Ero sivun ”Luxemburgin valtaus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
käännöksen täydennys |
||
Rivi 3:
| osa_sotaa = [[länsirintama (toinen maailmansota)|länsirintamaa]] [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]
| kuva = Progress wehrmacht lux May 1940.jpg
| kuvateksti = Kartta
| päivämäärä = [[10. toukokuuta|10.]] [[1940]]
| paikka = [[Luxemburg]]
Rivi 14:
| komentaja1 = {{Luxemburgin lippu}} suurherttuatar Charlotte<br>{{Ranskan lippu}} [[Robert Petiet]]
| komentaja2 = {{Natsi-Saksan lippu}} [[Adolf Hitler]]<br>{{Natsi-Saksan lippu}} [[Heinz Guderian]]
| vahvuus1 = {{Luxemburgin lippu}} 425 sotilasta<br> {{Luxemburgin lippu}} 246 poliisia<br>{{Rasnkan lippu}}18 000
| vahvuus2 = 50 000 sotilasta<br>600 panssarivaunua
| tappiot1 = {{Luxemburgin lippu}}7 haavoittunutta, 75 vangittua<br>
| tappiot2 = ei tiedossa
| huomautus =
Rivi 22:
}}
'''Luxemburgin valtaus''' oli toisessa maailmansodassa [[Natsi-Saksa|Saksa]]n suorittama operaatio keltaiseen kuuluva sotilasoperaatio, jossa Heinz Guderianin johtama [[Saksan XIX armeijakunta]] valtasi [[Luxemburg]]in 10. toukokuuta 1940.
== Taustaa ==
Toisen maailmansodan alkaminen 1. syyskuuta asetti Luxemburgin hallituksen vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta kansan sympatisoi länsiliittoutuneita, mutta maan vuoden 1867 Lontoon sopimuksella vahvistettu puolueettomuuspolitiikka vaati hallitusta pysymään riippumattomana muiden maiden riidoista. Radio Luxemburg lopetti 1. syyskuuta lähetyksensä. Keväällä 1940 valmisteltiin asemia Saksan ja Ranskan rajoille. Valmistajansa mukaan nimetty Schuster-linja sisälsi massiivisia betonisia tiesulkuja, joissa oli teräsovet. Niiden tehtävänä hidastaa maahan tunkeutuvan hyökkääjän etenemistä ja mahdollistaa Luxemburgin puolueettomuuden takaajille avun toimittaminen. Tosiasiassa esteet olivat lähinnä nimellisiä ja ne auttoivat lähinnä kansalaisten rauhoittamisessa. Luxemburgin asevoimat koostuivat pienestä vapaaehtoisjoukosta, koska Lontoon sopimuksella oli kielletty varsinaisten asevoimien ylläpito.
Muutamien väärien hälytysten jälkeen keväällä 1940 todennäköisyys Ranskan ja Saksan väliseen yhteenottoon kasvoi. Saksa lopetti koksin toimittamisen Luxemburgin terästeollisuudelle.
== Valtaus ==
Schusterlinjan teräsovet määrättiin suljettaviksi 10. toukokuuta 1940 kello 03.15 sen jälkeen kuin oli havaittu saksalaisjoukkojen liikkuvan rajan takana Our, Sauer ja Mosel-jokien alueella. Saman aikaisesti siviileiksi pukeutuneet Saksan erikoisjoukot, jotka saivat saksalaissyntyisiltä luxemburgilaisilta apua, yrittivät tuloksetta estää radiolähetyksiä ja varustautumista pitkin Saksan vastaista rajaa. Ruhtinasperhe evakuoitiin asunnostaan Colmar-Bergistä Suurherttuan palatsiin Luxemburgin kaupunkiin.
Saksan 1., 2. ja 10. panssaridivisioona ylittivät rajan kello 04.35 kohtaamatta merkittävää vastarintaa ainoastaan muutama silta tuhoutui ja joitakin miinoituksia purettiin. Luxemburgin vapaaehtoisjoukot eivät poistuneet kasarmeiltaan. Poliisit asettuivat vastarintaan, mutta heidän varusteensa olivat riittämättömät. Pääkaupunki vallattiin ennen puolta päivää. Luxemburgilaisista joutui sotavankeuteen 75 sotilasta ja poliisia, kuusi poliisia ja yksi sotilas haavoittui.
Ranskan 3. kevyt ratsuväkidivisioona (kenraali Petiet), jonka tukena olivat 1. Spahiprikaati (evesti Jouffault) ja 5. panssaripataljoonan 2. komppania, ylitti Luxemburgin etelärajan tehtävään selvittää saksalaisjoukkojen kokoonpano ja sijainti. Ranskalaiset kuitenkin vetäytyivät ensimmäisen kohtaamisen jälkeen Maginot-linjan taakse. Iltaan mennessä pääosa Luxemburgista aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta oli saksalaisten hallinnassa. Yli 90000 siviiliä evakuoitiin Esch-sur-Alzettesta saksalaisten hyökkäyksen seurauksena. Näistä 47000 Ranskaan ja loput Luxemburgin keski- ja pohjoisosiin.
Suurherttuatar Charlotte ja pääministeri Pierre Dupong pakenivat Ranskan ja Portugalin kautta Britteinsaarille, josta he siirtyivät edelleen sodan aikana Kanadaan. Charlottesta tuli Lontoossa kansallisen yhtenäisyyden symboli. Hänen vanhin poikansa ja perillisensä Jean liittyi vapaaehtoisena Britannian armeijaan 1942. Ainoa Luxemburgiin jäänyt hallituksen jäsen oli Albert Wehrer sekä 41 varajäsentä.
{{Käännös|:en:German occupation of Luxembourg in World War II}}
| |||