Ero sivun ”Gibson Les Paul” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 30:
[[Kuva:Les Paul Standard-Detail.jpg|thumb|250px|Les Paul Standard, PAF-mikrofoni]]
Vuonna [[1952]] Gibson esitteli uuden kitaramallinsa, joka kantoi nimeä Gibson Les Paul model. Alun perin kitara julkaistiin kullanvärisenä (''Goldtop'') kalliin kitaran imagoa ylläpitäen. Soitin oli erittäin painava, hiukan yli 4 kg, mikä johtui Les Paulin käyttämistä mahonkirungoista.<ref name="kitarakirja">Denyer, Ralph, 1992: Suuri kitarakirja (ISBN 951-0-20072-7) s. 58-60</ref> Les Paul halusi kitaran luonnollisen äänen soivan vähintään 22 sekuntia, joten painava mahonkirunko edesauttoi tämän aikaansaamista.<ref name="kitarakirja" /> Kitarassa oli kaksi kappaletta Gibsonin omia [[yksikelainen mikrofoni|yksikelaisia]] [[P-90]] "saippuapala"-mikrofoneja, jotka olivat varustettu molemmat omalla äänenvoimakkuus- ja diskanttisäätimillä. Sen lisäksi kitarassa oli kolmiasentoinen kytkin, jolla saatiin mikrofonit joko toimimaan erikseen yksinään tai molemmat samaan aikaan.<ref name="kitarakirja" />
Talla oli yksiosainen ns. trapeze-tyylinen talla, joka oli kiinnitetty kitaran perään ja jota Gibson oli käyttänyt jo aikaisemmissa malleissaan.<ref name="kitarakirja" /> Les Paul halusi vetää kielet tallan päältä voidakseen dempata kämmensyrjällään kieliä. Gibsonin käsityksen mukaan kielet tulivat näin olemaan liian korkealla ja he vetivätkin kielet tallan alta. Kielet tulivat näin vaikeasti soitettavaan asemaan ja kitaristit kammoksuivat ratkaisua{{lähde}}. Lisäksi trapeze-talla oli erittäin epäkäytännöllinen konserttitilanteissa: Kielen katkettua kitara meni täysin epävireeseen. Vuonna [[1953]] siirryttiin runkoon kiinnitettyyn talla/kielenpidin -yhdistelmään, mutta kielten kulma ja [[mensuuri]] säilyi kuitenkin edelleen samana.<ref name="kitarakirja" />
| |||