Ero sivun ”Luonnollinen kieli” versioiden välillä

106 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
* Ihmiset käyttävät kieltä yhteydenpitovälineenä ja hahmottavat sen avulla ympäröivän maailman [[verbaali]]sesti ja/tai viittoen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Karlsson, Fred | Nimeke = Yleinen kielitiede| Vuosi = 1999| Luku = | Sivu = 2| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Yliopistopaino| Tunniste = ISBN 951-570-417-0| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
 
Luonnollisia kieliä ovat paitsi verbaaliset myös [[viittomakieli|viitotut kielet]], jotka ovat syntyneet ja kehittyneet kuurojen keskuudessa. Kaikilla luonnollisilla kielillä on oma sanastonsa/ viittomistonsa ja rakenteensa eli kielioppinsa. - Toisaalta jokainen yksittäinen luonnollinen kieli muuttuu vääjäämättömästi aikojen kuluessa käyttäjiensä keskuudessa, ja siitä syntyy samaan kieleen eri [[murre|murteita]]. Useita kieliä käyttävät monikieliset ihmiset saattavat puolestaan yhdistellä myös eri [[kieliryhmä|kieliryhmiin]] kuuluvien kielten sanastoja ja rakenteita toisiinsa. Näin voi kielten kontakteista syntyä aikojen kuluessa luonnollisia [[kontaktikieli]]ä, [[pidgin]]eitä.<ref name=>Anhava, Jaakko 1998: ''Maailman kielet ja kielikunnat''. Tampere. Kaudeamus Kirja/ Oy Yliopistokustannus.</ref>
 
==Lähteet==
Anhava, Jaakko 1998: ''Maailman kielet ja kielikunnat''. Tampere. Kaudeamus Kirja/ Oy Yliopistokustannus.
 
Karlsson, Fred 1999: ''Yleinen kielitiede''. Helsinki. Yliopistopaino.
 
==Viitteet==
{{Viitteet}}