Ero sivun ”Marie NDiaye” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh jne
Rivi 6:
Vuonna 2001 NDiaye sai [[Prix Femina]] -palkinnon romaanista ''Rosie Carpe''. Hänen näytelmänsä ''Papa doit manger'' on ollut [[Comédie française]]n ohjelmistossa. Hänelle myönnettiin vuoden 2009 [[Goncourt-palkinto]] teoksesta ''[[Trois femmes puissantes]]''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/11/musta_nainen_teki_kirjallisuushistoriaa_ranskassa_1130855.html | Nimeke =Musta nainen teki kirjallisuushistoriaa Ranskassa| Julkaisija =Yle.fi| Viitattu = 2.11.2009}}</ref> NDiaye on ensimmäinen musta nainen, joka on saanut Goncourt-palkinnon ja ensimmäinen kirjailija, jolle on myönnetty sekä prix Femina että prix Goncourt. Teos synnytti ilmestyttyään kiivaan sananvapauskeskustelun, joka piti sen loppuvuonna myyntilistojen kärjessä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/12/ranskassa_kiistellaan_kirjailijoiden_sananvapaudesta_1279829.html| Nimeke =Ranskassa kiistellään kirjailijoiden sananvapaudesta| Tekijä = Anneli Vehkoo| Ajankohta =15.12.2009| Julkaisija =Yle.fi| Viitattu = 16.12.2009}}</ref>
 
NdiayeNDiaye on naimisissa kirjailija [[Jean-Yves Cendrey]]n kanssa, ja he tekevät yhteistyössä näytelmiä. Heillä on kolme lasta, ja he asuvat Berliinissä.<ref>[http://bibliobs.nouvelobs.com/20091001/14961/berlin-des-pres Jérome Garcin, Berlin-des-Prés]</ref>. Syy Berliiniin muuttoon oli [[Nicolas Sarkozy]]n valinta presidentiksi.<ref>[http://www.telerama.fr/livre/marie-ndiaye-je-ne-veux-plus-que-la-magie-soit-une-ficelle-litteraire,46107.php Marie NDiaye: "Je ne veux plus que la magie soit une ficelle"]</ref> NDiayea voidaan pitää [[nouveau romaninroman]]-suuntauksen perillisenä, mutta kokeelliseen tyyliinsä hän yhdistää myös fantastisia ja maagisia elementtejä. Hänen teoksensa sisältävät armotonta yhteiskuntakritiikkiä ja psykologisesti syväluotaavaa analyysiä. Niille leimallista on myös hyytävä tunnelma.
 
== Suomennetut teokset ==