Ero sivun ”Läskikapina” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Typo |
Linkkilisäys |
||
Rivi 19:
Moilasen miehet kokosivat metsätyömaalla noin 600 metsätyömiestä, jotka kuuntelivat, kun Moilanen nousi sianlihalaatikon päälle esittämään työläisille "Pohjolan Punaisen Sissipataljoonan taistelujulistuksen". Julistuksessa käsiteltiin sekä metsätyöläisten asemaa että suomalaisten vapaaehtoisten [[heimosodat|heimosotaretkiä]] Itä-Karjalaan. Tilaisuudessa puhui myös "Karhu". Moilanen värväsi työmaan kassalla ja tavaroilla miehiä [[Pohjolan punainen sissipataljoona|Pohjolan punaiseen sissipataljoonaan]]. Puheen seurauksena pataljoonaan liittyi noin kolmesataa työmiestä.<ref name="niinistö"/><ref name=Salomaa/>
Miehet aseistettiin Moilasen retkikunnan Venäjältä tuomilla aseilla, ja heille maksettiin palkkaa: jalkamiehille 150 markkaa ja hevosmiehille 350 markkaa. Pataljoona lähti 2. ja 3. helmikuuta välisenä yönä takaisin itään päin. Tässä vaiheessa kuormastoa veti noin 300 hevosta. Pääjoukosta erillään kulki noi 30 punaupseerin joukko, joka kävi [[Raahe (yritys)|Raahe Oy]]:n, Yttersfors-Munksundin ja [[And. Kurth & Co|And. Kurt & Co]]:n työmailla. Työmaiden kassat ja varastot takavarikoitiin, ja pataljoonaan liittyi lisää miehiä niin, että koko joukko kasvoi 400–500 henkeen.<ref name=Salomaa/>
Pataljoona vangitsi paluumatkan aikana neljä yllätettyä rajavartijaa. Pataljoona saapui 5. helmikuuta Sallaan, jossa ammuttiin koko kapinan ainoa laukaus paikalliseen rajavartiohenkilökuntaan kuuluneen kanssa. Yksi pataljoonan miehistä haavoittui kaulaan, ja hänet jätettiin Sallan sairaalaan. Rajavartioesikunta vangittiin.<ref name="Vasta1">Tigerstedt 1943, s. 66</ref> Sallaan tultaessa moni Moilasen värväämistä miehistä oli karannut joukosta. Sallassa pataljoonan vahvuudeksi saatiin 340 miestä ja 70 hevosta. Pataljoona ylitti rajan 7. helmikuuta. Rajan takana oli vastassa parinsadan miehen vahvuinen puna-armeijan vakinainen osasto. Rajan ylityksen jälkeen Moilasen joukon vahvuudeksi laskettiin 234 miestä, 15 naista ja yhdeksän lasta. Miehistä oli aseistettuja 180.<ref name=Salomaa/> Yksi "kapinan" omituisimmista piirteistä oli, että Moilanen palautti yksikön pakko-ottamat hevoset takaisin rajan takaa ja lähetti henkilökohtaiset kiitokset "lainasta".<ref>Tuominen 1958, s. 111</ref>
Myöhemmin Moilasen joukko päätyi Muurmannin radan varrella olevaan [[Knäsö]]ön, jossa 15. helmikuuta alkaen alettiin joukon asekuntoisille miehille antaa sotilaskoulutusta. Tarkoituksena oli muodostaa joukosta puna-armeijan osasto, joka voisi osallistua Itä-Karjalan kansannousua tukeneiden suomalaisten vapaaehtoisten karkottamiseen. Maaliskuussa 1922 Knäsöön saapui [[Eino Rahja]], joka ilmoitti, että puna-armeija ei tarvinnut enää Moilasen kokoamia miehiä. Syynä oli se, että [[Toivo Antikainen]] oli jo lyönyt Itä-Karjalan kansannousua tukeneet suomalaiset. Rahja valitsi joukosta 215 miestä, jotka soveltuivat Pietarin kansainvälisen sotakoulun oppilaisiksi.<ref>Rahjan valitsemiin Pietarin kansainvälisen sotakoulun kurssilaisiin kuului jääkäri [[Frans Kiiskilä]] ja yksi Lapin rajavartioston kersantti.</ref> Puutteellisten tietojen mukaan valituista 156 myös valmistui koulusta punaupseereiksi.<ref name=Salomaa/>
Kuolajärvelle sijoitetun Sallan rajakomppanian päällikkönä toiminut jääkäriluutnantti [[Jalmari Id]] (sukunimi myöhemmin Pajakka) miehineen antautui taisteluitta sen jälkeen kun läskikapinalliset olivat katkaisseet komppanian viestiyhteydet ja väittäneet koko Lapin olevan kapinallisten hallussa.<ref name=Vasta1/>Id sai tämän vuoksi myöhemmin 42 päivän arestirangaistuksen. Hän saattoi kuitenkin jatkaa uraansa rajavartiolaitoksessa ja toimi viimeksi 1935-1939 [[Petsamo]]n rajakomppanian päällikkönä. Jalmari Pajakka pidätettiin syksyllä 1939 [[Petsamon suuri vakoilujuttu|Petsamon suuren vakoilujutun]] yhteydessä.
| |||