Ero sivun ”Glottaaliklusiili” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Võrok (keskustelu | muokkaukset)
Täydennetty esiintyminen võrossa: imperatiivi (ja esimerkki).
Võrok (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 9:
Suomen kielessä glottaaliklusiili on verrattain yleinen, vaikka sitä ei merkitä oikeinkirjoituksessa. Se esiintyy useimmissa murteissa tietynlaisten sanojen rajoilla, kuten kaikkien [[Jäännöslopuke|jäännöslopukkeellisten]] sanojen ja vokaalilla alkavien sanojen välissä pitkänä tai vajaapitkänä [[geminaatta]]na. Esimerkiksi ''olla''-verbin [[imperatiivi]]n yksikön toisen persoonan ''ole'' [[Fonologia|fonologinen]] esitys on jäännöslopukkeellinen {{IPA|/oleˣ/}}, ja lausekkeen ''ole aina'' fonologinen esitys {{IPA|/oleˣ ɑinɑ/}} toteutuu foneettisesti rajageminaationa {{IPA|[oleʔːɑinɑ]}}. Varsinkin itämurteissa glottaaliklusiili saattaa esiintyä myös yhdyssanan osien välissä (esim. ''linja-auto'' {{IPA|[linjɑʔɑuto]}}).
 
Suomensukuisista kielistä [[võro]]n oikeinkirjoituksessa glottaaliklusiilia merkitään ''[[q]]''-kirjaimella. Se esiintyy esimerkiksi imperatiivin ja monikon [[nominatiivi]]n ja imperatiivin tunnuksena: ''bussiqvõtaq ubinaq'' ’bussit’’ota omenat’, ''kalaqbussiq'' ’kalat’’bussit’, ''võtaq ubinaqkalaq'' ’ota omenat’’kalat’.
 
=== Muissa kielissä ===