Ero sivun ”Ranskan ensimmäinen tasavalta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
wl
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
typo
Rivi 4:
[[Tasavaltalaisuus]] sai Ranskassa suosiota porvarilisen lukeneiston keskuudessa 1700-luvun loppupuolella. Monet [[valistusfilosofi]]t, esimerkiksi [[Voltaire]], tosin kannattivat [[Valistunut itsevaltius|valistunutta itsevaltiutta]] tai vaativat korkeintaan kuninkaan yksinvallan poistamista. Vuoden [[1789]] vallankumous pyrki aluksi säätyjen [[Privilegio|etuoikeuksien]] poistamiseen ja teki siitä [[4. elokuuta]] 1789 periaatepäätöksen. Vielä yli kaksi vuotta vallankumouksen puhkeamisen jälkeen [[13. syyskuuta]] [[1791]] säädetty perustuslaki säilytti monarkian. Se jätti hallitsijalle [[Toimeenpanovalta|toimeenpanovallan]].<ref name="oe7" />
 
Tasavalta alkoi saada kannatusta Itävallan-sodan sytyttyä 1792. [[Itävalta]] ja [[Preussi]] olivat liittoutuneet keskenään, jolloin Ranska julisti [[20. huhtikuuta]] 1792 sodan Itävallalle. Ranskan armeija menestyi siinä huonosti, ja tämän aiheuttama tyytymättömyys kohdistui kuningasperheeseen, vasinkin itävaltalaissyntyiseen kuningatar [[Marie Antoinette]]en. Kun väkijoukko valtasi Tuilers´n palatsin [[10. elokuuta]] 1792, kuningasperhe joutui pakenemaan [[kansalliskonventti]]in. Tämä merkitsi monarkian tosiasiallista loppua. Ranska julisttiinjulistettiin tasavallaksi kansalliskonventissa [[22. syyskuuta]] 1792. Seuraavina vuosina maata hallitsi [[Kansalliskokous (Ranskan vallankumous)|Kansalliskokous]] (1792–95). Kuningas [[Ludvig XVI]] ja kuningatar [[Marie Antoinette]] mestattiin 1793.<ref name="oe7" />
 
Kenraali [[Napoleon Bonaparte]] sai tasavallan aikana vaikutusvaltaa ensin maan ulkopolitiikassa vuodesta 1796 alkaen. Hän teki ehdotuksia sotilaallisista operaatioista Italian kaupunkivaltioita ja Itävaltaa vastaan ja saavutti niissä menestystä. Vuonna 1799 Ranskalla oli kuitenkin vastassaan [[Turkki|Turkin]], [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]], Itävallan ja [[Venäjä]]n yhdistetyt voimat. Napoleon sai vihollisen uhkan avulla kannatusta verettömälle operaatiolle nimeltä [[Brumairekuun 18. päivän vallankaappaus]]. Se tapahtui [[9. marraskuuta]] 1799 ja merkitsi [[Direktorio|direktoriohallituksen]] kukistumista, kansalliskonventin hajottamista ja tosiasiallisesti Napoleonin yksinvaltaa. Tämä kirjattiin [[Vuoden VIII perustuslaki]]in (1799), jonka mukaan Napoleon hallitsi maata [[Konsulaatti|konsulina]]. Tasavallan muuttaminen vuonna 1804 perinnölliseksi [[Ranskan ensimmäinen keisarikunta|keisarikunnaksi]] oli lopullinen päätepiste ensimmäiselle tasavallalle.<ref name="oe7" />