Avaa päävalikko

Muutokset

3 214 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
syytekohdan tiivistystä ja pientä fiksiä
}}
 
'''Juhannustanssit''' on kirjailija [[Hannu Salama]]n neljäs romaani, jonkaja hänen läpimurtoteoksensa. Sen julkaisi kustannusyhtiö [[Otava (kustannusyhtiö)|Otava]] julkaisi 7. lokakuuta [[1964]]. TeosKirja kertoo maaseudulla pidetyistä juhannusjuhlista. Se kuvaa alkoholinkäyttöä ja sukupuolisuhteita, ja se sisältää humalaisen muurari Hiltusen pilkkasaarnan, joka loukkasi aikanaan uskonnollisia tunteita. ''Juhannustanssit'' synnytti "Salama-sodaksi" kutsutun kirjasodan ja kulttuurikiistan, jotaja puitiinSalama oikeudessasai vuosina [[1965]]–[[1968|68]]. Oikeudessa Salamaa syytettiinsyytteen [[jumalanpilkka|jumalanpilkasta]]. ja hänetHänet tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, "harkitusta Jumalan pilkasta". Tasavallanmutta presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] armahti hänet vuonna 1968.
 
Nykyään ''Juhannustanssit'' kuuluu suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin. Sen synnyttämää kulttuurikistaa pidetään osana 1960-luvun poliittista ja aatteellista ilmapiiriä: vasemmistolainen nuoriso halusi kyseenalaistaa edellisen sukupolven arvot ja murtaa käsityksen taideteoksen yhtenäisestä tulkinnasta.
 
== Aiheet ja tyyli ==
 
== Vastaanotto ==
Salaman aikaisemmat teokset - hänen ensimmäinen romaaninsa ''[[Se tavallinen tarina]]'' (1961), novellikokoelma ''[[Lomapäivä]]'' (1962) ja runoteos ''[[Puu balladin haudalla]]'' (1963) - oli otettu kritiikeissä vastaan yleensä myönteisesti, joskus innostuneesti.eivätkä ''Juhannustanssien'' arviot (yhteensä 43 sanomalehtiarvostelua) eivät poikenneet myönteisestätästä yleislinjasta. Teosta pidettiin totuudellisena, se oli rietasrivona, mutta tositodenmukaisena.<ref>Tarkka, s. 162–163.</ref> Myönteisimmin ''Juhannustansseista'' kirjoittivat päälehtien, mm.kuten [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] ja [[Uusi Suomi|Uuden Suomen]] arvostelijat. Vain viisi arvioijaa suhtautui teokseen kauttaaltaan kielteisesti ja heistäkin osa myönsi Salaman lahjakkuuden. <ref> Mitä missä milloin, kansalaisen vuosikirja 1966Suurpää, s. 261. Helsinki: Otava, 1965. </ref> Teos synnytti laajan kulttuuri- ja sivistyskeskustelen, johon osallistunut Tampereen yliopiston [[aikuiskasvatus|aikuiskasvatuksen]] professori [[Urpo Harva]] syytti suomalaista kirjallisuutta epä-älyllisyydestä sanomalehti [[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]] eikä halunnut hyväksyä Salaman sivistymätöntä totuudellisuutta: "On vaikea kuvitella semmoista yhteiskuntaa, jossa julkaistaisiin kaikki, mikä vain on totta".<ref>Tarkka, s. 195</ref>
''Juhannustansseja'' varauksellisestiVarauksellisesti tai kielteisesti arvostelleista kriitikoista – mm. [[Savon Sanomat|Savon Sanomissa]], [[Satakunnan Kansa]]ssa, [[Kauppalehti|Kauppalehdessä]] ja [[Kansan Uutiset|Kansan Uutisissa]]suhtautuneista kriitikoistakin vain pari puuttui sittemmin keskeiseksi muodostuneeseen jumalanpilkkaan; enemmän kiinnitettiin huomiota kirjan "rivouteen" ja "ruokottomuuteen", jonka katsottiin palvelevan enemmän kaupallisia kuin taiteellisia näkökohtia. Savon Sanomien kriitikon Aarre Huuskosen mielestä Salama oli päästänyt romaaninsa käsistään "raakileena": "Pitempi miettimisaika olisi kenties merkinnyt itsekritiikin kasvamista, taiteellisten näkökohtien voittoa kaupallisista, sanalla sanoen parempaa romaania." [[Nils-Börje Stormbom]] ennustiennakoi [[Vasabladet]]issa, että ''Juhannustanssit'' tuleetulisi herättämään kiivaan väittelyn, mutta piti epätodennäköisenä, että sen pohjalta nostettaisiin syytettä jumalanpilkasta tai [[pornografia|pornografisuudesta]]: "Hyökkäys sitä vastaan 'moraalin' nimissä olisi niin kyynistä teeskentelyä, että kieltäydyn uskomasta että edes tässä maassa kyettäisiin sellaiseen." <ref> Mitä missä milloin 1966Suurpää, s. 261−262. </ref>
 
