Ero sivun ”Harras Kyttä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
isä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Poliitikko
'''Harras Vilhelm Johannes Kyttä''' ([[25. kesäkuuta]] [[1912]] [[Helsinki]] – [[12. maaliskuuta]] [[1985]] Helsinki) oli [[suomi|suomalainen]] [[poliitikko]]. Hän kuului [[Suomen Kansanpuolue]]eseen ja toimi Kansanpuolueen [[kansanedustaja]]na vuosina 1951–1964. Hän toimi sisäasiainministerinä [[V. J. Sukselainen|Sukselaisen]] vähemmistöhallituksessa vuonna 1957 sekä [[Reino Kuuskoski|Kuuskosken]] virkamieshallituksessa vuonna 1958. Kyttä oli [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] [[hovioikeudenneuvos]] 1957–1961 ja sen jälkeen vuosina 1961–1963 kahden vuoden ajan [[Turku|Turun kaupunginjohtajana]]. Vuosina 1964–1971 Kyttä toimi [[vakuutusyhtiö Tarmo]]n toimitusjohtajana.▼
| poliitikon nimi = Harras Kyttä
| kuva = Harras Kyttä.jpg
| kuvateksti =
| syntymäpäivä = [[25. kesäkuuta]] [[1912]]
| syntymäpaikka = [[Helsinki]]
| kuolinpäivä = [[12. maaliskuuta]] [[1985]]
| kuolinpaikka = Helsinki
| puolue = [[Suomen Kansanpuolue]]
| entiset puolueet =
| asema = [[Kansanedustaja]], [[Sisäasiainministeri]] ja [[Turun kaupunginjohtaja]]
| vaalipiiri =
| kotipaikka =
| uskonto =
| puoliso =
| kotisivu =
}}
▲'''Harras Vilhelm Johannes Kyttä''' ([[25. kesäkuuta]] [[1912]] [[Helsinki]] – [[12. maaliskuuta]] [[1985]] Helsinki) oli [[suomi|suomalainen]] hovioikeudenneuvos, sisäasiainministeri ja [[
Kyttä syntyi Helsingissä vuonna 1912, mutta muutti pian perheensä mukana [[Viipuri]]in. Hänen isänsä, maaherra [[Wilho Kyttä]], oli tuolloin saanut viran Viipurin hovioikeuden notaarina. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon [[Viipurin klassillinen lyseo|Viipurin klassillisessa lyseo]]ssa Kyttä aloitti lainopin opinnot [[Helsingin yliopisto]]ssa. Oikeustutkinnon suorittamisen jälkeen hän kirjoittautui vuonna 1935 Turun hovioikeuteen auskultantiksi. Hänen isänsä Wilho Kyttä toimi tuolloin Turun ja Porin läänin maaherrana. Turun hovioikeudessa Kytän ura eteni vuoteen 1957 mennessä ylimääräisestä virkamiehestä hovioikeudenneuvokseksi.
Kytän isä oli maaherra [[Wilho Kyttä]]. Harras Kyttä on haudattu [[Hietaniemen hautausmaa]]lle Helsinkiin.▼
1950-luvun alusta lähtien Kyttä osallistui aktiivisesti kansalliseen politiikkaan ja Suomen Kansanpuolueen kansanedustajaksi hänet valittiin vuoden [[Eduskuntavaalit 1951|1951 eduskuntavaaleissa]]. Turun kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuodesta 1954 vuoteen 1961, jolloin hänet valittiin Turun kaupunginjohtajaksi. Samana vuonna Kyttä valittiin myös Kansanpuolueen puheenjohtajaksi. Ennen valintaansa kaupunginjohtajaksi Kyttä oli valtioneuvoston jäsen kahteen otteeseen. Molemmilla kerroilla Kyttä oli sisäasiainministeri, ensin [[V. J. Sukselainen|V. J. Sukselaisen]] [[Sukselaisen I hallitus|vähemmistöhallituksessa]] ja myöhemmin [[Reino Kuuskoski|Reino Kuuskosken]] [[Kuuskosken hallitus|virkamieshallituksessa]].
▲
== Turun kaupunginjohtajana ==
=== Valinta Turun kaupunginjohtajaksi ===
Kyttä valittiin Turun kaupunginjohtajaksi Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 18. syyskuuta 1961. Virkaa oli hakenut ainoastaan neljä henkilö, joista tunnetuimmat olivat [[Parainen|Paraisten]] kauppalanjohtaja [[Asser Brunila]], [[Mikkeli]]n kaupunginjohtaja [[Ensio Häyrinen]] ja [[Lappeenranta|Lappeenranna]]n kaupunginjohtaja [[Esko Peltonen]]. Kyttä ei varsinaisesti hakenut virkaa, vaan ilmoitti olevansa virkaan suostuvainen, samoin kuin hänen SKDL:läinen vastaehdokkaansa lainopin kandidaatti [[Mauno Tamminen]].
