Wikipedia

Ero sivun ”Astevaihtelu” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
johdantokappale pois alaotsikon alta
Rivi 1:
 
 
 
==== Astevaihtelu on sanansisäisten konsonanttien vaihtelua ====
 
'''Astevaihtelu''' on useimpien [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisten kielten]] ilmiö (samantapaista esiintyy myös useimmissa [[saamelaiskielet|saamelaiskielissä]]), jossa [[klusiili]]t, eli ''k''-, ''p''- ja ''t''-äänteet (sekä marginaalisesti lainasanoissa ''g''-, ''b''- ja ''d''-äänteet) vaihtelevat sanan eri [[taivutus (kielioppi)|taivutusmuodoissa]]: joko kaksoisklusiili yksinkertaisen kanssa (kestovaihtelu) tai yksinkertainen klusiili jonkin toisen äänteen kanssa (laatuvaihtelu). Astevaihtelua esiintyy sekä [[nomini]]en että [[verbi]]en taivutuksessa ja myös [[johdos]]ten muodostamisessa.
 
Astevaihtelun yhteydessä käytetään termejä ''vahva aste'' ja ''heikko aste'': kesto­vaihtelun tapauksessa [[geminaatta]] ''kk'', ''pp'' tai ''tt'' on vahva, yksinäis­konsonantti ''k'', ''p'' tai ''t'' heikko aste, kun taas laatu­vaihtelun tapauksessa yksittäiskonsonantti ''k'', ''p'' tai ''t'' on vahva aste, ja niiden muu vastine tai puuttuminen heikko aste. Laatuvaihtelussa k:n heikkoasteinen vastine on yleensä kato (''leuka : leuan''), p:n vastine v (''ripa : rivan'') ja t:n vastine d (''kato : kadon'').
 
 
==== Kahdenlaista astevaihtelua - paradigmaattista ja suffiksaalista ====
'''Paradigmaattinen astevaihtelu''' on niin sanottua radikaalia eli sanavartalon sisällä tapahtuvaa astevaihtelua. Paradigmaattisen astevaihtelun perussääntö on, että avotavun edellä on vahva, umpitavun edellä heikko aste. <ref name=>Laaksonen, Kaino - Lieko, Anneli 1992.</ref> ▼
 
Paradigmaattisen, radikaalin astevaihtelun lisäksi oletetaan kantasuomessa olleen myös '''suffiksaalinen''' eli pääte- ja johdinaineksia koskeva astevaihtelu: (pää- tai sivu)painollisen tavun jälkeen vahva-asteinen, painottoman tavun jälkeen heikkoasteinen pääte. Tästä on nykysuomessa enää vain joitain jälkiä (vrt. ''laivat puu'''ta''', miehet rauta'''a'''''; alun perin *'pū+'''ta''' vs. *'rau₍ta+'''δa''').▼
▲'''Paradigmaattinen astevaihtelu''' on niin sanottua radikaalia eli sanavartalon sisällä tapahtuvaa astevaihtelua. Paradigmaattisen astevaihtelun perussääntö on, että avotavun edellä on vahva, umpitavun edellä heikko aste. <ref name=>Laaksonen, Kaino - Lieko, Anneli 1992.</ref>
 
▲Paradigmaattisen, radikaalin astevaihtelun lisäksi oletetaan kantasuomessa olleen myös '''suffiksaalinen''' eli pääte- ja johdinaineksia koskeva astevaihtelu: (pää- tai sivu)painollisen tavun jälkeen vahva-asteinen, painottoman tavun jälkeen heikkoasteinen pääte. Tästä on nykysuomessa enää vain joitain jälkiä (vrt. ''laivat puu'''ta''', miehet rauta'''a'''''; alun perin *'pū+'''ta''' vs. *'rau₍ta+'''δa''').
 
 
==== Astevaihtelu on vanha äänneilmiö ====
Vielä kantasuomessa ([[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisten kielten]] kantamuodossa) astevaihtelu oli säännöllinen äänneilmiö: sanavartalon sisäinen klusiili(sto) heikentyi aina, jos siitä alkava [[tavu]] oli umpinainen eli päättyi [[konsonantti]]in. Ilmiön taustalla oli mahdollisesti jonkinlainen pyrkimys alkuperäisten painotussuhteiden säilyttämiseen eli painollisen ja painottoman tavun eron selventämiseen pitkää painotonta tavua ”heikentämällä”, mutta myös [[germaaniset kielet|germaanisten kielten]] vaikutusta on epäilty (kantagermaanissa ns. [[Vernerin laki|Vernerin lain]] mukaan tietyt konsonantit soinnillistuivat painotussuhteista riippuen). ▼
 
▲Vielä kantasuomessa ([[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisten kielten]] kantamuodossa) astevaihtelu oli säännöllinen äänneilmiö: sanavartalon sisäinen klusiili(sto) heikentyi aina, jos siitä alkava [[tavu]] oli umpinainen eli päättyi [[konsonantti]]in. Ilmiön taustalla oli mahdollisesti jonkinlainen pyrkimys alkuperäisten painotussuhteiden säilyttämiseen eli painollisen ja painottoman tavun eron selventämiseen pitkää painotonta tavua ”heikentämällä”, mutta myös [[germaaniset kielet|germaanisten kielten]] vaikutusta on epäilty (kantagermaanissa ns. [[Vernerin laki|Vernerin lain]] mukaan tietyt konsonantit soinnillistuivat painotussuhteista riippuen).
 