Teos synnytti laajan kulttuuri- ja sivistyskeskustelun. Esimerkiksi Tampereen yliopiston [[aikuiskasvatus|aikuiskasvatuksen]] professori [[Urpo Harva]] syytti suomalaista kirjallisuutta epä-älyllisyydestä eikä halunnut hyväksyä Salaman sivistymätöntä totuudellisuutta: "On vaikea kuvitella semmoista yhteiskuntaa, jossa julkaistaisiin kaikki, mikä vain on totta".<ref>Tarkka, s. 195</ref> Kirkollinen lehti [[Kotimaa]] totesi pääkirjoituksessaan, että Salaman kirja "etsii [[Raamattu|Raamatun]] ja uskonarvojen rienaavuudessa vertaistaan uudessa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa". <ref>Tarkka, s. 166.</ref>.
''Juhannustansseja'' varauksellisesti tai kielteisesti arvostelleista kriitikoista – mm. [[Savon Sanomat|Savon Sanomissa]], [[Satakunnan Kansa]]ssa, [[Kauppalehti|Kauppalehdessä]] ja [[Kansan Uutiset|Kansan Uutisissa]] − vain pari puuttui sittemmin keskeiseksi muodostuneeseen jumalanpilkkaan; enemmän kiinnitettiin huomiota kirjan "rivouteen" ja "ruokottomuuteen", jonka katsottiin palvelevan enemmän kaupallisia kuin taiteellisia näkökohtia. Savon Sanomien kriitikon Aarre Huuskosen mielestä Salama oli päästänyt romaaninsa käsistään "raakileena": "Pitempi miettimisaika olisi kenties merkinnyt itsekritiikin kasvamista, taiteellisten näkökohtien voittoa kaupallisista, sanalla sanoen parempaa romaania." [[Nils-Börje Stormbom]] ennusti [[Vasabladet]]issa, että ''Juhannustanssit'' tulee herättämään kiivaan väittelyn, mutta piti epätodennäköisenä, että sen pohjalta nostettaisiin syytettä jumalanpilkasta tai [[pornografia|pornografisuudesta]]: "Hyökkäys sitä vastaan 'moraalin' nimissä olisi niin kyynistä teeskentelyä, että kieltäydyn uskomasta että edes tässä maassa kyettäisiin sellaiseen." <ref> Mitä missä milloin 1966, s. 261−262. </ref>
 
Arkkipiispa [[Martti Simojoki]] itsetuomitsi Salaman kirjan 11. marraskuuta 1964 pitämässään puheessa [[kansanopisto]]laitoksen 75-vuotisjuhlissa. Hän kiinnitti puheessaan huomiota "erään tämän syksyn romaanin" tapaan käsitellä Jeesusta ja Raamatun sanoja. Ennen puhettaan arkkipiispa oli käynyt Otavassa ehdottamassa muutamien arkojen kohtien, kuten romaanihenkilö Hiltusen pilasaarnan, poistamista romaanin uusista painoksista.<ref>Tarkka, s. 165–166.</ref> Simojoki ei kuitenkaan halunnut nostaa asiasta syytettä, eikä hänen mukaansa kirjan etiikka ollut "aivan huono", vaikka siinä käytetyt ilmaisut olivatkin loukanneet uskonnollisia ihmisiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kansallisbiografia.fi.ezproxy.jyu.fi/kb/artikkeli/3922/ | Nimeke = Simojoki, Martti (1908–1999)| Tekijä = Lauha, Aila| Julkaisu = Kansallisbiografia| Ajankohta = 16.9.1997 (päivitetty 27.8.2012)| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Viitattu = 13.10.2013 }}</ref>
Kirkollinen lehti [[Kotimaa]] kysyi pääkirjoituksessaan "Rienausta kiiltokansissa" 16. lokakuuta 1964, "missä on Juhannustanssien kirjoittajan ja kustantajan yleisen kehtaamisen raja" ja totesi, että Salaman kirja "etsii [[Raamattu|Raamatun]] ja uskonarvojen rienaavuudessa vertaistaan uudessa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa". Pääkirjoituksessa ei esitetty sensuurivaatimusta, sitä pidettiin "diktatuuriratkaisuna", mutta vihjattiin kustantamon itsesensuuriin, joka olisi sivistysvaltion ratkaisu <ref>Tarkka, s. 166.</ref>.
 
