Ero sivun ”Polttovenehautaus” versioiden välillä

'''Polttovenehautaus''' <ref name=sanasto/> on [[polttohautaus|polttohautaamisen]] erikoismuoto, jossa vainaja on laitettulaitettiin puuveneeseen [[hauta-antimet|hauta-antimineen]] ja sitten poltettupoltettiin roviolla. Palamattomat esineet, tuhka ja jäljelle jääneet luut on lakaistulakaistiin kasaan ja haudattuhaudattiin esimerkiksi kaivamalla ne maakuoppaan tai levitettämällälevittämällä ne [[polttokenttäkalmisto]]n kivetyksen sekaan. Traditiota harjoitettiin melko yleisesti [[Itämeri|Itämeren]] rannikoiden yhteisöissä rautakaudella, mutta erityisen paljon [[merovingiaika|merovingi-]]- ja [[viikinkiaika]]na eli noin 550−1000 jaa.. Samaan aikaan esiintyi myös [[venehautaus|veneessä hautaamista]], jossa vainajaa ei poltettu, mutta se oli harvinaisempi tapa.<ref name=raike/><ref name=mossby/>

TraditioPolttovenehautauksen traditio käyttää puista "arkkua" lienee kivikautinen, mutta varmuudella ainakin pronssikautinen. Silloin käytettiin hautaamisessa käytettiin kahta puunrungosta koverrettua ruuhta, jotka asetetiin maakuoppaan reunat vastakkain kuin arkku. Vainaja ja hauta-antimet asetettiin ruuhien sisälle, jotka peitettiin sitten maalla. Koska puurakenteet säilyvät huonosti, ei tästä traditiosta ole säilynyt montaakaan hautausta tutkittavaksi. Sen sijaan myöhäisemmästä rautakautisista venehautaustraditiostavenehautaustraditioista on paljon esimerkkejä.<ref name=mossby/>

Vanhimmat venehautaukset ajoitetaan [[Bornholm]]iinin saarelle 300-luvulle jaa. eli roomalaiselle rautakaudelle, mutta ne jatkuvat vielä merovingi- (''vendeltid'' {{sv}}) ja viikinkiajan loppuun asti 1000-luvulle jaa.. Näissä hautauksissa vainaja asetettiin avoveneeseen, jonne laitettiin mukaan henkilönvainajan henkilökohtaisia tavaroita, ravintoa, mahdollisesti aseistusta, hevonen, koira tai kotieläimiä. Tämän jälkeen veneeseen kasattiin polttopuita, jotka sytytettiin tuleen. Tuhkat saatettiin peittää sijoillensa, tai ne voitiin laksistalakaista kasaan ja viedä kalmistoon haudattavaksi. Polttovenehautauksesta jää yleensä jäljelle paljon tuhkaa, palaneita luunpalasia ja hampaita,; erilaisia metalliesineitä, kuten koruja, veitsiä ja aseita sekä veneestä naulat, niitit ja muut rautaosat. Venepolttohautaus eroaa muista polttohautauksista siinä, että veneen mukana tuli tuhkaan runsaasti niittiäniittejä ja naulaanauloja (50-500 kappaletta). Veneissä käytettiin rautaniittejä vasta vendel- ja viikinkiajalla. Venehautauksissa saatettiin vainaja erityissyistä johtuen haudata veneineen myös ruumishautana. Näitä hautauksia on kuitenkin pieni vähemmistö, jokaja onse oli ilmeisesti varattu mahdollisesti yhteisön korkea-arvoisille jäsenille.<ref name=raike/><ref name=mossby/>

Norjasta tunnetaan paljon polttovenehautauksia. Tämä on luonnollista, koska polttohautaus on Norjassa yleinen muinaisjäänne rautakaudelta ja siellä harrastettiin eniten Pohjolassa polttamattomia venehautauksia. Erityisesti Oslon[[Oslo]]n ympäristössä ja Nordfjordissa[[Nordfjord]]issa on polttovenehauauksiapolttovenehautauksia.<ref name=stylega13/> Vuonna 1997 alettiin tutkia '''Gauselin''' <ref name=gausel01/><ref name=gausel02/> polttovenehautauksia noin 20 hautakummun joukosta. Näistä kaivauksista odotetaan runsaasti tuloksia.

