Ero sivun ”Švaa” versioiden välillä

'''Švaa''' on [[Kielitiede|kielitieteellinen]] termi, jolla voidaan asiayhteydestä riippuen voidaantarkoittaa viitata erilaisiinerilaisia [[Vokaali|vokaaleihinvokaaleja]]:. joko[[Fonetiikka|Fonetiikassa]] švaa viittaa ''väliseen keskivokaaliin'' jatai ''neutraalivokaaliin'', tai joissainmutta suomen [[Murre|murteissamurteiden]] esiintyvääntutkimuksessa švaalla tarkoitetaan niin sanottuja ''loisvokaaliinloisvokaaleja''.

Švaa voi tarkoittaa myös [[Unicodekirjain]]-merkistön kirjaintata '''ə''', jota käytetään foneettisessa [[Tarkekirjoitus|tarkekirjoituksessa]] ja eräiden kielten [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]].

[[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|Kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]]Foneettisena terminä švaa viittaa ''väliseen keskivokaaliin'' {{IPA|[ə]}}. Lähtökohtaisesti se on kuin mikä tahansa vokaaliäänne, joka voi kielestä ja tilanteesta riippuen esiintyä painollisena tai painottomana. Ehkä tyypillisimmin švaalla kuitenkin tarkoitetaan painotonta, epäselvää, täysin [[Vokaalireduktio|redusoitunutta]] ''neutraalivokaalia'', jolta puuttuvat kaikki [[Ääntötapa|artikulatoriset]] piirteet. Esimerkiksi [[Englannin kieli|englannin kielen]] painottomissa tavuissa ääntyy useimmiten juuri neutraalivokaali, joka onkin puhutun englannin yleisin vokaali.

Nimitys ''švaa'' ({{K-he|שְׁוָא}} {{IPA|[ʃva]}} tai {{IPA|[ʃəˈwa]}}) juontuu erästä [[Nikkud|heprealaista vokaalimerkkiä]] tarkoittavasta sanasta, jokajonka tosin[[Translitterointi|translitteroinnissa]] eikäytetään itsejoskus edustamyös švaa-äännettäkirjainta ({{k-he|שְׁוָא}} ''šva'', ''šəva'' tai ''šəwâ'').

Suomen murteiden tutkimuksessa švaa (myös ''svaa''; [[sanskrit]]iksi ''svarabhakti'')<ref name="Sovijärvi & Peltola 1970"/>) ei tarkoita kansainvälisensamaa foneettisenäännettä kirjaimistonkuin mukaista äännettäfonetiikassa, vaan se viittaa ”ylimääräiseen” ''välivokaaliin'' tai ''loisvokaaliin'', joka varsinkin [[Savolaismurteet|savolaismurteissa]] ja [[Eteläpohjalaiset murteet|eteläpohjalaisissa]] murteissa helpottaa ääntämistä kahden eri [[Konsonantti|konsonantin]] välissä: ''kolome (kolme)'' → ''kolome'', kylymä (''kylmä)'' → ''kylymä'', palijo (''paljon)'' → ''palijo'', vanaha (''vanha)'' → ''vanaha''. Tavallisesti loisvokaalin äännearvo on sama kuin edeltävän vokaalin.<ref name="Savolainen 1998"/>

== Kirjain ə ja sen muunnelmat ==

Švaa-kirjain (ə) näyttää ylösalaisin kiepautetulta [[Pienaakkonen|pienaakkoselta]] e, ja sitä käytetään [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa]] välisen keskivokaalin tai neutraalivokaalin merkkinä. Lisäksi [[Latinalainen kirjaimisto|latinalainen]] švaa-kirjain kuuluu [[Azerin kieli|azerin kielen]] oikeinkirjoitukseen, jossa se foneettisesta kirjaimistosta poiketen edustaa [[Lavea väljä etuvokaali|laveaa väljää etuvokaalia]] {{IPA|[æ]}} eli vastaa ääntämyksellisesti suomen ä-kirjainta. Suuraakkonen Ə on ulkomuodoltaan kuin isonnettu pienaakkonen. Švaa-kirjaimesta on olemassa myös [[Kyrillinen kirjaimisto|kyrillinenkinkyrillinen]] muunnelma, joka kuitenkin on aivankuitenkin samannäköinen kuin latinalainen švaa.