Arkkipiispa [[Martti Simojoki]] tuomitsi Salaman kirjan 11. marraskuuta 1964 pitämässään puheessa [[kansanopisto]]laitoksen 75-vuotisjuhlissa. Mainitsematta Salaman romaania nimeltä hän kiinnitti puheessaan huomiota "erään tämän syksyn romaanin" tapaan tarkastella "Raamatun sanoja ja itse Jeesuksen persoonaa". Juhlapuhe julkaistiin seuraavana päivänä parissa kymmenessä sanomalehdessä ympäri Suomen. Ennen puhettaan arkkipiispa oli käynyt Otavassa ehdottamassa muutamien arkojen kohtien (romaanihenkilö Hiltusen pilasaarnan) poistamista romaanin uusista painoksista.<ref>Tarkka, s. 165–166.</ref>
Simojoki itse ei kuitenkaan halunnut nostaa asiasta syytettä, eikä hänen mukaansa kirjan etiikka ollut "aivan huono", vaikka siinä käytetyt ilmaisut olivatkin loukanneet uskonnollisia ihmisiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kansallisbiografia.fi.ezproxy.jyu.fi/kb/artikkeli/3922/ | Nimeke = Simojoki, Martti (1908–1999)| Tekijä = Lauha, Aila| Julkaisu = Kansallisbiografia| Ajankohta = 16.9.1997 (päivitetty 27.8.2012)| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Viitattu = 13.10.2013 }}</ref>
 
== Jumalanpilkkasyyte ==
17. joulukuuta 1964 kansanedustajaKansanedustaja [[Margit Borg-Sundman]] teki asiasta17. joulukuuta 1964 ''Juhannustansseista'' eduskuntakyselyn, jonka allekirjoitti 18 muuta [[Kokoomus|kokoomuksen]] kansanedustajaa. Kirjelmässä kysyttiin: "Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?".<ref>Valtiopäivät 1964, asiakirja V. Kysymys No: 186</ref> Samoihin aikoihin oikeusministeriölle oli jätettyOikeusministeri [[ViidesJohan herätysliikeOtto Söderhjelm|ViidennenJ. O. herätysliikkeenSöderhjelm]] allekirjoittamamääräsi kirjelmänostettavaksi syytteen jumalanpilkasta Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan tammikuussa 1965, jossaja esitettiinjuttu toimenpiteitäoli ensimmäisen kerran oikeudessa 25. helmikuuta 1965.<ref>Nykänen, Elina (2001). ''JuhannustanssienSalamasota: arvomaailmojen ristiriita Juhannustanssit-kohussa 60-luvulla''. johdostaSuomen historian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto [https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12158/elinykanen.pdf?sequence=1].</ref>
 
