Ero sivun ”Vokaali” versioiden välillä

876 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
diftongi vokaaliyhtymän osana; pois lähteetön maininta kaksitavuisista diftongeista ja triftongeista; karsittu turhia ja osin tähän artikkeliin palautuvia linkkejä; oma luokka vokaaleille
(suomen ylipitkä vokaali; suomessakin lyhyiden vokaalien laatu hieman erilainen kuin pitkien; Ø-kirjain ei oikeastaan ole ligatuuri; jäsennelty ja karsittu turhaa toistoa)
(diftongi vokaaliyhtymän osana; pois lähteetön maininta kaksitavuisista diftongeista ja triftongeista; karsittu turhia ja osin tähän artikkeliin palautuvia linkkejä; oma luokka vokaaleille)
== Yleistä ==
 
Suomen kielen äännejärjestelmässä erotetaanerottuu kahdeksan vokaalia, joita voidaan tilanteesta riippuen merkitä suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksen]] mukaisilla [[Aakkoslaji|suur- ja pienaakkosilla]] tai foneettisella [[Tarkekirjoitus|tarkekirjoituksella]]. Tässä artikkelissa äänteitä merkitään [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] mukaisesti.
 
:{|style="text-align: center"
</div>
</div>
<div style="font-size: small; line-height: 1.4em; margin: 0.5em;">IPA:n vokaalikaavio kuvaa 16 kardinaali­vokaalin (etiset ja takaiset viivojen risteämis­pisteissä) sekä niiden rajaamalla alueella ääntyvien muiden vokaalien suhteellista ääntö­paikkaa [[suuonteloääntöpaikka]]ssaa suuontelossa, kun suuaukon ajatellaan olevan vasemmalla ja [[nielu]]n oikealla. Jos kaksi vokaali­merkkiä esiintyy rinnakkain, vasemman­puoleinen ääntyy laveana ja oikean­puoleinen pyöreänä.</div>
</div>
 
Nämä perusominaisuudet ilmenevät kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA:n) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento ([[nasaali]]us), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.
 
[[Sanapaino|Painollisen]] tavun selvästi artikuloitua vokaalia kutsutaan täysvokaaliksi.<ref name="Iivonen ym. 2000: täysvokaali"/> Pääpainottomissa tavuissa vokaalit voivat olla vajaaääntöisiä eli [[Vokaalireduktio|redusoituneita]], jolloin ne ääntyvät laadultaan epämääräistyneinä.<ref name="Iivonen ym. 2000: redusoitunut vokaali"/> Hyvin epämääräinen [[švaa]]-vokaali {{IPA|[ə]}} ääntyy keskellä suuonteloa ja on tavallaan kaikkien kardinaalivokaalien välimuoto.
 
=== Suppeus tai väljyys ===
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-back.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä takaisia kardinaali­vokaaleja.]]
 
Vokaalin suppeus tai väljyys riippuu [[Kieli (anatomia)|kielen]] korkeudesta eli täsmällisemmin siitä, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}} ja {{IPA|[ɑ]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus tai väljyys näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.
 
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita viisi tai ehkäjopa kuusikinkuusi väljyyden astetta, mutta ei sellaista kolmenkaan vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:
 
* [[suppea vokaali]] (suljettu, ahdas, korkea vokaali)
* [[puolisuppea vokaali]]
* [[välivokaali]] (välinen vokaali)
* [[puoliväljä vokaali]]
* [[väljä vokaali]] (avoin, matala vokaali).
 
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia ''lähes'' suppeaksi – {{IPA|[ɪ]}}, {{IPA|[ʏ]}}, {{IPA|[ʊ]}} – tai ''lähes'' väljäksi – {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɐ]}}.
 
