Ero sivun ”Legenda” versioiden välillä

Legendan alkuperäinen merkitys on pyhimyksen elämää käsittelevä [[liturgia|liturginen]] lukukappale<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 406</ref>, myöhemmin [[pyhimys|pyhimyksestä]] kertova taru,<ref>Kotus, Perussanakirja, 1997: "legenda: pyhimystarina, -taru."</ref> jossa keskeisessä osassa ovat kyseisen henkilön tekemät ihmeteot[[ihme]]teot eli miraakkelit. Alkujaan legendat oli siis tarkoitettu kirkossa luettaviksi, mutta uskonpuhdistuksessa[[uskonpuhdistus|uskon­puhdistuksessa]] ne torjuttiin pyhäinpalvonnan mukana. Myöhemmin ne on jälleen nostettu arvoon taideteoksina<ref name="oit"/>.

''Legendarunot'' ovat [[Suomi|Suomalaisen]] kansanperinteen muinaisrunoja<ref name="oit2">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 407 art. Legendaruno</ref>. Legendaruno ''[[Savilinnut]]'' kertoo, kuinka [[Jeesus]] loi linnut savesta. Suomessa on myös legendarunoja [[Neitsyt Maria]]sta, maan emosesta ja [[Pyhän Henrikin legenda|piispa Henrikin ihmeteoista]]. Ne ovat saaneet aiheensa kristillisen kulttuurin myötä tulleista legendoista ja [[apokryfikirjat|apokryfisistä]] tarinoista. [[Eino Leino]]n teos ''[[Helkavirret]]'' edustaa uudempia legendarunoja.

Legenda-sanaa on ruvettu käyttämään kaunistelluista tai ihannoivista kertomuksista, myöhemmin myös merkityksessä ''perätön juttu, pötypuhe'' (muun muassa ”urbaani”[[urbaani legenda”legenda]]”). Toisaalta varsinkin urheilukielessä on tavallaan palattu alkuperäiseen merkitykseen: ”legendalla” tarkoitetaan jostakin maineikkaasta suorituksesta tai henkilöstä kertovaa tarinaa, joka on tosi (tai ainakin totena pidetty) mutta sisältönsä takia ”tarunomainen”. Sitten sanaa on ryhdytty käyttämään myös ihmisestä, josta kerrotaan sellaisia, etenkin ilmaisuissa ”elävä legenda” ja ”legenda jo eläessään” (esimerkiksi [[Elvis]]).<ref>[http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatl.html Pienehkö sivistyssanakirja, l-alkuiset sanat], viitattu 19.2.2011</ref>