Asian valtuustokäsittelyssä käytettiin ainoastaan yksi puheenvuoro, kun SKDL:n Paavo Aitio vetosi valtuutettuihin toteamalla, että "Työtätekevä kansanosa on turkulaisista suurin ja SKDL:n valtuustoryhmä on valtuuston suurin ryhmä ja on esitetty toivomuksia ja jopa vaatimuksia, että Turussa olisi oltava työläistaustainen kaupunginjohtaja". Samanlaisen puheenvuoron Aitio oli käyttänyt jo vuonna 1951, kun kaupunginjohtajaksi oli viimeksi valittu [[Kalervo Pellinen]]. Äänestyksessä Kyttä sai 32 ääntä ja Mauno Tamminen 18 ääntä. Lisäksi äänestyksessä jätettiin kolme tyhjää lipuketta. SKDL:n ryhmä ei lopulta saanut tukea miltään muulta ryhmältä. Näin ollen Kytästä tuli Turun viides kaupunginjohtaja. Oli ilmeistä, että tuttu ja turvallinen porvarillinen ehdokas kelpasi valtuuston SDP:läisille edustajille paremmin kuin SKDL:n ehdokas Tamminen.
Oli varsin poikkeuksellista, että istuva kansanedustaja ja vielä eduskuntapuolueen puheenjohtaja valittiin suuren kaupungin kaupunginjohtajaksi. Jo valintahetkellä pidettiin todennäköisenä, että Kytän kausi jäisi lyhyeksi, kuten sitten kävikin.
=== Toiminta kaupunginjohtajana ===
Heti valintansa jälkeen Kyttä julkaisi Suomen Turku -lehdessä kirjoituksen, jossa hän jakoi turkulaiset neljään eri ryhmään. Ensimmäinen ja toinen ryhmä olivat Fakki-idiootteihin, jotka näkevät oman asiansa tärkeimpänä ja sosiaaliser ihmiset jotka näkevät ympärillään paljon epäkohtia ja vaativat niihin korjauksia. Kolmas ryhmä koostui Kytän mukaan veronmaksajamentaliteetin elähdyttämistä ihmisistä, jotka ovat usein oppositioasemassa kaupungin virkamiehiin nähden. Neljännen ja kaikkein suurimman ryhmän muodostivat tavalliset turkulaiset, jotka vaihtelevalla mielenkiinnolla seuraavat kolmen edellämainitun ryhmän puuhia kaupungin päätöksenteossa. Kyttä kertoi pitävänsä erittäin tärkeänä neljännen ryhmän mielenkiinnon ylläpitoa, koska hänen mukaansa he muodostavat sen joukon, jonka kannanoton varaan muodostuu kaupungin yleinen mielipide.
Kaupunginjohtajana Kyttä piti tiukasti ohjat omissa käsissään. Hän turvautui päätöksenteossa hänet valinneeseen määräenemmistöön, eikä antanut pienempien poliittisten koalitioiden häiritä omaa työtään. Kyttä jatkoi edeltäjänsä Kalervo Pellisen tavoin hyvien suhteiden luontia valtionhallinnon suuntaan, mihin hänellä olikin kansanedustajana hyvät mahdollisuudet. Kytän virkakauteen sattui kaksi tilaisuutta, jolloin Turku oli kansallisen huomion keskipisteenä. Turun uusi [[Turun kaupunginteatteri|kaupunginteatteri]]n talo vihittiin käyttöön syyskuussa 1962. Kyttä johdatti tällöin tasavallan presidentti [[Urho Kekkonen|Urho kekkosen]] ja [[Sylvi Kekkonen|Sylvi Kekkosen]] täyden teatterisalin ensimmäiselle riville ja Suomen kansa seurasi tapahtumaa suoran lähetyksen kautta televisiosta. Uuden teatterisalin eturivissä istui tällöin myös muita kansallisia merkkihenkilöitä eduskunnan puhemiehestä maaherroihin ja kenraaleihin.
Vähän teatterijuhlan jälkeen Turulla oli merkittävä rooli, kun Yhdysvaltain varapresidentti [[Lyndon B. Johnson]] sekä hänen puolisonsa [[Lady Bird Johnson]] tekivät valtiovierailun Suomeen ja Turkuun. Turussa kaupunginjohtaja Kyttä isännöi vierailua, jonka yhteydessä järjestetyllä lounaalla Kyttä luovutti Johnsonille [[Voitto Vikainen|Voitto Vikaisen]] pronssireliefin ja sai vastalahjaksi varapresidentiltä puheenjohtajan nuijan.
Kyttä irtisanoutui kaupunginjohtajan tehtävästä melkein tasan kaksi vuotta valintansa jälkeen 9. syyskuuta 1963. Valtuusto myönsi hänelle eron, mutta hänen puoluetoverinsa Kansanpuolueen valtuutettu Arvid Schrey totesi puheenvuorossaan, että "Olemme olleet sinuun tyytyväisiä ja olisimme mielellämme nähneet, että olisit jäänyt. Talosta ei lähdetä kuitenkaan kuin torpasta ja ehdotan, että valtuusto järjestää eroavalle kaupunginjohtajalle ja hänen puolisolleen läksiäisjuhlan".
== Lähteet ==
* {{Lehtiviite | Tekijä = Pekka Ruola | Otsikko = Harras Kyttä, Turun kaupunginjohtajana 1961-1963 | Julkaisu = Suomen Turku - Åbo, vår stad | Ajankohta = 2013 | Numero = 3 | Sivut = 16-17 }}
==Aiheesta muualla==
*{{edustajamatrikkeli|nro=910848}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=[[Kuva:Turku.vaakuna.svg|50px|Turun vaakuna]]
| |||