua keskuudestamme" kuolemasta)
* Epätäsmällisyydet ("takamus")
Rivi 27 ⟶ 29:
== Katso myös ==
* [[Synonymia]]
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Varis, Markku | Nimeke=Sumea kieli: Kiertoilmauksen muoto ja intentio nykysuomessa | Selite=Väitöskirja
▲* {{Kirjaviite | Tekijä=Varis, Markku | Nimeke=Sumea kieli: Kiertoilmauksen muoto ja intentio nykysuomessa | Selite=Väitöskirja, Oulun yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 717 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-746-079-1}}
[[Luokka:Käytös- ja tapatieto]]
|