Suomen [[Äänneoppi|äänneopissa]] erotetaan kolme väljyysastetta:<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/>
* suppeat vokaalit {{IPA|[i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[u]}}
* välivokaalit {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[o]}} – jotka ääntyvät väljempinä kuin IPA:n vokaalikaaviossa
 
=== Etisyys tai takaisuus ===
Etisyys tai takaisuus viittaa siihen, sijaitseeko kielen massa äännettäessä lähempänä suun etu- vai takaosaa. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli taempana.<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/>
 
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
 
* [[etuvokaali]] (palataalivokaali, etinen vokaali)
* [[keskivokaali]] (keskinen vokaali)
* [[takavokaali]] (velaarivokaali, takainen vokaali).
 
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia ''lähes'' etiseksi – {{IPA|[ɪ]}}, {{IPA|[ʏ]}} – tai ''lähes'' takaiseksi – {{IPA|[ʊ]}}.
 
Suomen äännejärjestelmässä on vain etu- ja takavokaaleita:<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/>
* etuvokaalit {{IPA|[i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[æ]}}
* takavokaalit {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}}, {{IPA|[ɑ]}}.
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi äänneopillista pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/> Suomen kielessäkin vokaali voi ääntyä ylipitkänä, jos esimerkiksi ''mutta''-sana lausutaan empivästi (''muuutta...''), mutta tämä ilmiö ei ole äänneopillinen vaan liittyy [[pragmatiikka]]an.<ref name="Iivonen ym. 2000: ylipitkä vokaali"/>
 
Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (''a'', ''e'', ''i'', ''o'', ''u'', ''y'', ''ä'', ''ö''), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ''yy'', ''ää'', ''öö''),<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-cs|citrón}} {{IPA|[ˈtsitroːn]}}, {{k-fi|sitruuna}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]}}).
 
Usein pitkät vokaalit ovat laadullisestikin erilaisia kuin lyhyet. Esimerkiksi pitkä {{IPA|[iː]}} englannin sanassa ''heat'' {{IPA|[hiːt]}} on suppea ja etinen, mutta lyhyt {{IPA|[ɪ]}} sanassa ''hit'' {{IPA|[hɪt]}} on vain lähes suppea ja lähes etinen. Äidinkieliselle englannin puhujalle tämä laadullinen ero on itse asiassa olennaisempi kuin vokaalien pituusero,<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1"/> joka näin ollen hahmottuu täydentäväksi ominaisuudeksi. Osin vajaaääntöisyyteenkin liittyen myös suomessa lyhyet vokaalit tapaavat etenkin painottomina ääntyä hieman välisempinä ja keskisempinä kuin painolliset pitkät vokaalit,<ref name="Iivonen 2000: akustiikka"/> mutta suomen äännejärjestelmässä huomio kiinnittyy ensisijaisesti vokaalien pituuteen.
 
== Monoftongit, diftongit ja triftongit ==
:''Pääartikkelit: [[Monoftongi]], [[Diftongi]], [[Triftongi]]
 
Jos vokaaliäänteen ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kyseessä on [[monoftongi]], jota voidaan luonnehtia yksinkertaiseksi<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/> tai puhtaaksi vokaaliksi. Jos vokaali sen sijaan koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan [[tavu]]un kuuluvasta vokaalielementistä, kyseessä on [[diftongi]] eli pariääntiö.<ref Suomenname="Iivonen oikeinkirjoituksessaym. diftongia2000 merkitään kahdendiftongi"/> erilaisenÄänneopillisesti vokaalikirjaimendiftongi yhdistelmällä (muttahahmottuu josyhdeksi kirjainten välissä on tavunrajafoneemiksi, kyseessäjota eiäännettäessä olevokaalin diftongilaatu vaanmuuttuu vokaaliyhtymä)liukuen.<ref name="IivonenLoos 2000:ym. 2004 → diftongitdiphtong"/> Kolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan [[triftongi]]ksi.
 
