Ero sivun ”Vokaali” versioiden välillä

3 082 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
luettelo suomen vokaaleista heti johdannon perään; pituus prosodisena ja täydentävänä ominaisuutena
p
(luettelo suomen vokaaleista heti johdannon perään; pituus prosodisena ja täydentävänä ominaisuutena)
{{Viitteetön}}
 
[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia foneetikko Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}}, – joka lähinnä vastaa suomen Ä/ä-kirjainta, – ja {{IPA|[ɑ]}}, – joka vastaa suomen A/a-kirjainta.]]
 
'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[Fonetiikka|foneettisen]] määritelmän mukaan [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä [[suu]]n (tai joskus [[nenä]]n) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Kieli (anatomia)|kielen]] ja [[Huulet|huulten]] asennosta.
 
[[Äänneoppi|Äänneopillisesti]] tarkasteltuna vokaali on ''tavua muodostava'' eli ''syllabinen'' äänne, joka muodostaatoimii [[tavu]]n ytimenytimenä ja voi yksinäänkin muodostaa kokonaisen tavun, kun taas konsonantti (eli kerake) voi ääntyä ytimentavun edelläalussa ja joissakin kielissä[[kieli]]ssä, kuten [[Suomen kieli|suomessa]], myös sen perässälopussa. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[n]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''button'' {{IPA|[ˈbʌtn̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana). Se, mitkä äänteet äänneopillisesti hahmottuvat vokaaleiksi, voi siis vaihdella kielestä riippuen.<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4"/>
 
Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, vaihteleeon kuitenkin [[kieli]]kohtaisestikohtaista, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.
 
== Yleistä ==
 
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} (suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] A/a). Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa Ü/ü) ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}} (suomen oikeinkirjoituksessa Ö/ö). Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}} (Ä/ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u) ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ).
Suomen kielen äännejärjestelmässä on kahdeksan vokaalia, joita voidaan tilanteesta riippuen merkitä suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksen]] mukaisilla [[Aakkoslaji|suur- ja pienaakkosilla]] tai foneettisella [[Tarkekirjoitus|tarkekirjoituksella]]. Tässä artikkelissa äänteitä merkitään [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] (IPA) merkein.
 
:{|style="text-align: center"
|style="text-align: left"|''Oikeinkirjoitus:''||A/a||E/e||I/i||O/o||U/u||Y/y||Ä/ä||Ö/ö
|-
|style="text-align: left"|''Tarkekirjoitus:''||{{IPA|[ɑ]}}||{{IPA|[e]}}||{{IPA|[i]}}||{{IPA|[o]}}||{{IPA|[u]}}||{{IPA|[y]}}||{{IPA|[æ]}}||{{IPA|[ø]}}
|}
 
Tarkekirjoituksella voidaan merkitä myös sellaisia vokaaleja, jotka eivät kuulu suomen äännejärjestelmään.
 
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} (suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] A/a). Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa Ü/ü) ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}} (suomen oikeinkirjoituksessa Ö/ö). Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}} (Ä/ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u) ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ).
 
Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy [[Vokaalireduktio|reduktiovokaaleja]]. Niiden [[ääntöpaikka]] on tavallisesti keskellä [[suuontelo]]a, joten ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli [[švaa]]-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.
| style="width:300px; height:210px; text-align:center; background:transparent;" |
 
<div style="position:absolute; left:5%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|i&nbsp;•&nbsp;y}}</div>
<div style="position:absolute; left:45%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɨ&nbsp;•&nbsp;ʉ}}</div>
<div style="position:absolute; left:82%; width:3em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɯ&nbsp;•&nbsp;u}}</div>
 
<div style="position:absolute; left:29%; width:2.33em; top:16%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɪ&nbsp;•&nbsp;ʏ}}</div>
<div style="position: absolute; left: 69%; width: 1.5em; top: 16%; height: 1.33em; font-size: 120%; word-spacing:-3px2px; background: white;" class="nounderlines">•&nbsp;{{IPA|ʊ}}</div>
 
<div style="position:absolute; left:16%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|e&nbsp;•&nbsp;ø}}</div>
<div style="position:absolute; left:50%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɘ&nbsp;•&nbsp;ɵ}}</div>
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɤ&nbsp;•&nbsp;o}}</div>
 
<!-- <div style="position:absolute; left:23%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(e&nbsp;•&nbsp;ø)}}</div> -->
<div style="position:absolute; left:57%; width:1em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ə}}</div>
<!-- <div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(ɤ&nbsp;•&nbsp;o)}}</div> -->
 
