Ero sivun ”Palautumaton monimutkaisuus” versioiden välillä

Kieli = }}</ref> Tällöin tietysti täytyy olla myös variaatioissa elinkelvottomiksi osoittautuneita mutaatioita, toimimattomia välimuotoja.

 

 

Palautumaton monimutkaisuus on [[älykäs suunnitelma|älykkään suunnittelun]] kannattajien mukaan biologinen ominaisuus, joka ei voi syntyä suoran suunnatun [[evoluutio]]n kautta järjestelmän osien vähittäisellä kehityksellä. Tiedeyhteisöissä tätä väitettä ei hyväksytä. Eräs syy tälle on se, että [[1946]] Nobelin palkinnon saanut [[Hermann Joseph Muller]] esitti [[evoluutio]]n ennusteena "interlocking complexity"n joka tarkoitti systeemiä, jonka osan poisto lopettaisi toimintansa.<ref>http://www.genetics.org/content/vol3/issue5/index.shtml</ref>

Ero Behen ja Mullerin näkemysten välillä oli se, että Muller keskittyi tilanteeseen, jossa olemassa oleva moniosainen solukone muuttuu ajan mittaan, ja Behe keskittyi tilanteeseen, jossa moniosaiseen solukoneeseen lisätään valmiita osia.

Behen esityksen mukaan evoluutioteorian on vaikea selittää palautumattomasti monimutkaisia rakenteita, koska järjestelmän välivaiheet eivät ole toimivia, jolloin luonnonvalinnalla ei olisi mitään josta pitää kiinni. Hän korostaa sitä, että, jos evoluutio ei ole ohjattua, jokaisen muutoksen tulisi antaa valintaetu edelliseen versioon verrattuna: luonnonvalinta karsisi keskeneräiset ja toimimattomat rakenteet pois eliön aineenvaihduntaa kuormittamasta. Monet älykkään suunnittelun kannattajat esittävät, että "palautumattomasti monimutkaisella" rakenteella ei ole toimivia välivaiheita.

 

 

[[Kuva:Mausefalle 300px.jpg|thumb|Michael Behe käyttää [[hiirenloukku]]a [[analogia]]na palautumattomasta monimutkaisuudesta.<ref>http://udel.edu/~mcdonald/mousetrap.html</ref>]]

=== Hiirenloukku ===

 

 

[[Kenneth Miller]] on arvostellut tätä kuvausta sanomalla että hiirenloukkua, josta puuttuu laukaisin, voidaan käyttää toimivana solmiotelineenä, jos tästä puuttuu jousi, voidaan sitä käyttää avaimenperänä ja pohja itse toimii paperipainona.