Ero sivun ”Yrjö Tuominen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Tuominen syntyi vaasalaisen rautatieläisen perheeseen. Hän opiskeli [[Tampere]]en ruotsinkielisessa teknisessä opistossa, ja sai työpaikan Tampereen pellavatehtaasta konepiirtäjänä. Hän aloitti iltanäyttelijänä [[Tampereen Työväen Teatteri]]ssa, [[1919]] hän sai kiinnityksen [[Tampereen Teatteri]]in, mutta säilytti edelleen konepiirtäjän toimensa. Teatteri vei kuitenkin lopulta voiton. Tuominen siirtyi Helsinkiin [[Helsingin kaupunginteatteri|Kansan Näyttämö]]lle, jossa myös hänen tuleva vaimonsa, [[Eine Laine]] työskenteli. Neljän Kansan Näyttämö -vuoden jälkeen Tuominen siirtyi [[Kansallisteatteri]]in. Eroon päättyneestä avioliitosta Eine Laineen kanssa syntyi yksi tytär.
Yrjö Tuominen nähdään yli 50:ssä elokuvassa. Erityisen hyvin hänet muistettaneen Väinö Suomisen roolista 1940-luvun ''[[Suomisen perhe| Suomiset-elokuvissa]]'' sekä vuodesta [[1938]] lähtien ''Suomisen perhe'' -kuunnelmasarjassa. Ex-vaimo Eine Laine tulkitsee samassa elokuvasarjassa Väinön äidin, Sofia Suomisen osan. Tuomisen elokuvaura alkoi vuonna [[1924]] patruunan pelitoverin roolilla [[mykkäelokuva| mykkäfilmissä]] ''[[Myrskyluodon kalastaja]]''. Vuonna [[1929]] hänellä oli keskeinen osa mykkäelokuvassa ''[[Juhla meren rannalla]]''. Tuomisen elokuvaura jatkui neljän mykkäfilmin jälkeen äänielokuvassa ''[[Tukkipojan morsian]]'' ([[1931]]).<ref name=elo /> Yli miljoona katsojaa saaneessa kartanokomediassa ''[[Siltalan pehtoori]]'' hän tulkitsee kamreeri Suvantoa. Rooli on Tuomiselle tyypillinen hyvin toimeentulevan, rennon ja elokuvan draamallisia jännitteitä tasaavan miehen osa. Hänet nähdään myös muun muassa klassikkoelokuvissa ''[[Pohjalaisia (vuoden 1936 elokuva)|Pohjalaisia]]'' ([[1936]]), ''[[Asessorin naishuolet (vuoden 1937 elokuva)|Asessorin naishuolet]]'' ([[1937]]) ja ''[[Seitsemän veljestä (elokuva)|Seitsemän veljestä]]'' ([[1939]]).
Omana aikanaan suosituimpiin radio-ohjelmiin kuuluneen ''Suomisen perhe'' -kuunnelmasarjan isä Väinö Suominen henkilöityi Yrjö Tuomiseen niin vahvasti, että hänen siunaustilaisuutensa täpötäydessä [[Helsingin vanha kirkko|Helsingin vanhassa kirkossa]] 25. lokakuuta 1946 radioitiin suorana lähetyksenä ja kuunnelmasarjassa esitettiin samana päivänä jakso ''Kun isä on poissa''. Tuomisen kuoltua hänen tilalleen ei otettu uutta näyttelijää, vaan perhe jatkoi isättömänä. <ref> Paavo Oinonen: ''Pitkä matka on Tippavaaraan. Suomalaisuuden tulkinta ja Yleisradion toimintaperiaatteet radiosarjoissa Työmiehen perhe, Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ja Kankkulan kaivolla 1945–1964,'' s. 112–113. Helsinki: Suonalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. </ref>
== Lähteet ==
| |||