Ero sivun ”Pitkälehtikihokki” versioiden välillä

| commons = Drosera anglica

}}

'''Pitkälehtikihokki''' (''Drosera longifolia'', synon. ''Drosera anglica'') on lähinnä soilla viihtyvä monivuotinen, melko pienikokoinen kihokkilaji. Pystykasvuisen lehtiruusukkeen keskeltä nousee 6–20 senttimetriä pitkä kukkavana, jonka päässä on valkoisten kukkien muodostama yksihaarainen [[Kukinto|viuhkokukinto]]. Muiden kihokkilajien tapaan se on [[lihansyöjäkasvi]] ja tyydyttää osa typentarpeestaan pyydystämällä passiivisesti pieniä hyönteisiä, jotka tarttuvat kihokinlehden tahmeaa nestettä erittäviin pyyntikarvoihin. Pitkälehtikihokkia tavataan Euraasiassa Britteinsaarilta Venäjälle ja hajanaisena Tyynellemarelle saakka. Lisäksi sitä kasvaa muun muassa Japanissa ja Pohjois-Amerikassa.

 

[[Tiedosto:Drosera anglica flower.jpg|thumb|220px|vasen|Pitkälehtikihokin kukka.]]

[[Tiedosto:Drosera anglica ne4.jpg|thumb|220px|vasen|Pitkälehtikihokin nystykarvainen, tahmea lehti, johon on jäänyt kiinni hyönteinen.]]

Pitkälehtikihokin [[Lehti (kasvitiede)|lehdet]] muodostavat melko pystykasvuisen ruusukkeen. Lehtien ruoti on 2–5 cm pitkä. Punaisten, nuppineulan muotoisten, tahmeiden pyyntikarvojen peittämä [[lehtilapa]] on pituudeltaan 10–25 millimetriä ja leveydeltään 3–7 millimetriä. Leveimmillään lapa on kärkiosastaan. Lehtiruusukkeen keskeltä nouseva suora kukkavana on 6–20 cm pitkä. Vanan päässä on pienten valkoisten kukkien muodostama [[kukinto]], joka on muodoltaan yksihaarainen viuhko eli kiemura. Pienet kukat ovat kaksineuvoisia ja säteittäisiä. Verhiö ja teriö ovat neljä- tai viisilehtisiä. Terälehdet ovat väriltään valkoisia. Kukat avautuvat vain lyhyeksi aikaa aurikoisella säällä. Suomessa pitkälehtikihokki kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on [[Kota (hedelmä)|kota]], siemenet ovat sileäpintaisia.<ref>Retkeilykasvio 1998, s. 236–237.</ref><ref>Hallman 2012, s. 157.</ref>

 

Pitkälehtikihokkia tavataan Euroopassa Britteinsaarilta, Itä-Ranskasta ja Alppien alueelta itään Keski-Venäjälle saakka. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Pohjois-Italiaan, Unkariin sekä Pohjois-Romaniaan ja -Ukrainaan. Pohjoisessa lajia tavataan [[Fennoskandia]]n pohjoisosiin ja Pohjois-Venäjälle saakka. Pienempiä esiintymiä on muun muassa [[Pyreneet|Pyreneillä]], Kreikassa, Keski-Romaniassa ja Etelä-Ukrainassa. Levinneisyysalue jatkuu hajanaisena Venäjällä Aasian puolelle läpi Etelä- ja Keski-Siperian aina Tyynellemerelle saakka. Lajia kasvaa myös Pohjois-Japanissa. Pohjois-Amerikassa pitkälehtikihokkia kasvaa suuressa osassa Alaskaa ja Kanadaa arktisimpia alueita lukuun ottamatta, sekä etelämpänä myös Kalliovuorilla. Lajia tavataan myös Havaijilla.<ref name="DVF">[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/drosera/drose/drosang.html Den virtuella floran: Storsileshår (myös levinneisyyskartat)] Viitattu 17.4.2013. {{sv}}</ref>

 

 

== Elinympäristö ==