Ero sivun ”Pekka ja Pätkä -elokuvat” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Katso myös: - tämähän olikin jo linkitetty itse tekstistä |
→Historia: - Korjausta; Pulu ja Otto ovat kaksi eri hahmoa ja Pulu oli itse asiassa näistä varhaisemmin luotu; Fogeli esitteli hänet jo 1947. |
||
Rivi 6:
Pekka Puupään muokkaaminen elokuvaksi oli SF:n käsikirjoittajan [[Reino Helismaa]]n idea. Elokuvaa enteili [[Toivo Kärki|Toivo Kärjen]] säveltämä, Helismaan sanoittama ja [[Esa Pakarinen|Esa Pakarisen]] vuonna 1952 levyttämä hieman haikea jenkka ''Pekka Puupää'', joka oli tarkoitettu vastineeksi [[rillumarei]]-huumorin tuominneille kriitikoille. <ref>Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: ''Reino Helismaa: Jätkäpoika ja runoilija'', s. 148. Porvoo: WSOY, 1994. </ref> SF:n johtaja [[T. J. Särkkä]] ilmestyi pian Ola Fogelbergin kuoleman jälkeen tämän lesken Laura Fogelbergin luo, esittäytyi tämän miesvainajan ystäväksi ja tarjoutui ostamaan Puupää-hahmon elokuvausoikeudet 50 000 silloisella markalla. Särkkä mitä ilmeisimmin huijasi leskeä kaupanteossa: suullisesti puhuttiin vain yhdestä elokuvasta, mutta tammikuussa 1953 allekirjoitettu sopimuspaperi antoi SF:lle pysyvät oikeudet Pekka Puupäähän ja muihin Fogelin luomiin hahmoihin.<ref>Jukka Rislakki ja Rainer Sandell: ''Varsinainen Puupää! Ola Fogelbergin ja hänen Pekkansa tarina'', s. 209–213. Tammi, Helsinki 2005.</ref>
Ensimmäinen elokuva ''[[Pekka Puupää (elokuva)|Pekka Puupää]]'' tehtiin 1953, ohjaajana [[Ville Salminen]], käsikirjoittajana Helismaa ja päärooleissa
Elokuvissa Pekka Puupää on naimisissa
Pekka Puupään maailma muuttui varsin toisenlaiseksi elokuvissa
Puupää-elokuvat tehtiin SF:n tyyliin nopeasti ja halvalla. Esimerkiksi elokuvan ''Pekka ja Pätkä Suezilla'' aavikkokohtaukset kuvattiin helsinkiläisissä sorakuopissa ja kaupunkinäkymät rakennettiin pahvista SF:n studioon. Elokuvan ''[[Pekka ja Pätkä ketjukolarissa]]'' käsikirjoituksesta ei ollut kuvausten alkaessa valmiina riviäkään, vaan se valmistui vasta kuvauspaikalla [[Pori]]n [[Yyteri]]ssä sitä mukaa kuin kuvaukset etenivät. Ohjaaja Armand Lohikoski riiteli T. J. Särkän kanssa, koska hän olisi halunnut tehdä elokuvat huolellisemmin; Särkkä puolestaan muistutti Lohikoskea alituisesti kovasta kiireestä. <ref> Erola 2005, s. 98. </ref>
Lisäksi Lohikoski piti Reino Helismaan käsikirjoituksia kehnoina ja hutaistuina, ja elokuvasta ''Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä'' lähtien hän käsikirjoittikin itse useimmat Puupäät. Ylipäänsä Helismaan ja Lohikosken huumorikäsitykset eivät käyneet yksiin. <ref> Pennanen – Mutkala, 1994, s. 149. </ref> Lohikoskea harmitti myös toisen pääosan esittäjän Masa Niemen runsas [[alkoholi]]nkäyttö, jonka vuoksi menetettiin usein kokonaisia kuvauspäiviä. Joskus Niemi saattoi jopa linnoittautua kesken kuvausten päiväkausiksi kotiinsa ryypiskelemään eikä suostunut keskustelemaan Lohikosken tai kenenkään muunkaan kanssa edes postiluukun kautta. Myös Niemen ja Esa Pakarisen välit kiristyivät Pakarisen joutuessa paimentamaan häntä, jopa siinä määrin, että Lohikoski joutui sovittelemaan parivaljakon riitoja. <ref> Anneli Calder (toim.): ''Naurettiin sitä ennenkin'', s. 257 (Armand Lohikosken haastattelu). Helsinki: Valitut Palat, 2004. </ref>
Elokuvan ''[[Pekka ja Pätkä mestarimaalareina]]'' jälkeen Lohikoski suunnitteli poliittista satiiria nimeltä ''Pekka ja Pätkä politiikan pyörteissä''. Särkkä piti kuitenkin aihetta sopimattomana ja syrjäytti Lohikosken seuraavan Puupään tuotannosta. Tilalle kutsuttiin Reino Helismaa ja ohjaaja [[Aarne Tarkas]], jotka tekivät sarjan
Pekka ja Pätkä-elokuvien suosiosta selkeä osoitus on, että
== Sarjan jälkimaine ==
| |||