Ero sivun ”Kaasukromatografia” versioiden välillä

17 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
p
sis. linkkejä, kh
Ei muokkausyhteenvetoa
p (sis. linkkejä, kh)
 
== Toimintaperiaate ==
[[Kuva:Gas chromatograph.png|thumb|250px|right|Kaasukromatografin osat]]
Kaasukromatografinen erotus perustuu kaasumaisen yhdisteen jakautumiseen liikkuvan kaasufaasin ja paikallaan pysyvän faasin (stationäärifaasi) välillä. Liikkuvana faasina on kantajakaasu, joka on yleensä helium tai vety. Erottuminen tapahtuu lämpötilakontrolloidussa uuniissauunissa olevassa kolonnissa, ohuessa putkessa, jonka sisällä stationäärifaasi on. Stationäärifaaseja on monta erilaista tyyppiä. Eri yhdisteillä on erilaisia vuorovaikutuksia käytettävän stationäärifaasin kanssa. Näin ollen eri yhdisteet kulkevat kolonnin läpi eri nopeudella. Näin yhdisteet erottuvat toisistaan ja kukin yhdiste voidaan tunnistaa ja sen pitoisuus määrittää. Yhdisteen kulkuaikaa kolonnin läpi kutsutaan retentioajaksi. Yhdisteiden erottumiseen vaikuttavia kemiallisia ja fysikaalisia ovat molekyylin koko, höyrystymislämpötila, rakenne, [[polaarisuus]] tai [[Kiraalisuus|kiraaliset]] ominaisuudet.
 
== Laitteisto ==
[[Kuva:GC with open door.jpg|thumb|220px|Kaasukromatografi HP 7600]]
Kaasukromatografin pääkomponentit ovat näytteensyöttoyksikkönäytteensyöttöyksikkö eli injektori, kolonni, kolonniuuni ja ilmaisin eli detektori.
 
Näyte syötetään injektorilla. Yleisimpiä näytteen syöttötapoja ovat ns. ohitus- (split) ja jakoinjektio (splitless). Molemmissa näyte kaasuuntuu ja osa siitä johdetaan kolonniin. Myös muita näytteen syöttötapoja käytetään, kuten kolonniin injektointi (on-colunm), purge and trap -menetelmä, ja kiinteäfaasi mikro-uutto (solid phase microextraction, SPME).
Kolonni on uunissa, jonka lämpötilaa voidaan säätää tarkasti ja ja toistettavati. Lämpötila on yksi yhdisteiden erottumiseen vaikuttavista tekijöistä.
 
Detektori eli ilmaisin havaitsee kolonnissa erottuneet yhdisteet. Detektoreista yleisin on FID-detektori, eli liekki-ionisaatiodetektori. FID-detektorissa yhdisteet poltetaan vety-ilma -liekissä. Liekissä syntyneet ionit aiheuttavat muutoksen kaasun sähkönjohtokyvyssä, joka mitataan. FID-detektori on selektiivinen hiilivedyille ja sen herkkyys on hyvä. Toinen yleisesti käytetty detektori on TCD-detektori, joka mittaa kaasun lämmönjohtokykyä. TCD-detektori on universaali, ts. se soveltuu myös muille yhdisteille, kuin hiilivedyille, mutta sen herkkyys ei ole yhtä hyvä kuin FID-detektorin. Muita detektorityyppejä ovat muun muassa elektronisieppausdetektori (ECD) ja massaselektiivinen detektori (MSD). Kaasukromatografi voidaan kytkeä myös massaspektrometriin[[massaspektrometri]]in tai NMR-spektrometriin. Detektorit ovat usein ei-selektivisiä, eli yhdisteitä ei voida massaspektrometriaa tai NMR-spektrometriaa lukuun ottamatta tunnistaa suoraan. Tunnistaminen tapahtuu yleisimmin yhdisteiden retentioaikojen vertailulla tunnettuihin standardiyhdisteisiin. Detektorin antaman vasteen perusteella voidaan yhdisteiden pitoisuus määrittää kvantitatiivisesti.
 
== Rajoitukset ==
15 839

muokkausta