Syytteen nostaminen Salamaa vastaan sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija [[Pentti Saarikoski]] esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta. <ref> Mitä missä milloin 1966Suurpää, s. 265. </ref> Muiden muassa kirjailijat [[Mika Waltari]] ja [[Väinö Linna]] eivät pitäneet antamissaan lausunnoissa ''Juhannustanssien'' kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana. Pääministeri [[Johannes Virolainen]] kommentoi syytettä sanomalla olevansa henkilökohtaisesti sitä mieltä, että "yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki". Myös arkkipiispa Martti Simojoki sanoi vierastavansa ajatusta, että "oikeusistuin ratkaisee asioita, joissa kansalaisten vapaan mielipiteenmuodostuksen pitäisi kyetä terveeseen reaktioon". <ref> Mitä missä milloin 1966Suurpää, s. 267. </ref> Toisaalta eduskuntakyselyn muotoilija ja ensimmäinen allekirjoittaja, kansanedustaja Margit Borg-Sundman ilmaisi ''[[Nya Pressen]]ille'' antamassaan haastattelussa tyytyväisyytensä siitä, että Jumalaa oli todettu pilkatun, mutta piti valitettavana, ettei ''Juhannustanssien'' ollut katsottu loukkaavan sukupuolikuria ja siveellisyyttä. Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että hänen alulle panemansa eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa vastaan eikätai yleensäkään taidekirjallisuuttakaunokirjallisuutta kohtaan, vaan se koski "aikamme moraalista nihilismiä" vastaan kokonaisuudessaan; hän mainitsi ''Juhannustanssien'' ohella etenkin [[Ylioppilaslehti|Ylioppilaslehdessä]] esiintyneen kirjoittelun. Borg-Sundman sanoi toimivansa asiassa sen vakaumuksen mukaan, jonka hänen toimintansa [[Moraalinen varustautuminen|Moraalisen varustautumisen]] (MRA) piirissä oli hänelle antanut.<ref> Mitä missä milloin 1966Suurpää, s. 266. </ref>
Ensimmäisen kerran jumalanpilkkapykälien soveltamisen mahdollisuuden Salaman kirjaan oli esittänyt sanomalehti [[Uusi Suomi|Uuden Suomen]] nimimerkki Tuomari vedoten Jumalan lakiin: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu".<ref>Tarkka, s. 173.</ref>
 
Helsingin raastuvanoikeus[[hovioikeus]] päätti asian käsittelyn 17. kesäkuuta 1965 ja siirsi jutun asiakirjat Helsingin hovioikeudelle.tuomisti 20. syyskuuta 1966 [[hovioikeus]] tuomitsi Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Kustannusyhtiöja langetti [[Otava]]n kustantajakustantajalle [[Kari Reenpää]]lle langetettiin 2000 markan sakkorangaistus ajattelemattomuudesta tehdystä jumalanpilkastasakkorangaistuksen. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle samoin kuin kirjan kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Otava julkaisi samana syksynä ''Juhannustanssien'' uuden, sensuroidun painoksen, josta oli poistettu osia Hiltusen pilasaarnasta (ks. alla). Tuomitut valittivat tuomiosta Korkeimpaan oikeuteen, joka piti tuomion ennallaanennallaa, mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] ja Suomen [[Pen-klubi]]n johdolla Salamalle anottiin armahdusta., Elokuun 9. 1968ja presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] armahti hänet 9. elokuuta 1968.<ref>Tarkka, s. 186–187.</ref>
Oikeusministeri [[Johan Otto Söderhjelm|J. O. Söderhjelm]] määräsi nostettavaksi syytteen jumalanpilkasta Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan tammikuussa 1965 ja juttu oli ensimmäisen kerran oikeudessa 25. helmikuuta 1965.<ref>Nykänen, Elina (2001). ''Salamasota: arvomaailmojen ristiriita Juhannustanssit-kohussa 60-luvulla''. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto [https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12158/elinykanen.pdf?sequence=1].</ref> Jutun syyttäjänä toimi Helsingin kaupunginviskaali Timo Larkovuo. Hannu Salamaa avusti varatuomari [[Kullervo Kemppinen]] ja Otavan toimitusjohtajaa, vuorineuvos [[Kari Reenpää]]tä varatuomari Heikki Borenius. Syyttäjä vaati [[Suomen rikoslaki|rikoslain]] 10. luvun 1. pykälän nojalla Salamalle ja Reenpäälle rangaistusta tahallisesta jumalanpilkasta. Syytetyt ja heidän asianajajansa kiistivät syytteet.
 
Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion muodostumisen kannalta ratkaisevana tekijänä kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn 8. huhtikuuta 1965. Salama ei itse saapunut kyseiseen istuntoon. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan "pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita". Kemppinen katsoo Salaman näin myöntäneen oikeaksi häntä vastaan nostetun syytteen ja käytännössä "antaneen potkut asianajajalleen". Kemppisen mukaan Salama oli alun perinkin suhtautunut oikeudenkäyntiin innottomasti.<ref>{{Kirjaviite Kullervo| Tekijä=Kemppinen:, ''Kullervo | Nimeke=Laamanni muistelee'', s.| Sivu=411. | Julkaisupaikka=Porvoo: Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY, | Vuosi=2000. | Tunniste=ISBN 951-0-24358-2}}</ref>
Syytteen nostaminen Salamaa vastaan sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija [[Pentti Saarikoski]] esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta. <ref> Mitä missä milloin 1966, s. 265. </ref> Muiden muassa kirjailijat [[Mika Waltari]] ja [[Väinö Linna]] eivät pitäneet antamissaan lausunnoissa ''Juhannustanssien'' kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana. Pääministeri [[Johannes Virolainen]] kommentoi syytettä sanomalla olevansa henkilökohtaisesti sitä mieltä, että "yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki". Myös arkkipiispa Martti Simojoki sanoi vierastavansa ajatusta, että "oikeusistuin ratkaisee asioita, joissa kansalaisten vapaan mielipiteenmuodostuksen pitäisi kyetä terveeseen reaktioon". <ref> Mitä missä milloin 1966, s. 267. </ref> Toisaalta eduskuntakyselyn muotoilija ja ensimmäinen allekirjoittaja, kansanedustaja Margit Borg-Sundman ilmaisi ''[[Nya Pressen]]ille'' antamassaan haastattelussa tyytyväisyytensä siitä, että Jumalaa oli todettu pilkatun, mutta piti valitettavana, ettei ''Juhannustanssien'' ollut katsottu loukkaavan sukupuolikuria ja siveellisyyttä. Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että hänen alulle panemansa eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa vastaan eikä yleensäkään taidekirjallisuutta kohtaan, vaan "aikamme moraalista nihilismiä" vastaan kokonaisuudessaan; hän mainitsi ''Juhannustanssien'' ohella etenkin [[Ylioppilaslehti|Ylioppilaslehdessä]] esiintyneen kirjoittelun. Borg-Sundman sanoi toimivansa asiassa sen vakaumuksen mukaan, jonka hänen toimintansa [[Moraalinen varustautuminen|Moraalisen varustautumisen]] (MRA) piirissä oli hänelle antanut.<ref> Mitä missä milloin 1966, s. 266. </ref>
 
Helsingin raastuvanoikeus päätti asian käsittelyn 17. kesäkuuta 1965 ja siirsi jutun asiakirjat Helsingin hovioikeudelle. 20. syyskuuta 1966 [[hovioikeus]] tuomitsi Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Kustannusyhtiö [[Otava]]n kustantaja [[Kari Reenpää]]lle langetettiin 2000 markan sakkorangaistus ajattelemattomuudesta tehdystä jumalanpilkasta. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle samoin kuin kirjan kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Otava julkaisi samana syksynä ''Juhannustanssien'' uuden, sensuroidun painoksen, josta oli poistettu osia Hiltusen pilasaarnasta (ks. alla). Tuomitut valittivat tuomiosta Korkeimpaan oikeuteen, joka piti tuomion ennallaan, mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] ja Suomen [[Pen-klubi]]n johdolla Salamalle anottiin armahdusta. Elokuun 9. 1968 presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] armahti hänet. <ref>Tarkka, s. 186–187.</ref>
 
Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion muodostumisen kannalta ratkaisevana tekijänä kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn 8. huhtikuuta 1965. Salama ei itse saapunut kyseiseen istuntoon. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan "pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita". Kemppinen katsoo Salaman näin myöntäneen oikeaksi häntä vastaan nostetun syytteen ja käytännössä "antaneen potkut asianajajalleen". Kemppisen mukaan Salama oli alun perinkin suhtautunut oikeudenkäyntiin innottomasti.<ref> Kullervo Kemppinen: ''Laamanni muistelee'', s. 411. Porvoo: WSOY, 2000. </ref>
 
