Ero sivun ”Saksan 2. panssaridivisioona” versioiden välillä

Vasta syyskuussa se siirrettiin [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalle]] [[keskustan armeijaryhmäänarmeijaryhmä]]än ja divisioona saapui rintamalle lokakuussa. Vuoden lopulla divisioona osallistui [[Moskovan taistelu]]un päästen aina [[Himki]]in saakka ja sen 5. panssaritiedustelupataljoona raportoi nähneensä [[Moskovan Kreml|Kremlin]]. Neuvostojoukkojen [[talvihyökkäys 1941-1942]] työnsi kuitenkin divisioonan armeijaryhmän mukana kauemmas Moskovasta ja se osallistui Klinin, Karmanowon, Bjelojen ja [[Rževin taistelut|Rževin taisteluihin]], jossa divisioona kärsi suuria tappioita.<ref name="Mitcham47"/>

Vuonna 1942 5. tiedustelupataljoona uudelleen organisoittiin ja siitä muodostettiin 24. moottoripyöräpataljoona, joka siirrettiin [[Saksan 24. panssaridivisioona|24. panssaridivisioonaan]]. Myöhemmin 2. moottoripyöräpataljoona organisoitiin 2. panssaritiedustelupataljoonaksi. Divisioona myös menetti kaksi kolmesta panssaripataljoonastaan, jotka lähetettiin etelään Volgalle[[Volga]]lle ja [[Kaukasuksen taistelut|Kaukasukselle tehtävään hyökkäykseen]]. Maaliskuussa 1943 muodostettiin uusi Panther-panssarivaunuin varustettu 3. panssarirykmentin I pataljoona. Heikentynyt divisioona otti osaa taisteluihin keskisenkeskustan armeijaryhmän alueella vuonna 1942 sekä seuraavana vuonna [[operaatio Büffel]]iin eli vetäytymiseen Rževin alueelta. Näiden lisäksi se osallistui vuonna 1943 [[Kurskin taistelu|Kurskin panssaritaisteluun]] sekä [[OrelOrjol]]in, [[Kiova]]n, [[Gomel]]in ja puolustustaisteluihin [[Dnepr]]in keskijuoksulla.<ref name="Mitcham47"/>

Tammikuussa 1944 raskaita tappioita kärsinyt divisioona vedettiin [[Amiens]]iin Ranskaan lepoon ja täydennettäväksi. Siihen liitettiin Tiikeri-vaunuin varustettu 507. raskas panssaripataljoona ja 3. panssarirykmentin I pataljoona sai kalustokseen Panther-vaunut. Divisioonan joukot saivat myös koulutusta muun muasssa pimeätoiminnasta. Se sai määräyksen 10. kesäkuuta siirtyä [[Normandian maihinnousu]]n torjuntaan, mihin se kykeni siirtymään tulematta havaituksi. Divisioona yllätti [[Brittiläinen 7. panssaridivisioona|brittiläisen 7. panssaridivisioonan]] vallaten takaisin [[Villers-Bocagen taistelu|Villers-Bocagen]] sekä 15.-16. kesäkuuta kukkulan 174. Divisioona vastasi Caumontin[[Caumont]]in ympäristöstä muodostaen puolustuksen rungon kesäkuun loppuun, jolloin se siirrettiin Vireen[[Vire]]en. Divisioona osallistui epäonnistuneeseen [[Mortainin taistelu|Mortainin vastahyökkäykseen]] elokuussa, jonka jälkeen vaunuja oli enää 25 jäljellä. [[Falaisen motti|Falaisen motissa]] divisioona tuhoutui lähes täysin murtautuessaan motista ja se vedettiin rintamalta.<ref>Mitcham, Samuel W. Jr s. 47-48</ref>

Divisioonaan kuului 1. syyskuuta 27 panssarivaunua, 12 tykkiä ja 1600 miestä. Se muodostettiin uudelleen Bitburgissa[[Bitburg]]issa sekä Winlichissä[[Winlich]]issä Eifelin[[Eifel]]in alueella, jossa siihen liitettiin [[Saksan 352. jalkaväkidivisioona|352. jalkaväkidivisioonaan]] jäänteet. Se lähetettiin takaisin taisteluun ja divisioona otti joulukuussa osaa [[Ardennien taistelu]]un ollen hyökkäyksen kärkenä. Divisioonan viimeinen sotatoimi oli [[Reinin puolustus]] keväällä 1945. Divisioonan vahvuus laski neljään panssarivaunuun, kolmeen rynnäkkötykkiin ja 200 mieheen. Divisioonan jäänteet liitettiin [[panssariprikaati ThüringeniinThüringen]]iin ja se taisteli Moselin[[Mosel]]in keskijuoksulla Hunsrückissä[[Hunsrück]]issä, Reinillä ja [[Karlsbad]]-Pilsenissä[[Pilsen]]issä. Loput osallistuivat [[Fuldan puolustus|Fuldan puolustukseen]] huhtikuussa 1945. Jäljellä olevat antautuivat [[Yhdysvaltain asevoimat|Yhdysvaltain armeija]]lle Plauenissa[[Plauen]]issa ja Kötzingissä[[Kötzing]]issä toukokuussa 1945.<ref>Panzerkrieg s.285</ref><ref>Mitcham, Samuel W. Jr s. 48</ref>