<div style="position:absolute; left:31%; width:2.66em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɛ&nbsp;•&nbsp;œ}}</div>
<div style="position:absolute; left:57%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɜ&nbsp;•&nbsp;ɞ}}</div>
<div style="position:absolute; left:84%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ʌ&nbsp;•&nbsp;ɔ}}</div>
 
{{IPA|ɐ}}</div>
 
<div style="position:absolute; left:44%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|a&nbsp;•&nbsp;ɶ}}</div>
<!-- <div style="position:absolute; left:67%; width:1.33em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(a)}}</div> -->
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px2px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɑ&nbsp;•&nbsp;ɒ}}</div>
|}
</div>
</div>
<div style="font-size: small; line-height: 1.4em; margin: 0.5em;">IPA:n vokaalikaavio kuvaa 16 kardinaali­vokaalin (etiset ja takaiset viivojen risteämis­pisteissä) sekä niiden rajaamalla alueella ääntyvien muiden vokaalien suhteellista ääntö­paikkaa [[suuontelo]]ssa, kun suuaukon ajatellaan olevan vasemmalla ja [[nielu]]n oikealla. Jos kaksi vokaali­merkkiä esiintyy rinnakkain, vasemman­puoleinen ääntyy laveana ja oikean­puoleinen pyöreänä.</div>
</div>
 
Vokaalit lajitellaan niiden [[artikulaatio]]-ominaisuuksien, erityisesti kielen ja huulten asennon perusteella. Vokaalien välissäVokaaleilla ei ole selviä rajoja, sillä kielen asentoa muuttamalla äännearvoa voi säätää liukuen, mutta fonetiikassa kiintopisteiksi on määritelty 16 ''kardinaalivokaalia'', joita äännettäessä kieli on ääriasennossa edessä tai takana.<ref name="Iivonen 2000"/> Täydentäviksi kiintopisteiksi on määritelty myös muita vokaaleja. Luokitteluperusteina ovat vokaalien kolme perusominaisuutta:
 
* suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
* laveus tai pyöreys (huulten asento).
 
Nämä perusominaisuudet ilmenevät [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] (IPA) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento (nasaalius), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.
 
=== Suppeus tai väljyys ===
{{Pääartikkeli|[[Vokaalisointu]]}}
 
Suomen kielessä etu- ja takavokaaleihin liittyy [[vokaalisointu]]: omaperäisissä sanoissa etuvokaalit {{IPA|[y]}}, {{IPA|[ø]}} ja {{IPA|[æ]}} eivät voi esiintyä yhdessä takavokaalien {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} kanssa; etuvokaalit {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} ovat neutraaleja eli voivat esiintyä yhdessä takavokaalienkin kanssa. Vokaalisoinnun takia [[Taivutus (kielioppi)|taivutuspäätteistä]] ja [[Johdin (kielitiede)|johtimista]] on oltava sekä taka- että etuvokaaliset muunnelmat: ''kala-ssa'', ''kylä-ssä''; ''levo-ttom-uus'', ''tyytymä-ttöm-yys''.<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1"/>
 
=== Laveus tai pyöreys ===
Näistä {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}} ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[ø]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.
 
[[Kuva:Cardinal_vowel_chart-accurate.png | thumb | 150px160px | Ensisijaiset kardinaali­vokaalit ääntö­paikan mukaisesti.]]
==== Ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit ====
 
Kardinaalivokaalien lavea ja pyöreä muunnelma voidaan jäsentääluokitella ensisijaiseksi (primaariseksi) tai toissijaiseksi (sekundaariseksi) sillä perusteella, kumpi niistä esiintyy yleisemmin maailman kielissä. Etuvokaaleista yleisempiä ja siis ensisijaisia ovat laveat {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ɛ]}} ja {{IPA|[a]}}, kun taas takavokaaleista ensisijaisiayleisempiä ovat pyöreät {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɔ]}} sekä lavea {{IPA|[ɑ]}}. Vastaavasti toissijaisiaharvinaisempia ovatja siis toissijaisia etuvokaaleista ovat pyöreät {{IPA|[y]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[œ]}} ja {{IPA|[ɶ]}}, kun taas takavokaaleista toissijaisiaharvinaisempia ovat laveat {{IPA|[ɯ]}}, {{IPA|[ɤ]}} ja {{IPA|[ʌ]}} sekä pyöreä {{IPA|[ɒ]}}.<ref name="Iivonen 2000"/>
 
