Ero sivun ”Keski-Afrikan tasavalta” versioiden välillä

Keski-Afrikan edustajana Ranskan parlamentissa oli katolinen pappi [[Barthélemy Boganda]], joka vetosi Afrikan vapauttamisen puolesta. Vuoden 1956 Ranskan laki eliminoi vaalien epäoikeudenmukaisuuksia ja perustuslaki vuodelta 1958 hajotti Ranskan Päiväntasaajan Afrikan ja saman vuoden joulukuussa parlamentti julisti Keski-Afrikan tasavallan perustetuksi Boganda pääministerinään. Hän johti maata aina maaliskuuhun 1959, jolloin kuoli lento-onnettomuudessa ja johtoon siirtyi hänen serkkunsa [[David Dacko]].<ref name="bgnote"/> Dacko oli julistamassa maan itsenäisyyttä 13. elokuuta 1960. Dacko julisti maahan [[yksipuoluejärjestelmä]]n, jota johti Bogandan perustama ''Mouvement pour l'évolution sociale de l'Afrique noire'', (MESAN). MESAN oli luonteeltaan nationalistinen ja puoliuskonnollinen.

Eversti [[Jean-Bédel Bokassa]], joka oli Bogandan ja Dackon serkku, kaappasi vallan lähes verettömästi vallan 1. tammikuuta 1966 maan ollessa ajautumassa konkurssiin ja yleislakon uhatessa.

Bokassa peruutti [[perustuslaki|perustuslain]] voimassaolon, hajotti [[parlamentti|parlamentin]] ja keskitti kaiken vallan itselleen. Hänen valtakauttaan sävyttivät valtavatlaajat ihmisoikeusrikkomukset. Bokassa nimitti itsensä elinikäiseksi presidentiksi vuonna 1972.

HänenBokassan diktatuurihallintonsadiktatuurihallinto huipentui vuonna 1976, jolloin hän muutti maansa valtiomuodon tasavallasta [[Periytyvä monarkia|perinnölliseksi monarkiaksi]] ja kruunautti itsensä [[keisari]]ksi nimellä Bokassa I. Samalla maa luonnollisesti vaihtoi nimensä Keski-Afrikan keisarikunnaksi. Bokassa teetti itselleen samanlaisen [[valtaistuin|valtaistuimen]] kuin [[Salomo|kuningas Salomolla]]. Kruunajaisjuhlallisuudet maksoivat noin 20 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, kun maan bruttokansantuote samana vuonna oli 250 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,945849-1,00.html | Nimeke=Mounting a Golden Throne | Julkaisija =Time | Ajankohta=1977 | Kieli ={{en}} | Viitattu=18.10.2010}}</ref>

Keisarikunnan aika jäi kuitenkin lyhyeksi. 20. syyskuuta 1979 ranskalaisten avustama Dacko kaappasi vallan takaisin itselleen ja muutti maan taas Keski-Afrikan tasavallaksi. Dackon valtakausi päättyi sotilasvallankaappaukseen 1. syyskuuta 1981, jolloin valtaan nousi kenraali [[André Kolingba]]. Kolingba johti maata neljä vuotta sotilasjuntan johdossa. Juntta hajotettiin vuonna 1985, maahan perustettiin puolue Rassemblement Democratique Centrafricain (RDC) ja uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä. Kolingba valittiin presidentiksi syyskuussa 1985 ilman vastaehdokkaita. Painostuksen jälkeen Kolingba suostui vihdoin vuonna 1992 laillistamaan oppositiopuolueet ja sallimaan monen puolueen parlamentti- ja presidentinvaalit.<ref>[http://www.timesonline.co.uk/tol/comment/obituaries/article7039840.ece Andre Kolingba: dictator of the Central African Republic] Obituary. Times 25.2.2010 Viitattu 18.10.2010 {{en}}</ref>

Patassé siivosi valtionhallintoa kovalla kädellä, mikä antoi Kolingban kannattajille aihetta puhua noitavainosta ja heimoerottelusta. Patasséa vastaan tehtiin kolme kaappausyritystä vuosina 1996 ja 1997. Ranskan joukot kukistivat kapinat ja Afrikan rauhaturvayksikkö (MISAB) valvoi Banguita vuoteen 1998, jolloin se korvattiin YK:n MINURCAlla. MINURCA-joukot lähtivät maasta maaliskuussa 2000 ja toukokuussa 2001 entisen presidentin Andre Kolingban tukijat yrittivät kaapata vallan. Patassé sai tukea [[Libya]]sta, [[Tšad]]ista ja [[Jean-Pierre Bemba]]n johtaman Kongon vapautusliikkeen (MLC) sisseiltä ja onnistui pysymään vallassa<ref name="BBCTL"/>. Bemba on sai myöhemmin syytteet Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa joukkojensa toimista kapinan kukistamisessa.

Lokakuussa 2002 entinen erotettu asevoimien esikuntapäällikkö [[François Bozizé]] nousi kapinaan, joka päättyi maaliskuussa 2003 pääkaupungin valtaukseen ja Patassén syrjäytykseen.

23. maaliskuuta 2013 Séléka CPSK-CPJP-UFDR -liikkeen kapinalliset valtasivat pääkaupunki Banguin 23. maaliskuuta 2013.<ref>http://www.lemonde.fr/afrique/article/2013/03/23/centrafrique-les-rebelles-de-la-seleka-penetrent-dans-bangui_1853378_3212.html </ref>

Bozizén hallinto oli solminut rauhansopimuksen liikkeen kanssa tammikuussa 2013 ja nimittänyt sen edustajaedustajan [[Nicolas Tiangaye]]n pääministeriksi.