Ruotsissa tunnetaan 116 venehautausta, joista 56 on polttohautauksia ja 60 on ruumishautauksia. RuotsalinenRuotsalaisen tulkintapolttovenehautatulkinnan polttovenehaudasta on, ettämukaan niittejä tulee löytyä vähintään 100, jotta polttohautausta pidetään venehautauksena. Jos niittejä on vähintään 50, jää siitä vielä epäillys, sillä 50 niittiä voi syntyä myös arkusta tai kärryistä.<ref name=mossby/>

Suomessa löydetyt venehautaukset ovat kaikki yhtä lukuunottamatta olleet polttovenehautauksia. Tähän on kaksi syytä. Polttamaton venehautaus lahoaa ja multaantuu nopeasti johtuen maaperämme happamasta laadusta. Toinen syy lienee se, ettei täällä hajoitettuharjoitettu ruumishautaamista kovinkaan yleisesti, jolloin ne harvat venehaudat ovat jääneet huomaamatta. Ainoa merkki lahonneesta veneestä ovat ruostuneet niitit, joita venehautauksessa on harvakseltaan levittäytyneenä veneenlaajuiselle alueella levinneenä. Siksi ainoat merkittävät niittikeskittymät ovat tulleet vastaan polttokenttäkalmistoissa. Niistä on löytynyt niittejä on yhdessä ryppäässä niin paljon, että niistä saisi naulattua veneen tai ainakin suuren osan siitä. Riittävä määrä tulessa patinoituneita niittejä onkin ainoa peruste väittää hautausta polttovenehautauksestapolttovenehautaukseksi.<ref name=raike/>

Mikä on järkevä määrä niittejä, jonka perusteella voidaan puhua veneestä? Vähintään 100 niittiä tarvitaan kokonaisuudessaan pienen veneen rakentamiseksi limilautaisena. Mikäli tuhkat ja niitit on heitetty polttokenttään kivien joukkoon, häviävät niistä häviää osa, kun kalmistosta pystytään tutkimaan vain osa. Tällöin voidaan hyväksyä vene jo 50 niitin perusteella. Niittien tulee kuitenkin olla oikean pituisia ja mallisia, jotta ne ylipäätään voidaan hyväksyä veneen niiteiksi.<ref name=raike/>

Vuoteen 1992 mennessä oli löydetty kaikkiaan 36 venehautausta. Ne ajoittuvat merovingiajan alusta viikinkiajan loppuun. Aurajokilaaksossa[[Aurajoki]]laaksossa ja Raisiossa[[Raisio]]ssa niitä oli tällöin yhteensä 12, [[Kalanti|Kalannissa]] 2, [[Halikko|Halikossa]] 1, Perniössä[[Perniö]]ssä 2 ja Karjaalla[[Karjaa]]lla 2, Tampereella[[Tampere]]ella, [[Huittinen|Huittisissa]] ja [[Kokemäki|Kokemäellä]] kussakin 1, Isosakyrössä[[Isokyrö|Isossakyrössä]] 2 ja [[Vähäkyrö|Vähässäkyrössä]] 2. Ahvennanmaalla[[Ahvenanmaa]]lla oli edellisten lisäksi 10.<ref name=raike/>

Merovingiajalle kuuluvat venehautakalmistot ovat Perniön '''Yliskylä''' (550-luku, 900 niittiä) ,<ref name=tvauri275/>, Karjaan '''Storåkerkullen''' (noin 600 jaa.), Isokyrön '''Pukkila''' (kypärä), Vähäkyrön '''Kaavontönkkä''' <ref name=kaavontonkka/> ja Kalannin '''Kalmumäki'''.<ref name=raike/>

