Ero sivun ”Hugo Standertskjöld” versioiden välillä

208 merkkiä lisätty ,  15 vuotta sitten
wikilinkkejä
(wikilinkkejä)
'''Hugo Robert Standertskjöld''' ([[22. syyskuuta]] [[1844]] [[Janakkala]] - [[9. toukokuuta]] [[1931]] [[Helsinki]]) oli [[eversti]], asetehtailija, teollisuusmies, suurlahjoittaja ja [[Aulanko|Aulangon]] rakennuttaja.
 
Hugo Standertskjöld syntyi suomalaisperäisen aatelisperheen[[aateli]]sperheen vesana Janakkalassa[[Janakkala]]ssa sijaitsevaan [[Vanantaka|Vanantaan]] kartanoon. Nuorena, eli 20 vuotiaana hänestä tuli tykistöupseeri ja melko nopeasti (1866) hänen komennettiin Tulan[[Tula]]n kivääritehtääseen Venäjälle[[Venäjä]]lle, jossa hän vastasi tehtaan teknisestä valmistuksesta. Tämä asetehtailu oli tavallaan jo suvussa, sillä hänen setänsä [[Carl August Standertskjöld]] toimi sekä Izhevskin[[Izhevsk]]in että Tulan asetehtaiden päällikkönä ja vuokraajana.
 
[[Ludvig NobelinNobeli]]n suosituksesta hän siirtyi [[1872]] Izhevskin kivääritehtaaseen, jota hän johti [[Balkanin sota|venäläis-turkkilaisen sodan]] aika, jolloin kiväärien kysyntä Venäjällä oli huipussaan. Vuonna 1880 johtajana toiminut Standertskjöld vuokarasi tehtaan itselleen Venäjän valtiolta. Tehtaassa toteutettiin huomattavia tuotannon parannuksia ja investointeja. Hän jopa myi [[Suomen suuriruhtinaskunnan armeija|Suomen vakinaiselle armeijalle]] sen tarvitsemat kiväärit edulliseen hintaan. Sen lisäksi, että hänkin suuren henkilökohtaisen omaisuuden sai hän tällä kiväärikaupalla myös luotua hyvät suhteet maamme päätöksentekijöihin. Izhevskin kivääreillä sodittiin vielä k[[kansalaissota|ansalaissodassakansalaissodassa]] sekä Talvi- ja jatkosodissakin.
 
Vuonna 1884 Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkaksi aikaa. Tehtaan uudistamiseen ja tuotannon tehostamiseen tarvittavien investointien rahoittamisessa hänellä oli apunaan sekä [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]], että [[Nobel-yhtymänyhtymä]]n myöntämät edulliset lainat. Kohtuullisella voitontavoittelullaan ja jyrkästi nousevista suhdanteista hyötymistä yrittämättä, hän onnistui pääsemään ase- ja ammushankinnoista päättävien suosioon, joka oli Venäjän keisarikunnassa edellytys hyvällä ja tuottavalle taloudelliselle toiminnalle.
 
Vähitellen eversti Standertskjöld kuitenkin lopettin taloudellisen toimintansa Venäjällä ja siirsi suuren omaisuutensa Suomeen. kaupunkiasunnokseen hän rakennutti yksityispalatsin [[Pohjois-Esplanadi]] 3:een, talossa sijaitsee nykyisin maamme [[Korkein oikeus]]. Vuonna 1883 hän oli ostanut [[Hämeenlinna]]sta Karlbergin kartanon, josta hän rakensi itselleen kesäasunnon ja josta on lähtöisin nykyinen [[Aulanko]].
 
Suomeen palattuaan Standertskjöld osti [[Kaukaan tehtaat]] läheltä Lappeenrantaa[[Lappeenranta]]a ja muutti sen selluloosaa[[selluloosa]]a tuottavaksi suuryritykseksi, joka on osa nykyistä [[UPM-konserniakonserni]]a. Lisäksi hän investoi ostamalalostamalla valtavat metsäalueet tehtaan puunsaannin varmistamiseksi. Näille metsämailleen hän yritti saada myös pienviljelijäväestöä, joille hän tarjosi edullisia asettumisehtoja.
 
Poikamiehenä elellyt eversti oli myös avokätinen lahjoittaja. Usein hänen lahjoituksensa suuntautuivat lähelle hänen ammattiaan. Eräs lahjoitusten saaja oli Suomen [[kadettikoulu]] Haminassa[[Hamina]]ssa. Koulun lakkauttamisen jälkeen lahjoitusvarat jaettiin nuorille, joiden oli ollut pakko vaihtaa elämänuraansa koulun lakkauttamisen tähden.
 
Toinen suuri lahjoitus meni [[Suomen sisällissota|sisällisodan]] valkoiselle armeijalle, sen kaatuneiden omaisille ja jälkeläisille. Myös sotaan osallistuneet saksalaiset ja ruuotsalaiset sotilaat saivat häneltä merkittävät avustussummat. Muita kohteita olivat mm. [[Suomen Lääkäriseura]] ja [[Svenska litteratursällskapet i Finland|Ruotsalaisen Kirjallisuuden Seura]].
 
 
21 144

muokkausta