Ero sivun ”Auguste Escoffier” versioiden välillä

'''Auguste Escoffier''' (kokonimeltään '''Georges-Auguste Escoffier''') ([[28. lokakuuta]] [[1847]] [[Villeneuve-Loubet]], [[Ranska]] – [[12. helmikuuta]] [[1935]] [[Monte Carlo]]) oli arvostettu keittokirjailija ja ranskalaisen keittiön uudistaja.<ref name="TK">Tieteen kuvalehti Historia 14/2013, s.56-57</ref> Escoffieria nimitetään edelleenkin "''kokkien kuninkaaksi ja kuninkaiden kokiksi''" ja häntä voidaan pitää nykyaikaisen [[gastronomia]]n merkittävimpänä kehittäjänä. Auguste aloitti keittiöuransa 13-vuotiaana. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1920 Lontoon [[Ritz Carlton]] -hotellin keittiömestarina saatuaan muun muassa vuonna 1921 ansioistaan kokkina Ranskan [[kunnialegioona]]n ristin (''Croix de la Legion d'Honneur''). Escoffieria nimitetään edelleenkin "kokkien kuninkaaksi ja kuninkaiden kokiksi", ja häntä voidaan pitää nykyaikaisen [[gastronomia]]n merkittävimpänä kehittäjänä.

Auguste Escoffier syntyi Villeneuve-Loubetin kylässä, joka sijaitsee [[Provence]]ssa [[NiceNizza]]n ja [[Cannes]]in kaupunkien välissä. Nuorena hänen intohimonsa oli taide ja hän halusi tukkatulla kuvanveistäjäksi. Hänen seppänä työskennellyt isänsä järjesti kuitenkin hänelle työsuhteen Augusten sedän ravintolassaravintolaan ''Restaurant FrançaisissaFrançaisiin'' NicessäNizzassa Augusten ollessa 13-vuotias. 18-vuotiaana hän työskenteli kokkina samaisen kaupungin ''Hotel Bellevuessa'', edelleenjossa samassa kaupungissa ja hänenhän onnistui tekemään vaikutussuuren vaikutuksen asiakkaisiin. 19-vuotiaana hän oli puolestaan päässyt [[Petit Moulin Rouge]]en [[Pariisi]]in, jossa hän toimi ''commis rôtisseurina'' ja ''saucierina''. [[Saksan–Ranskan sota|Saksan–Ranskan sodan]] aikana hänet kutsuttiin palvelukseen armeijaan. Armeijassa hän toimi kokkina useissa ylemmän upseeriston komentopaikoissa. ViitisenEscoffierin vuottaarmeijakokemukset myöhemminvaikuttivat hänestäsiihen, tuliettä hän piti ruuan säilyttämistä tärkeänä. Hän kehittikin erillaisia ruuan säilytysmenetelmiä, esimerkiksi säilykepurkeissa. Lyhyen sotavankeuden jälkeen hän pääsi Petit Moulin Rougen-ravintolan pääkokkikeittiömestariksi.<ref name="Katz">{{Kirjaviite | Tekijä = Solomon H. Katz | Nimeke = Encyclopedia of Food and Culture | Vuosi = 2003 | Luku = | Sivu = 580-581 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = The Gale Group | Tunniste = ISBN 0-684-80568-5 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Vuonna 1884 [[César Ritz]] kutsui Escoffierin töihin pääkokiksi [[Grand Hotel]]ille [[Monte Carlo]]on talviksi ja Grand Nationalille [[Luzern]]iin kesiksi. Näissä hotelleissa työskennellessään hän kehitti useita ruokalajeja, joista osa on nimetty hänen muaansamukaansa. Toisaalta Escoffier nimesi ruokalajeja myös itse kuuluisien henkilöiden mukaan. Eräs tällainen on oopperalaulaja [[Nellie Melba]]n mukaan nimetty ''Pêche Melba''.<ref name="TK" /> Vuonna 1885 hän julkaisi teoksen ''Le Traité sur l’Art de Travaille les Fleurs en Cire''. Hän alkoi myös kerätä reseptejä kokeilleen ja päätarjoilijoilleen.<ref name="Katz" />

Vuonna 1890 César Ritz sai hoidettavakseen teatterimagnaatti [[Richard D'Oyly Carte]]n omistaman [[Savoy Hotel]]inlin [[Lontoo]]ssa ja kutsui Escoffierin sinne kehittämään kehittämään hotellin ravintolaa.<ref name="TK" /> Hotellin ja sen ravintolan asiakaskunnassa oli monia nimekkäitä henkilöitä, kuten [[Walesin prinssi]] ja Orleansin ruhtinas. Escofferista ja Savoy Hotellista tuli maailmankuuluja. 1900-luvun puolella Escoffier kirjoitti useita teoksia, joistajoita tuliyhä pidetään niinnykyaikaisen sanotustiranskalaisen alansakeittiön Raamattujaperusteoksina. Näitä teoksia olivatovat ''Le Guide Culinaire'' (1903), ''Le Carnet d’Epicure'' (1911) ja ''Le Livre des Menus'' (1912). Vuonna 1920 Escoffier jäi eläkkeelle ja siirtyi perheensä taloon Monte Carloon. Eläkkeellä hän julkaisi vielä teokset ''Le