Ero sivun ”Erkki Raappana” versioiden välillä

Vihollinen lähetti motitettujen divisiooniensa avuksi merijalkaväkeä, mutta turhaan. [[9. elokuuta]] mennessä ryhmä Raappana oli tuhonnut 289. divisioonan miltei kokonaan. 176. divisioonan osa onnistui murtautumaan itään. Merijalkaväen pataljoonat kärsivät huomattavia tappioita. Taistelulla oli suuri merkitys psykologisesti, olihan juuri jouduttu luovuttamaan Aunus ja Karjalankannas puna-armeijan painostuksen edessä. Raappanalle esitettiin näistä taisteluista Mannerheim-ristiä toisen kerran, mutta ylipäällikkö ei hyväksynyt tätä esitystä. Ei ole syytä väheksyä vihollista sillä vihollinen murtautui moteista ulos tosin jättäen raskaan kalustonsa sinne, mutta vihollinen oli ottanut oppia suomalalaisilta pitkän sodan saatossa. Tosin miehistöhukkakin oli huomattava. Sodan jälkeen valvontakomissio painosti Suomen johtoa ja niinpä Raappana pasitettiiinpassitettiiin eläkkeelle. Syynä lienee liian monta nöyryytystä, jonka hän oli antanut punaarmeijallepuna-armeijalle. Suuri kunnianosoitus sekin.