==Merkitys==
''Juhannustansseja'' on pidetty Hannu Salaman läpimurtoteoksena.<ref name="kirjasampo"/> Kirjasta syntynyt kohu vaikutti Salaman psyykeen ja hänen kirjailijatyöhönsä. Oikeusprosessi aiheutti taloudellisia vaikeuksia ja yhteisöllisiä paineita, joita Salama purki etenkin 1960-luvun novelleissaan. Niiden päähenkilönä oli usein kirjailijan omakuva, "ärhäkkä ja itsestääntietoinen" Harri Salminen. Nykyään Hannu Salama ja hänen tuotantonsa on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa.<ref name="KB">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kansallisbiografia.fi.ezproxy.jyu.fi/kb/artikkeli/4832/ | Nimeke = Salama, Hannu (1936–)| Tekijä = Niemi, Juhani | Julkaisu = Kansallisbiografia| Ajankohta = 9.10.2006| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Viitattu = 13.10.2013}}</ref> Tutkija [[Olli Löytty|Olli Löytyn]] mukaan Juhannustanssit on osa suomalaisen kirjallisuuden [[Taide- ja kulttuurikaanon|kaanonia]], joka kuuluu esimerkiksi Turun yliopiston kirjallisuuden opintovaatimuksiin ja opiskelijoiden "kirjalliseen yleissivistykseen".<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/?5426_a=comments&5426_m=6276&s=3242 | Nimeke = Kirjallisuuden kansallinen kaanon| Tekijä = Löytty, Olli| Ajankohta = 25.3.2010| Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus| Viitattu = 13.10.2013}}</ref>
 
"Salama-sota" ja muut 1960-luvun kirjasodat olivat poliittisia, ja ne kertovat ajankohtansa yhteiskunnallisista arvoista ja ajatusmaailmasta. Vasemmistolainen nuoriso kyseenalaisti edellisen sukupolven arvot, joita se piti vanhoillisina. Taideteos ja sen tulkintarajat haluttiin määritellä uudelleen, eikä taideteoksen yhtenäistä tulkintaa pidetty enää mahdollisena. Salaman armahdusta voidaan pitää merkkinä siitä, että yksilön sananvapaus asetettiin etusijalle siihen nähden, aiheuttiko se mahdollisesti jollekulle toiselle mielipahaa.<ref name="kysy"/> Kohu johti lopulta rikoslain 10. luvun uusimiseen siten, että normaalirangaistukseksi julkisesta jumalanpilkasta tuli sakko tai enintään kahden vuoden vankeus. Aiemmin siitä oli seurannut vankeus tai enintään neljän vuoden [[kuritushuone]]tuomio. Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen kuitenkin vasta vuonna 1971.<ref> Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 126. Helsinki: Otava, 1971.</ref>
 
''Juhannustansseista'' on tehtydramatisoitu kaksi tv-elokuvaa (vuosina 1971 ja 1983)<ref name="kirjasampo"/>, ja [[Yrjö Juhani Renvall]] dramatisoi romaanista näytelmännäytelmä vuonna 1998.<ref name="näytelmät">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=724&pid=156| Nimeke = Hannu Salama - Juhannustanssit| Julkaisu = Näytelmät.fi| Viitattu = 13.10.2013 | Kieli = }}</ref> Teoksen synnyttämää kulttuurikiistaa kuvataan kaksiosaisessa TV-elokuvassa ''Katso ihmistä''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/kotikatsomo2/katso_ihmista.html | Nimeke = Katso ihmistä 1-2| Julkaisija = YLE.fi| Viitattu = 13.10.2013}}</ref>
 
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = PekkaSuurpää, TarkkaMatti| Nimeke = Salama|Kirjallisuus Vuosija =moraali − 1973|"Salamasota"| JulkaisupaikkaVuosi = Helsinki1965| JulkaisijaSivu = Otava260–271| Tunniste = }}
Selite = ''[[Mitä missä milloin]]'', kansalaisen vuosikirja 1966| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Tarkka, Pekka| Nimeke = Salama| Vuosi = 1973|| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = }}
=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
== Kirjallisuutta ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Matti Suurpää| Nimeke = Kirjallisuus ja moraali − "Salamasota"| Vuosi = 1965| Sivu = 260–271|
Selite = ''[[Mitä missä milloin]]'', kansalaisen vuosikirja 1966| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = }}
*{{Kirjaviite | Tekijä= Margit Borg-Sundman | Nimeke= Yhden naisen sota | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija= Kirjapaja | Vuosi=1977 | Tunniste=ISBN 951-621-185-2 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kemppinen, Kullervo | Nimeke=Laamanni muistelee | Sivu=410–412 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-24358-2}}
25 952

muokkausta