Versio 3. heinäkuuta 2013 kello 21.04 muokkaa PekkkaN (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 5 878 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 31. lokakuuta 2013 kello 00.16 muokkaa kumoa Pxos (keskustelu \| muokkaukset) sisällönvakauttajat, palauttajat 62 877 muokkausta p w Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Karl Östen Elfving''' ([[27. toukokuuta]] [[1874]] [[Vaasa]] – [[25. heinäkuuta]] [[1936]] [[Boden]], [[Ruotsi]]) oli suomalainen maatalousasiantuntija ja -poliitikko. Elfvingin vanhemmat olivat pormestari Karl Oskar Elfving ja Jenny Sofia Nyman. Hän valmistui agronomiksi 1895, filosofian kandidaatiksi 1911 ja filosofian lisensiaatiksi (tohtori) 1915, väitöskirjan aiheenaan ''Vermögensbildung kleinbäuerlicher Ansiedler in Finnland''. Elfving toimi tilanhoitajana, maanviljelysinsinöörinä, lääninagronomin apulaisena ja maanviljelyskonsulenttina vuoteen 1906 saakka, sitten vuoteen 1917 asti valtion ~~asutustarkastajana~~[[asutustarkastaja]]na ja [[asutushallitus\|asutushallituksen]] ylijohtajana eli ylitirehtöörinä 1917-1926. Hän julkaisi muun muassa teokset ja tutkielmat ''Växtkultur, växtförädling och försöksverksamhet'' (1903), ''Petsamon taloudellisista edellytyksistä ja toimenpiteistä sen kehittämiseksi'' (1924) sekä ''Uusia teitä pienviljelyksen kohottamiseksi'' (1932). Elfving kuului useiden maatalousjärjestöjen ja säätiöiden johtoelimiin ja osallistui valtionkomiteoihin. Vuonna 1917 hän oli asutuskomitean ja eräiden poronlaidunkomissioiden puheenjohtaja. Hän toimi maatalousministerinä [[Cajanderin I hallitus\|Cajanderin I hallituksessa 1922]] ja [[Cajanderin II hallitus\|Cajanderin II hallituksessa 1924]], molemmissa [[ammattiministeri]]nä. 1926-1930 Elfving oli Suomen suurlähettiläs [[Oslo]]ssa. Myöhemmin hän palasi viljelemään omaa tilaansa, mutta vastasi samalla joidenkin suurtilojen hoidosta.

Ero sivun ”Östen Elfving” versioiden välillä