Ero sivun ”Lou Reed” versioiden välillä

Syksyllä 1960 Reed alkoi opiskella journalismia, ohjaamista ja luovaa kirjoittamista [[Syracusen yliopisto]]ssa. Vuonna 1961 hän isännöi myöhäisillan ohjelmaa nimeltä ''Excursions On A Wobbly Rail'' radiokanavalla WAER. Ohjelma käsitteli musiikkia, erityisesti 1950-luvun [[free jazz]]ia. Monet Reedin kitaransoittotekniikoista saivatkin inspiraationsa jazzmusiikin saksofonisteilta, kuten [[Ornette Coleman]]ilta. Kesäkuussa 1964 Reed valmistui yliopistosta kunniamaininnoin.

 

 

 

 

 

===The Velvet Underground===

Reed ja Cale asuivat yhdessä [[Lower East Side]]ssa. Heidän kutsuttuaan mukaan yhtyeeseen Reedin opiskelutoverit, kitaristi [[Sterling Morrison]]in ja rumpali [[Maureen Tucker]]in, The Velvet Underground oli perustettu. The Velvet Underground sai pian taiteilija [[Andy Warhol]]in huomion, ja tämä kiinnittikin heidät oman yhtiönsä lisäksi esitykseen Exploding Plastic Inevitable. Yhteistyö Warholin kanssa inspiroi monia Reedin kappaleita, ja hän kunnioittikin Warholia suuresti muun muassa tämän aitouden vuoksi. Konflikti kuitenkin puhkesi Warhol Factoryn päätettyä, että yhtye tarvitsi naislaulajan. Reed oli nimittäin hyvin arka lavaesiintyjä eikä hänestä ollut keulakuvaksi. Niinpä yhtyeeseen otettiin saksalainen [[Nico (muusikko)|Nico]], mutta yhtye teki kantansa kuitenkin hyvin selväksi laittamalla ensimmäisen albuminsa nimeksi ''The Velvet Underground and Nico''. He eivät hyväksyneet uutta jäsentään osaksi yhtyettä, ja aihe oli kova pala varsinkin Reedille. Reedillä ja Nicolla oli tästä huolimatta parisuhde, ja Reed kirjoitti Nicolle muutaman kappaleen. Myös Nico ja Cale seurustelivat lyhyen aikaa.

 

 

Albumin ''White Light/White Heat'' aikaan Nico oli eronnut ja Warhol saanut potkut, molemmat vastoin Calen tahtoa, ja uusi manageri [[Steve Sesnick]] taivuttelikin Reedin ajamaan Calen yhtyeestä. Morrison ja Tucker harasivat vastaan, mutta lopulta Reed sai potkittua Calen pois. Morrison uskoi Reedin tehneen sen silkkaa mustasukkaisuuttaan ja kunnianhimoaan. Cale on sanonut, että ensimmäisen levyn jälkeen lähes uskonnollinen suhtautuminen musiikkiin laimeni sekä hänen itsensä että myös Reedin kohdalla. Musiikinteosta tuli työtä, eivätkä he enää edes muistaneet alkuperäisiä pyrkimyksiään.

 

 

===Sooloura===

Jätettyään The Velvet Undergroundin Lou Reed sai konekirjoittajan työn isänsä kirjanpitofirmassa. Vuotta myöhemmin hän kuitenkin solmi levytyssopimuksen [[RCA Records|RCA:n]] kanssa ja äänitti ensimmäisen sooloalbuminsa [[Lontoo]]ssa työskennellen muun muassa [[Steve Howe]]n ja [[Rick Wakeman]]in kanssa. Levy nimeltä ''[[Lou Reed (albumi)|Lou Reed]]'' sisälsi julkaisemattomia The Velvet Undergroundin kappaleita, joista osa oli äänitetty albumille ''Loaded'', mutta jotka olivat joutuneet kuitenkin loppujen lopuksi hyllylle. Albumi sai negatiivisia lehtiarvosteluita, eikä se myynyt kovinkaan hyvin.

