Ero sivun ”Arthur Wellesley Wellington” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 58:
Wellingtonin hallitus kaatui 1830. Kesällä ja syksyllä tänä vuonna maata vavistelivat lukuisat mellakat (''Swing Riots'') vuosien sotien, korkeiden verojen, matalien palkkojen, maanjaon, koneistumisen ja tästä seuraavan työttömyyden vuoksi. Kapinoitsijat hirtettiin tai karkotettiin Australiaan. Wellington vastusti kaikkia uudistuksia ja äänioikeuden laajentamista, minkä johdosta hän hävisi luottamuslauseäänestyksen 15. marraskuuta 1830. Pääministerinä häntä seurasi [[Charles Grey|lordi Grey]].
 
Whigit esittelivät [[Reform Act (1832)|reformilain]], mutta Wellington ja torytoryt taistelivat sen läpimenon estämiseksi. Lakiesitys meni läpi alahuoneessa, mutta kaatui ylähuoneessa. Toinen reformilaki kaatui samalla tavalla, jonka jälkeen seurasi lisää levottomuuksia. Wellington osa osakseen vihamielen ilmauksia [[Liverpool–Manchester-rata|Liverpoolin–Manchesterin-rautatien]] avajaisissa. Laki meni viimein läpi whigien uhattua miehittää ylähuoneen omanpuoluelaisillaan. Toryt eivät sitä edelleenkään hyväksyneet ja ensimmäisten vaalien jälkeen parlamentin kokoontuessa Wellington kommentoi ettei ollut ikinä nähnyt niin paljon šokeeraavan huonoja hattuja.<ref>''"I never saw so many shocking bad hats in my life."'', John Bartlett (1820–1905). Familiar Quotations, 10th ed. 1919.[http://www.bartleby.com/100/332.4.html]</ref> Kun toryt palasivat valtaan 1834, Wellington kieltäytyi pääministerin asemasta ja [[Robert Peel]] valittiin sen sijaan. Hän oli ikävä kyllä Italiassa tuolloin, ja Wellington toimi sijaisena ensimmäiset kolme viikkoa. Peelin ensimmäisessä hallituksessa hänestä tuli ulkoministeri, ja toisessa hän oli salkuttomana ministerinä ja ylähuoneen johdossa.
 
Wellington vetäytyi julkisuudesta 1846, vaikka olikin edelleen sotavoimien komentaja, ja palasi huomion keskipisteeseen 1848 järjestäessään Lontoon puolustuksen Euroopan vallankumouksellisilta. Wellington kuoli 1852 Walmerin linnassa, joka oli hänen asuinpaikkansa [[Lord Warden of the Cinque Ports|Viiden sataman linnanvoudina]] (Lord Warden of the Cinque Ports). Vaikka Wellington vihasi rautateillä matkustamista, hänen ruumiinsa tuotiin junalla Lontooseen, jossa hänelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset. Tätä ennen kunnian oli saanut kuninkaallisten lisäksi vain Nelson. Wellington haudattiin luxullianiittisarkofagissa Saint Paulin katedraaliin.