KaikissaTiettävästi tunnetuissakaikissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongien lisäksi lukuisia diftongeja (''ai'', ''ei'', ''oi'', ''ui'', ''yi'', ''äi'', ''öi'', ''au'', ''eu'', ''iu'', ''ou'', ''äyey'', ''öyiy'', ''uoäy'', ''öy'', ''iyie'', ''eyuo'' ja  ''ie''), mutta triftongeja ei esiinny (paitsi ehkä [[Onomatopoeettinen|onomatopoeettisessa]] sanassa  ''miau'').
 
Suomen oikeinkirjoituksessa diftongia merkitään kahden erilaisen vokaalikirjaimen yhdistelmällä, mutta jos kirjainten välissä on tavunraja, kyseessä ei ole diftongi vaan vokaaliyhtymä (esim. ''tae'' {{IPA|[tɑ.e]}}). Diftongikin voi esiintyä vokaaliyhtymän osana yhdessä monoftongin tai toisen diftongin kanssa, ja tällöin peräkkäisiä vokaalikirjaimia on kolme tai neljä (esim. ''tauon'' {{IPA|[tɑu.on]}}, ''tauoissa'' {{IPA|[tɑu.ois.sɑ]}}). Diftongin ja vokaaliyhtymän ero ei aina ole yksioikoinen, sillä sama kirjainpari voi jossain tilanteessa edustaa diftongia ja toisessa vokaaliyhtymää (esim. ''au'' on diftongi sanassa ''kaula'' {{IPA|[kɑu.lɑ]}} mutta vokaaliyhtymä sanassa ''kulaus'' {{IPA|[ku.lɑ.us]}}).<ref name="Iivonen: diftongit"/> Samaan tapaan englannissa voi olla vaikea hahmottaa, onko jokin vokaalisarja triftongi vai vokaaliyhtymä (esim. muodollisen [[Brittienglanti|brittienglannin]] mukaisesti äännetyssä sanassa ''fire'' {{IPA|[fɑiə]}} esiintyy triftongi, mutta sanassa ''higher'' {{IPA|[hɑi.ə]}} on diftongista ja monoftongista koostuva vokaaliyhtymä).
[[Äänneoppi|Äänneopissa]] diftongit ja triftongit erotellaan sarjasta monoftongeja sen perusteella, voiko vokaaliäänteen jakaa eri [[Foneemi|foneemeihin]]. Esimerkiksi [[Englannin kieli|englannin]] sanan ''flower'' ’kukka’ kaksitavuisen ääntämisen vokaaliäänteet (britannianenglannin {{IPA|[flaʊə]}} ja amerikanenglannin {{IPA|[flaʊɚ]}} muodostavat foneettisesti kaksitavuisen triftongin, mutta ovat äänneopillisesti diftongin (jota kirjoitetussa kielessä edustavat kirjaimet <ow>) ja monoftongin (<er>) sarja.{{selvennä|Edellä triftongi määriteltiin yksitavuiseksi kokonaisuudeksi. Jos triftongi voi olla myös kaksitavuinen, mikä erottaa sen vaikkapa suomen sanasta "vuoan", jossa diftongia [uo] seuraa eri tavuun kuuluva monoftongi [ɑ]?}} Jotkut kielitieteilijät käyttävät sanoja diftongi ja triftongi vain tässä foneemisessa mielessä.
 
== Vokaalikirjaimet ==
[[Latinalainen kirjaimisto|Latinalaisessa peruskirjaimistossa]] vokaalikirjaimia ovat A/a, E/e, I/i, O/o, U/u ja Y/y. Kirjainten foneettiset arvot vaihtelevat kielestä riippuen, ja joissakin kielissä kirjainta I/i tai Y/y voidaan käyttää kuvaamaan puolivokaalia {{IPA|[j]}}. Toisaalta joissain kielissä vokaaliäänteitä voidaan merkitä sellaisilla kirjaimilla, jotka yleensä liitetään konsonanttiäänteisiin. Esimerkiksi [[kymri]]ssä kirjain W/w tarkoittaa vokaalia {{IPA|[u]}} tai {{IPA|[ʊ]}}, kun taas [[Creekin kieli|creek]]issä kirjain V/v on välisen keskivokaalin {{IPA|[ə]}} merkki.
 
