Ero sivun ”Keittiö” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KetQ (keskustelu | muokkaukset)
p löytyy -> on, poistettu maininta siitä minkä muotoisia keittiöt voivat olla. Tässä artikkelissa on kummallisia väitteitä!
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 37:
Suomalaisen keittiön kehitys 1900-luvulla noudattaa etenkin kaupunkiasuntojen osalta pitkälti muiden länsimaiden tapahtumia.
 
'''1900–1920–lukujen1900–1920-lukujen''' suomalainen kaupunkikeittiö oli kooltaan suuri, 14–18 neliömetriä, mutta alkeellinen ja epäkäytännöllinen. Keskipisteen muodosti suuri muurattu puu[[hella]] höyrykupuineen. Usein samassa tilassa myös nukuttiin. Seinillä oli avohyllyjä astioille, ja tilassa oli vain yksi komero. Astiat pestiin [[läkkipelti]]sissä pesusoikoissa [[polttopuu]]laatikon tai pöytäkaapin päällä.<ref name = LIITE3/>
 
1930-lukua kohti keittiö pieneni, ja harvoin siellä enää nukuttiin. [[Kaasuliesi]] valtasi alaa puuhellalta keskiluokan keittiöissä. Lämmintä vettä astianpesuun ei enää tarvinnut lämmittää liedellä, vaan se hoitui kaasukäyttöisellä vedenlämmittimellä. Seinät maalattiin pesunkestävällä [[öljymaali]]lla ja työpöytien taustaseinät [[kosteus]]suojattiin kalliita [[Keraaminen laatta|kaakeleita]] jäljittelevällä [[tapetti|lakkatapetilla]].<ref name = LIITE3/>
Rivi 43:
'''1930–1940-luvuilla''' alkoi saksalaisesta [[Frankfurtin keittiö]]stä lähtenyt [[Funktionalismi|funktionaalisuus]] rantautua Suomeenkin. Keittiö pieneni, mutta yhä paremman suunnittelun ansiosta työ tehostui. Avohyllyjen tilalle tuli seinäkaappeja, ja kiinteiden alakaappien myötä lisääntyi myös työtasojen määrä. Työtasot olivat useimmiten koivurimalevyä. Kallis [[ruostumaton teräs]]tiskipöytä oli vielä harvinaisuus, vaikka kylmä ja lämmin vesi kuuluivat jo varustukseen. [[Jääkaappiin]] ei useimmilla ollut vielä varaa, joten ruokia säilytettiin viileään ulkoilmaan yhteydessä olevassa ruokakomerossa. Kalliita tuontitavaroita olivat myös [[yleiskone]], [[leivänpaahdin]], sähkökäyttöinen [[silitysrauta]], [[pölynimuri]] ja pyykin[[pesukone]] Valaistus parani huomattavasti työpisteisiin asennettavien seinävalaisinten ansiosta. Keittiöiden yleisväritys oli vaalea, yleensä kermanvärinen tai vaaleanvihreä.<ref name = LIITE3/>
 
Keittiökalusteiden [[standardointi]] alkoi sotien jälkeisen [[Jälleenrakennuskausi|jälleenrakentamisen]] myötä 1940-luvun lopulla.<ref>Katso esim. ''Tutkimuksia keittiön sisustuksesta työnsäästöä silmälläpitäen,'' kirj. M. Gebhard ja Kirsti Kuusamo. Helsinki 1950</ref> Ensimmäiset standardit julkaistiin [[Rakennustieto|RT-kortteina]] 1945. [[Työtehoseura]]n kehittämä tehdasvalmisteisin kiintokalustein toteutettu tyyppikeittiö otettiin käyttöön [[arava]]rakentamisessa. Tehdasvalmistus alensi kustannuksia ja toisiinsa kiinni asennettavat, yhteismitoitetut kiintokalusteet säästivät tilaa. Vaikka suomalaiskeittiöt ovat kasvaneet koossa niin, että olisi mahdollista käyttää monissa maissa ja ammattikeittiöissä suosittuja erillisiä, vapaasti seisovia tai pyörillä liikuteltavia keittiökalusteita, kiinteästi kalustetusta keittiöstä on tullut suomalaisille jonkinlainen ”saavutettu etu”.<ref name = HAGGMAN>{{Kirjaviite | Tekijä = Häggman, K., Kuisma, M., Markkola, P., Pulma, P., Kuosmanen, R-L & Forslund, R. | Nimeke =Suomalaisen arjen historia 4, Hyvinvoinnin Suomi | Vuosi =2008 | Sivu =148 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Weilin + Göös| Tunniste = | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref>
 
Kalusteiden standardimittojen perustaksi otettiin suomalaisen naisen keskipituus. Keittiökalusteiden sijoittelusuositukset perustuivat kotitaloustyön eri vaiheissa tarvittavien liikkeiden analysointiin. Kalustus muodosti ruuan valmistukseen ja säilytykseen sekä astioiden pesuun tarvittavan kokonaisuuden, josta turhat askeleet ja liikkeet oli karsittu<ref name = HAGGMAN/> Työtehoseura piti välttämättömänä mahdollisuutta työskennellä myös istuen; näin yleistyivät korkea työtuoli tai tuolitikkaat, kansan suussa ”emännänjatkos”, joka auttoi myös usein kattoon asti ulottuvien yläkaappien käyttöä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Rukko, L. | Otsikko = Näin luotiin perusteet tehdasvalmisteisille keittiökalusteille| Julkaisu =Teho 11–12/1983| Ajankohta = | Sivut =36 | Julkaisija =Työtehoseura | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref> 1950-luvulla yleistyivät yhä käytössä olevat keittiöiden pohjapiirrostyypit I, II, L ja U, joista L-tyyppi muodostui yleisimmäksi. Työtehoseuran [[Maiju Gebhard]]in ideoimasta astiankuivauskaapista tiskipöydän yllä tuli suomalaisen keittiökalustamisen erikoisuus.<ref name = LIITE3>Rantapuska, E. ''Ammattialan historia, Asumisen ja kotikulttuurin kehityksestä Suomessa,'' opintomateriaali, Lahden muotoilu- ja taideinstituutti, ks. {{Kirjaviite | Tekijä = Lepistö, Katriina