Kantasuomen astevaihtelu on alun alkaen ollut säännöllistä konsonantin lyhenemistä tai heikkenemistä:
Rivi 27 ⟶ 18:
* t → δ (englannin soinnillisen ''th'':lla merkittävän tapainen äänne, kuten artikkelissa ''the'')
* k → γ (”vuotavan” g:n tapainen hankausäänne).
 
 
==== Astevaihtelu nykyään ====
 
[[Suomen kieli|Suomen kielessä]] astevaihtelu ei enää ole pelkästään [[fonologia|fonologinen]] (äänne-ehtoinen) ilmiö (avotavun edellä ei enää aina ole vahva aste eikä umpitavun edellä aina heikko), koska alkuperäiset tavujen avoimuus- ja umpinaisuussuhteet ovat muuttuneet. Pitkän vokaalin edellä on aina vahva aste. Esimerkiksi ''kotiin''-sanassa toinen tavu on nykyään umpinainen, mutta alkuaan muoto on kuulunut ''kotihin'' kuten eteläpohjalaisissa murteissa vieläkin, ja siksi ''t'' on yhä vahvassa asteessa; sanassa ''hake'' on kaksois-''k'':n heikko aste (vrt. esimerkiksi monikkomuoto ''hakkeet''), koska sanan lopussa on alkuaan ollut konsonantti, jonka vaikutus ilmenee yhä niin sanotussa [[rajageminaatio]]ssa eli sanan­raja­kahdennuksessa.
 
Rivi 52 ⟶ 41:
 
Astevaihtelu on perinteisesti määritelty tapahtuvaksi vain soinnittomissa konsonanteissa ''p'', ''t'' ja ''k'', mutta se on laajentunut [[lainasana|laina­sanojen]] myötä myös niiden soinnillisiin vastineisiin ''b'', ''d'' ja ''g'' esimerkiksi sanoissa lobata : lobbaa, digata : diggaa, blogata : bloggaa.<ref>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2534 Bloggaaminen laajentaa astevaihtelua], Kotus</ref>
 
 
==== Astevaihtelu suomea vieraana kielenä opiskeleville ====
 
Astevaihtelu on suomea vieraana kielenä opettelevien suurimpia kompastuskiviä.<ref>Nykysuomen käsikirja: Kielioppi ja kielenopas: astevaihtelu</ref> Suomalaisen kielentutkijan [[J. J. Mikkola]]n mukaan astevaihtelu on "ikävä loinen, joka ei tuota kielelle mitään hyötyä"..<ref>Osmo Ikola: Kielen elämää ja käyttöä: Astevaihtelu kiusana</ref> Toisaalta suomea vieraana kielenä -[[pedagogiikka]] on kehittynyt 2000-luvulta alkaen voimakkaasti, ja myös astevaihtelun opiskeluun on laadittu selkeitä ohjeita ja taulukoita sekä vapaasti käytettäviä verkkosivuja esimerkiksi eri yliopistojen palveluina.<ref name=>Astevaihtelu.[http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/astevaihtelu]Viitattu 11.10.2013.</ref>
 
Mitä tahansa kieltä vieraana kielenä opiskelevalle eri [[kieliryhmä|kieliryhmien]] kielissä on kaikissa omat outoutensa verrattuna oppijalle itselleen jo lapsuudesta tuttuihin kieliin. Mitkään [[luonnollinen kieli|luonnolliset kielet]] eivät ole johdonmukaisia kaikissa rakenteissaan, koska kielet myös muuttuvat uusien sukupolvien käytössä milloin miltäkin piirteeltään. Myös suomen kielen astevaihtelu on muuttunut aikojen kuluessa, ja muutoksista on aiheutunut sen säännönmukaisuuksiin poikkeuksen poikkeuksia. Kuitenkin astevaihtelu on säilynyt suomen kielelle luonteenomaisena piirteenä, jota halutaan edelleen soveltaa jopa puhekielemme [[slangi]]sanoihin kuten vaikkapa "[[Stockmann|Stokka]] ja Stokan hullut päivät." <ref name=>Laaksonen, Kaino - Lieko, Anneli 1992.</ref>
 
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Astevaihtelu”