Monessa kielessä vokaalifoneemeja on enemmän kuin latinalaisessa peruskirjaimistossa vokaalikirjaimia, minkä vuoksi yksinkertaistakin foneemiavokaalia voidaan merkitä kirjainyhdistelmällä. Vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautuneet [[Ligatuuri|ligatuureiksi]], kuten [[Tanskan kieli|tanskassa]] ja [[Norjan kieli|norjassa]] esiintyvä Æ/æ, joka on alkujaan syntynyt kirjainparista AE/ae; (vastaavasti Œ/œ ja(samoin kuin Ø/ø) ovaton syntyneetsyntynyt kirjainparista OE/oe). Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään [[Tarke|tarkkeita]], kuten suomen Ä/ä:n ja Ö/ö:n pisteet.<ref name="Korpela 2011: 7–8"/> Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on vokaalien perusominaisuuksien kuvaamiseksi 28 kantamerkkiä, joihin voidaan liittää tarkkeita, jos kuvausta on tarpeen täsmentää.
 
== Lähteet ==
 
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirjaimet/tarinoita.pdf | Nimeke = Kirjainten tarinoita | Tekijä = Korpela, Jukka K. | Ajankohta = 2011 | Viitattu = 15.9.2013}}
 
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www-01.sil.org/linguistics/GlossaryOfLinguisticTerms/Index.htm | Nimeke = Glossary of linguistic terms | Tekijä = Loos, Eugene E. ym. | Ajankohta = 2004 | Julkaisija = SIL International | Viitattu = 28.9.2013 }}
 
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/aloitus.htm | Nimeke = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Tekijä = Savolainen, Erkki | | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 12.9.2013 }}
{{Viitteet|viitteet=
 
<ref name="Iivonen 2000: akustiikka">Iivonen 2000 → [http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/vokaaliakustiikka.htm Vokaalien akustinen laatu]. Viitattu  24.9.2013.</ref>
 
<ref name="Iivonen 2000: diftongit">Iivonen 2000 → [http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/diftongit.htm Diftongit ja vokaaliyhtymät]. Viitattu  8.9.2013.</ref>
 
<ref name="Iivonen 2000: vokaalit">Iivonen 2000 → [http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/vokaalit.htm Vokaalit]. Viitattu 8.9.2013.</ref>
 
<ref name="Iivonen ym. 2000 → diftongi">Iivonen ym. 2000 → [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3513/003.htm#Diftongi%20eli%20pari%C3%A4%C3%A4nti%C3%B6%20%28diphthong%29 Diftongi eli pariääntiö]. Viitattu 28.9.2013.</ref>
 
<ref name="Iivonen ym. 2000: kardinaalivokaalit">Iivonen ym. 2000 → [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3513/003.htm#Kardinaalivokaalit%20%28cardinal%20vowels%29 Kardinaalivokaalit]. Viitattu 10.9.2013.</ref>
 
<ref name="Korpela 2011: 7–8">[http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirjaimet/tarinoita.pdf Korpela 2011: 7–8]. Viitattu 15.9.2013.</ref>
 
<ref name="Loos ym. 2004 → diphtong">Loos ym. 2004 → [http://www-01.sil.org/linguistics/GlossaryOfLinguisticTerms/WhatIsADiphthong.htm What is a diphthong?]. Viitattu 28.9.2013.</ref>
 
<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4">Savolainen 2001 → [http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu134.htm Konsonantti – vokaali]. Viitattu 12.9.2013.</ref>
* {{Kirjaviite | Tekijä = Häkkinen, Kaisa | Nimike = Kielitieteen perusteet | Sivu = | Selite= | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 951-717-820-4 }}
 
[[Luokka:FonetiikkaVokaalit|*]]
1 504

muokkausta