'''Parliament Act''' oli [[Yhdistynyt Kuningaskunta|Isossa-Britanniassa]] vuonna 1911 säädetty laki, joka poisti [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti|parlamentin]] [[House of Lords|ylähuoneelta]] absoluuttisen [[Veto-oikeus|veto-oikeuden]] lähes kaikkeen lainsäädäntöön. Ylähuoneelle jäi vielä tämän jälkeen lykkäävä veto-oikeus, jonllajolla se saattoi jarruttaa vastustamiaan lakeja kahdella vuodella. [[Parliament Act (1949)|Vuoden 1949 Parliament Act]] lyhensi lykkyäysajanlykkäysajan yhteen vuoteen.
==Tausta==
Lain säätämisen taustalla oli vastakkainasettelu [[Herbert Henry Asquith]]in johtaman [[Liberaalipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|liberaalipuolueen]] hallituksen ja [[Konservatiivipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|konservatiivien]] hallitseman ylähuoneen välillä. Vuoden 1906 parlamenttivaaleissa liberaalit olivat saaneet murskavoiton ja enemmistön [[House of Commons|alahuoneeseen]], mutta ylähuoneen 602:sta [[lordi]]sta vain 88 oli liberaaleja. Hallituksella tiedettiin olevan kunnianhimoisia suunnitelmia [[Irlanti|Irlannin]] itsehallinnosta ja sosiaalisista uudistuksista, jotka ylähuone valmistautui estämään veto-oikeudellaan.<ref>[http://www.parliament.uk/about/living-heritage/evolutionofparliament/houseoflords/house-of-lords-reform/overview/balfourspoodle/ "Mr Balfour's poodle"?] {{en}} Britannian parlamentti. Viitattu 19.10.2013.</ref> Ratkaisevaksi kompastuskiveksi muodostui valtiovarainministeri [[David Lloyd George]]n valmistelema vuoden 1909 budjettiesitys, joka tunnetaan myös nimellä ”kansanbudjetti”. Sen tavoitteena oli edellisenä vuonna säädetyn vanhuuseläkejärjestelmänkansaneläkejärjestelmän rahoittaminen. Budjettiesitykseen sisältyi runsaasti erilaisia verojen ja maksujen korotuksia, jotka kohdistuivat varsinkin suurituloisiin, kuten perintöveron korotus, erillinen verokanta ansiottomille tuloille sekä erityisvero maaomaisuuden [[Ansioton arvonnousu|ansiottomalle arvonnousulle]]. Varsinkin viimeinen kosketti henkilökohtaisesti monia ylähuoneen lordeista, jotka olivat samalla suurmaanomistajia. Konservatiivioppositio ei hyväksynyt tällaista pyrkimystä vaurauden uudelleenjakoon ja ylähuone hylkäsi budjetin 30. marraskuuta 1909. Budjetin hylkääminen sotki valtion finanssit ja oli vastoin vakiintunutta käytäntöä, joten se kiristi huomattavasti hallituksen ja ylähuoneen välejä.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/444300/Parliament-Act-of-1911 Parliament Act of 1911] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 19.10.2013.</ref><ref name="spartacus">John Simkin: [http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/L1911.htm 1911 Parliament Act] {{en}} Spartacus Educational. Viitattu 19.10.2013.</ref>
Poliittisen kriisin selvittämiseksi vuoden 1910 aikana järjestettiin kahdet hajotusvaalit. Molemmilla kerroilla liberaalihallitus säilytti enemmistönsä alahuoneessa [[Työväenpuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|Työväenpuolueentyöväenpuolueen]] ja irlantilaisnationalistien tuella. Hallitus valmisteli lakiesityksen ylähuoneen veto-oikeuden poistamisesta, mutta yritti kuningas [[Edvard VII]]:n kuoltua toukokuussa 1910 vielä löytää sovinnon konservatiivien kanssa. Marraskuuhun asti jatkuneet neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen.<ref>[http://www.parliament.uk/about/living-heritage/evolutionofparliament/houseoflords/house-of-lords-reform/overview/constitutionalcrisis/ Constitutional crisis] {{en}} Britannian parlamentti. Viitattu 19.10.2013.</ref> Niinpä Asquithin hallitus toi lakiesityksensä parlamenttiin helmikuussa 1911 ja se hyväksyttiin alahuoneessa toukokuussa. Kun ylähuone ei suostunut hyväksymään sitä ilman suuria muutoksia, Asquith pyysi kuningas [[Yrjö V]]:tä korottamaan satoja liberaaleja [[Pääri|pääreiksi]], jotta hallitus saisi enemmistön myös ylähuoneeseen. Kuultuaan suunnitelmasta konservatiivien johtaja [[Arthur Balfour]] ja ylähuoneen konservatiivijohtaja [[Henry Lansdowne]] katsoivat lain hyväksymisen olevan pienempi kahdesta pahasta. Osa konservatiiveista vastusti lakiesitystä loppuun saakka sillä he uskoivat Asquithin suunnitelman olevan vain hämäystä. Ratkaisevassa ylähuoneen käsittelyssä 10. elokuuta 1911 esitys hyväksyttiin äänin 131–114. Ratkaisevat äänet hyväksynnän puolesta tulivat 37 konservatiivien edustajalta sekä 13 piispalta, jotka normaalisti eivät osallistu äänestyksiin.<ref>[http://www.parliament.uk/about/living-heritage/evolutionofparliament/houseoflords/house-of-lords-reform/overview/conservativessplit/ The Conservatives split] {{en}} Britannian parlamentti. Viitattu 19.10.2013.</ref> Suurin osa lordeista pidättäytyi äänestämästä.
==Seuraukset==
Parliament Actin mukaan lait, jotka oli hyväksytty alahuoneessa kolmessa peräkkäisessä istunnossa voitaisiin antaa kuninkaan vahvistettavaksi ilman ylähuoneen hyväksyntää kahden vuoden kuluttua käsittelyn alkamisesta. Toisin sanoen ylähuone menetti ehdottoman veto-oikeutensa, mutta sille jäi mahdollisuus lykätä vastustamiaan lakeja kahdella vuodella. Budjettiasioissa ylähuoneelle jäi vain yhden kuukauden lykkäysmahdollisuus. Lisäksi parlamentin vaalikauden enimmäispituus lyhennettiin seitsemästä viiteen vuoteen.<ref name="brit" /> Ylähuoneelle jäi vielä veto-oikeus joissain harvoissa asioissa, kuten parlamentin toimikauden pidentämisestä päätettäessä.<ref>[http://www.parliament.uk/about/living-heritage/evolutionofparliament/houseoflords/house-of-lords-reform/keydates/ Key dates] {{en}} Britannian parlamentti. Viitattu 19.10.2013.</ref>
Vuoden 1911 ParlaimentParliament Actia käytettiin kolme kertaa ylähuoneen ohittamiseen: vuonna 1914 sen avulla vietiin läpi laki Irlannin itsehallinnosta sekä [[Wales]]in valtionkirkosta ja vuonna 1949 uusi Parliament Act, jolla ylähuoneen lykkäysoikeutta lyhennettiin kahdesta yhteen vuoteen. Viimeksi mainitun muutoksen taustalla oli [[Clement Attlee]]n johtaman Labour-työväenpuolueen hallituksen pelko, että ylähuone jarruttaisi suunniteltua hiili- ja terästeollisuuden kansallistamista.<ref>[http://www.parliament.uk/about/living-heritage/evolutionofparliament/houseoflords/house-of-lords-reform/overview/parliamentbill1949/ Parliament Act 1949] {{en}} Britannian parlamentti. Viitattu 19.10.2013.</ref>
