Ero sivun ”Simo Salminen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Musiikillinen ura: lyhennetään vähän kun laulusta on omakin artikkeli |
|||
Rivi 44:
''"Hän on erittäin hyvä näyttelijä, vaikka ei oikeastaan paljon näyttelekään. Hänellä on ällistyttävän hyvä ajoituksen kyky ja rytmitaju mitä huumoriin tulee. Uimahyppääjänä hän on tottunut käyttämään vartaloaan ja pitämään sen täydellisesti kurissa."''<ref> Marjamäki 2007, s. 80.</ref>
Simosta tuli Spede Pasasen hyvä ystävä myös töiden ulkopuolella. Hän oli tuttu vieras muun muassa Speden mökillä [[Muonio]]n [[Pallas|Pallaksella]]<ref>http://www.spedemesopotamia.fi/index.php?pinc=3&lng=fi</ref>. Spede suhtautui Simoon tasavertaisena kumppanina ja kuunteli hänen ideoitaan ja näkemyksiään.<ref>Marjamäki 2007, s. 83.</ref> Elokuvien käsikirjoittamiseen Salminen ei kuitenkaan osallistunut, vaikka olikin mukana suunnittelemassa elokuvia ''[[Uuno Turhapuro armeijan leivissä]]'' ja ''[[Hei kliffaa hei]]'' Pasasen, [[Vesa-Matti Loiri]]n ja [[Ere Kokkonen|Ere Kokkosen]] kanssa. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että Speden ja Simon huumorintajut erosivat jonkin verran toisistaan. Spede piti verbaalisesta komiikasta, jota hän höysti omilla maneereillaan, kun taas Simon huumorin pohjalla olivat hänen ihailemansa klovnit ja pellehyppyajoilta tuttu fyysinen komiikka ja sanaton huumori.<ref> Marjamäki 2007, s. 152.</ref> Spede ei toisaalta antanut Simolle tilaa improvisointiin tai repliikkien soveltamiseen, sen hän salli vain itselleen ja
Pasasen kanssa elokuvia syntyi kaikkiaan 37, joista 1970-luvun puolivälistä eteenpäin valtaosa oli [[Uuno Turhapuro]] -elokuvia, joissa Simon roolihahmona oli [[Härski Hartikainen|Härski Hartikaisen]] korjaamokaveri [[Sörsselssön]].<ref>Marjamäki 2007, s. 220.</ref> Hahmon nimi tosin vakiintui vasta vuonna [[1981]] elokuvassa ''[[Uuno Turhapuron aviokriisi]]''. ''[[Professori Uuno D. G. Turhapuro]]'' on ainoa Turhapuro-elokuva, jossa Salminen ei ole mukana. Hän näytteli samaan aikaan Mikkelin kesäteatterissa, eikä ehtinyt osallistua elokuvan kuvauksiin.<ref> Marjamäki 2007, s. 133.</ref>
Spede hyödynsi Simon pellehyppytaitoja parissa Turhapuro-elokuvassa. Salmisen voi nähdä hyppäävän Sörsselssönin roolissa pellehyppyjä elokuvissa ''Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon'' ja ''[[Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin]]''. 1980-luvulla Simolla oli niin Speden televisio-ohjelmissa kuin elokuvissakin kaksi vakiohahmoa; Kultsi, ''Auvo & Kultsi''-sketseissä ja elokuvassa sekä Väke ''[[Pikkupojat|Pikkupojissa]]'', joka myös esitettiin niin teatterissa kuin [[Spede Show]]'n jaksoissa. Speden televisiosarjan päätyttyä Simo jatkoi
Salminen loi myös täysin Spedestä riippumatonta uraa esiintyjänä. Vuonna 1965 hän näytteli miespääosan lyhytelokuvassa ''[[Lumilinna (televisio-ohjelma)|Lumilinna]]'', joka palkittiin [[Montreux'n Kultainen Ruusu|Montreux'n Kultaisella Ruusulla]]. 1966 Salminen sai televisioon oman [[pantomiimi]]in perustuvan ohjelman nimeltä Helsinki go go. [[Aarre Elo]]n käsikirjoittamassa ohjelmassa Simo näytteli maalta kaupunkiin saapuvaa poikaa, joka törmäsi kaikkialla kieltotauluihin.<ref> Marjamäki 2007, s. 133.</ref> Samana vuonna Salminen sai parhaan miespuolisen tv-esiintyjän [[Telvis|Telviksen]].
| |||