 

 

Vaikka ''Transformer'' olikin menestys, Reediä harmitti suuresti, että hän joutuisi viettämään lopunelämäänsä maineikkaan tuottajaryhmän varjossa. Riita Reedin ja Bowien välillä jäädyttikin yhteistyön vuosiksi, mutta he sopivat myöhemmin ja esiintyivät yhdessä jälkimmäisen 50-vuotiskonsertissa vuonna 1997. Vuonna 2003 Bowie vieraili Reedin albumilla ''The Raven''. ''Transformeria'' seurasi synkkä ''[[Berlin (albumi)|Berlin]]'', joka kertoi tarinan kahdesta rakastuneesta narkomaanista. Levy käsitteli huumeriippuvuutta, hyväksikäyttöä, itsemurhaa, prostituutiota ja aviorikoksia.

 

 

 

Samana vuonna ilmestynyt albumi ''Coney Island Baby'' oli sen sijaan hyvin lämmin ja lempeä. Hän omisti levyn tuolloiselle kumppanilleen, transsukupuoliselle naiselle nimeltä Rachel, joka myöskin näkyy vuoden 1977 kokoelmalevyn ''Walk on the Wild Side: The Best of Lou Reed'' kannessa. Vuoden 1976 albumi ''Rock and Roll Heart'' petti odotukset. Vuonna 1978 ilmestynyt ''Street Hassle'' palasi Reedin inspiroiman punkin juurille. Ironisesti Reed itse vähätteli punkia ja vältteli kaikenlaisia yhteyksiä sen kanssa.

 

 

Jazzmuusikko [[Don Cherry]]n kanssa tehtyä levyä ''The Bells'' (1979) seurasi kitaristi [[Chuck Hammer]]in kanssa äänitetty ''[[Growing Up in Public]]''. Samoihin aikoihin Reed näytteli myös rähjäistä tuottajaa [[Paul Simon]]in elokuvassa [[One Trick Pony]].

====1980-luku====

 

 

Vuonna 1981 tuottaja [[Bob Ezrin]] otti yhteyttä Reediin ja pyysi häntä kirjoittamaan [[hard rock]] yhtye [[KISS]]in tulevalle [[Music from "The Elder"|albumille]]. Reedin nimi mainitaan kolmen kappaleen krediiteissä. Levy floppasi täysin, vaikka kriitikot albumia ylistivätkin.

Vuonna 1996 Reed julkaisi albumin ''Set the Twilight Reeling''. Samana vuonna Reed teki musiikkia näytelmään ''Time Rocker'', jota esitettiin Saksassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1998 televisioshow ''American Masters'' esitti dokumentin ''Lou Reed: Rock and Roll Heart''. Dokumentti näytettiin yli 50 filmifestivaalilla, muun muassa Berliinin elokuvajuhlilla. Vuonna 1999 sille myönnettiin [[Grammy-palkinto]] parhaana pitkänä musiikkiaiheisena elokuvana.

 

 

====2000-luku====

Reed julkaisi vuonna 2005 valokuvateoksen [[New York]]ista.

 

 

====2010-luku====

 

=== Kuolema ===

 

==Vierailut Suomessa==

*''[[Lou Reed (albumi)|Lou Reed]]'' (1972)

*''[[Transformer]]'' (1972)

*''[[Sally Can't Dance]]'' (1974)

*''[[Metal Machine Music]]'' (1975)

*''[[Coney Island Baby]]'' (1976)

*''[[Street Hassle]]'' (1978)

*''[[The Bells]]'' (1979)

 

===Livealbumit===

*''Lou Reed Live'' (1975)

*''Live: Take No Prisoners'' (1978)

*''American Poet'' (2001)

*''Animal Serenade'' (2004)

* ''The Creation of the Universe'' (2009)