=== Suomen vokaalit suhteessa kardinaalivokaaleihin ===
== Pituus ==
 
''Pituus'' eli ''kvantiteetti'' voidaan [[sanapaino]]n ja [[Sävelkulku|sävelkulun]] tavoin hahmottaa [[Prosodia|prosodiseksi]] ominaisuudeksi,<ref name="Savolainen 2001: 1.7"/> joka ei niinkään liity yksittäiseen äänteeseen vaan laajempaan yksikköön, kuten tavuun tai kokonaiseen sanaan. Vokaalin äänneopillinen pituus on suhteellinen mitta, joka havaitaan korvamääräisesti. Äänteen [[Fysiikka|fysikaalisesti]] mitattava ''kesto'' voi vaihdella esimerkiksi äänneympäristön ja sanan pituuden mukaan,<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1"/> ja suomen suppeiden vokaalien ominaiskesto on lyhyempi kuin väljempien,<ref name="VISK: § 9"/> mutta puhetilanteessa vokaalit tavallisesti mielletään vakiopituisiksi.<ref name="Korpela 2003"/>
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi [[Äänneoppi|äänneopillista]] pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/>
 
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi [[Äänneoppi|äänneopillista]] pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/>
Vokaalin äänneopillinen ''pituus'' eli ''kvantiteetti'' on suhteellinen mitta, joka havaitaan korvamääräisesti.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Äänteen fysikaalisesti mitattava ''kesto'' voi vaihdella esimerkiksi puhenopeuden ja sanan pituuden mukaan, mutta puhetilanteessa kielen käyttäjät tavallisesti mieltävät vokaalit vakiopituisiksi.<ref name="Korpela 2003"/>
 
Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (''a'', ''e'', ''i'', ''o'', ''u'', ''y'', ''ä'', ''ö''), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ''yy'', ''ää'', ''öö''),<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-cs|citrón}} {{IPA|[ˈtsitroːn]}}, {{k-fi|sitruuna}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]}}).
 
Joissain kielissä pitkät vokaalit ovat laadullisestikin erilaisia kuin lyhyet. Esimerkiksi pitkä {{IPA|[iː]}} englannin sanassa ''heat'' {{IPA|[hiːt]}} on suppea ja etinen, mutta lyhyt {{IPA|[ɪ]}} sanassa ''hit'' {{IPA|[hɪt]}} on vain lähes suppea ja lähes etinen. Äidinkieliselle englannin puhujalle tämä artikulatorinen ero on itse asiassa olennaisempi kuin vokaalien pituusero,<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1"/> joka näin ollen hahmottuu lähinnä täydentäväksi ominaisuudeksi.
 
== Monoftongit, diftongit ja triftongit ==
<ref name="Korpela 2003">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#muuntelu | Nimeke = Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen? | Tekijä = Korpela, Jukka | Ajankohta = 2003–2013 | Viitattu = 8.9.2013}}</ref>
 
<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu181sivu134.htm | Nimeke = VokaalienKonsonantti fonotaksi– vokaali | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto-  ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 1712.59.20122013 }}</ref>
 
<ref name="Savolainen 2001: 1.7">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu17.htm | Nimeke = Prosodiset piirteet | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>
 
<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu171.htm | Nimeke = Kvantiteetti | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>
 
<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu181.htm | Nimeke = Vokaalien fonotaksi | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 17.5.2012 }}</ref>
 
<ref name="Suomen fonetiikkaa: diftongit">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/diftongit.htm | Nimeke = Diftongit ja vokaaliyhtymät | Julkaisu = Suomen fonetiikkaa | Julkaisija = Helsingin yliopiston fonetiikan laitos | Viitattu = 8.9.2013 }}</ref>
 
<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/vokaalit.htm | Nimeke = Vokaalit | Julkaisu = Suomen fonetiikkaa | Julkaisija = Helsingin yliopiston fonetiikan laitos | Viitattu = 8.9.2013 }}</ref>
 
<ref name="VISK: § 9">{{Verkkoviite | Osoite = http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?c=42&p=9#L42 | Nimeke = Lyhyet ja pitkät äänteet | Julkaisu = Ison suomen kieliopin verkkoversio (VISK) | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotus | Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>
 
}}
1 504

muokkausta