Viikinkiajalle kuuluvat Kalannin '''Pietilä''' (800-luvun alku), Kaarinan '''Ristimäki I''' (770 niittiä) ,<ref name=tvauri275/>, Saltvikin '''Kvarnbacken''', Kaarinan '''Ristimäki''' (n. 800 jaa.) ja Liedon '''Ylipää'''.<ref name=raike/> Polttovenehautauksia lienee paljon lisää.<ref name=jappinen/>

[[Saarenmaa]]n kalmistoissa oli viikinkiajalla 900-luvulla käytössä halkaisijaltaan muutaman metrin kivikehiä, joiden sisälle vainajan tuhkat ja muut polttohautaamisen jäänteet sijoitettiin. Näistä kalmistoista on löytynyt myös veneen niittejä. Muualla Viron rannikkoseudulla polttokenttäkalmistot olivat epämääräisiä kivetyksiä, jonne polttohautauksen jäänteet heitettiin. Samoin kuin Saarenmaalla, joukossa oli myös paljon veneniittejä. Esimerkkejä polttovenehautauksista ovat '''Lagedi hauta XII''' (600-luku jaa., 146 niittiä) ,<ref name=tvauri275/>, '''Aseri''' (600-luku) ,<ref name=tvauri275/>, '''Rae''' <ref name=tvauri275/> ja '''Proosan''' tarhakalmistossa <ref name=tvauri275/>. <ref name=kriiska/>

[[Olhavanjoki|Olhavajoen]] viikinkiaikaiset venehautaukset ovat Plankun kalmistossa skandinaavisia, muttmutta muut varjagivaikutteisiestivarjagivaikutteisesti slaavilaisia.<ref name=raike/> Ranskan Bregagnen[[Bretagne]]n rannikolla löytyi jo vuonna 1906 polttovenehauta '''Groixin[[Groix]]in''' saarelta. Kummusta paljastui poltetut jäänteet aikuisesta ja nuoresta pojasta. Hauta-antimet olivat skandinaavisteskandinaaviset. Löytyi uhrattuja eläimiä, jostaajoista suurin oli hevonen, kulta-, pronssi- ja rautaesineitä sekä aseita.<ref name=stylega13/>

Veneen käytöönkäyttöön olisi ollut syynä se, että alus olisi ollut kulkuväline henkisellä matkalla tuonelaanTuonelaan. Polttamalla vapautettiin vainajan henki nopeammin, kuin maatumalla olisi ollut mahdollista. Veneen funktio olisi samantapainen, mikä on annettu muille hauta-antimille. Ne seurasivat poltettuina vainajaa tuonelaanTuonelaan, joten veneessä saaattoi tällöin matkustaa. Toisaalta, vene on voinut olla pelkästään käytännöllisistä syistä hyvä polttoalusta vainajan tuhkaamisessa. Tähän viittaa se, että vene käännettiin nurin vainalajanvainajan suojaksi. Lahoavia veneitä saattoi olla saatavilla riittävästi tähän tarkoitukseen.<ref name=raike/><ref name=mossby/>

Keskiaikaiset arabilähteet kuvaavat useassakin tekstissä veneillä liikkuneiden kauppiaiden tai päälliköiden hautausrituaaleja. [[Averroës|Ibn Rušd]] mainitsee, kuinka päällikkö haudattiin veneessä talomaiseen kammioon vaatteet, korut, aseet, tarvekalut, vaimo tai palvelija mukanaan. [[Al-Masudi]] kertoo matkakerotomuksessaanmatkakertomuksessaan, kuinkuinka myös vaimo polttohaudataan säännönmukaisesti miehensä mukana. Ibn Miskawayh mainitsee myös vaimon hautaamisen miehensä mukana muiden hauta-antimien kanssa. Kaikissa tapauksissa hautarakennelmat lopulta poltettiin.<ref name=mossby/>

* [[Polttohautaus]] toimitetaan polttamalla vainaja ja hänen hauta-antimet roviolla. Tuhkat ja polttojätteet haudattiin tämän jälkeen.

* [[Laivalatomus]] on pronssikautinen hautatapa, jossa venettä edustaa kivistä rakennettu veneenmuotoinen kivikehä. Hauta jäi tämän kenänkehän sisälle.