Ero sivun ”Vokaali” versioiden välillä

1 469 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
foneettisen määritelmän jäsentelyä; myös äänneopillinen määritelmä on syytä kertoa jo johdannossa; kardinaalivokaalin määritelmä; ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit
p
(foneettisen määritelmän jäsentelyä; myös äänneopillinen määritelmä on syytä kertoa jo johdannossa; kardinaalivokaalin määritelmä; ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit)
{{Viitteetön}}
 
[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia fonetiikan­tutkijafoneetikko Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}}  ja  {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}}, joka (lähinnä vastaa suomen Ä/ä-kirjainta), ja {{IPA|[ɑ]}}, joka (vastaa suomen A/a-kirjainta).]]
 
'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[Fonetiikka|foneettisen]] määritelmän mukaan [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin, ja äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Leuka|leuan]] ja [[Kieli (anatomia)|kielen]] sekä [[Huulet|huulten]] asennosta.niin Tällöinettä keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun[[suu]]n (tai joskus nenän[[nenä]]n) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a eli keraketta muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Kieli (anatomia)|kielen]] ja [[Huulet|huulten]] asennosta.
 
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. [[Äänneoppi|Äänneopillisesti]] tarkasteltuna vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa [[tavu]]n ytimen, kun taas konsonantti (eli kerake) voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä, kuten (mm. [[Suomen kieli|suomessa]]), myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[n]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''button'' {{IPA|[ˈbʌtn̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana).
Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, vaihtelee kuitenkin [[kieli]]kohtaisesti, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.
 
Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, vaihtelee kuitenkin [[kieli]]kohtaisesti, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.
==Tausta==
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. [[Äänneoppi|Äänneopillisesti]] tarkasteltuna vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa [[tavu]]n ytimen, kun taas konsonantti voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä (mm. [[Suomen kieli|suomessa]]) myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[n]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''button'' {{IPA|[ˈbʌtn̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana).
 
== Yleistä ==
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} (suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] A/a). Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa Ü/ü) ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}} (suomen oikeinkirjoituksessa Ö/ö). Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}} (Ä/ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u) ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ).
 
Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy [[Vokaalireduktio|reduktiovokaaleja]]. Niiden ääntymispaikka[[ääntöpaikka]] on tavallisesti keskellä [[suuontelo]]a, joten ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli [[švaa]]-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.
 
== Artikulaatio ja kardinaalivokaalit ==
 
<div style="width: 450px; float: right; border: 1px solid #D0D0D0; background: #F8F8F8; margin: 0em0 0 10.75em 0.75em;">
<div style="border: 1px solid #D0D0D0; background: white; margin: 0.25em; padding: 0.5em;">
<div style="background:transparent;">
| style="width:300px; height:210px; text-align:center; background:transparent;" |
 
<div style="position:absolute; left:5%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|i&nbsp;•&nbsp;y}}</div>
<div style="position:absolute; left:45%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɨ&nbsp;•&nbsp;ʉ}}</div>
<div style="position:absolute; left:82%; width:3em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɯ&nbsp;•&nbsp;u}}</div>
 
<div style="position:absolute; left:29%; width:2.33em; top:16%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɪ&nbsp;•&nbsp;ʏ}}</div>
<div style="position: absolute; left: 69%; width: 1.5em; top: 16%; height: 1.33em; font-size: 120%; word-spacing:-3px; background: white;" class="nounderlines">•&nbsp;{{IPA|ʊ}}</div>
 
<div style="position:absolute; left:16%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|e&nbsp;•&nbsp;ø}}</div>
<div style="position:absolute; left:50%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɘ&nbsp;•&nbsp;ɵ}}</div>
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɤ&nbsp;•&nbsp;o}}</div>
 
<!-- <div style="position:absolute; left:23%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(e&nbsp;•&nbsp;ø)}}</div> -->
<div style="position:absolute; left:57%; width:1em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ə}}</div>
<!-- <div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(ɤ&nbsp;•&nbsp;o)}}</div> -->
 
<div style="position:absolute; left:31%; width:2.66em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɛ&nbsp;•&nbsp;œ}}</div>
<div style="position:absolute; left:57%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɜ&nbsp;•&nbsp;ɞ}}</div>
<div style="position:absolute; left:84%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ʌ&nbsp;•&nbsp;ɔ}}</div>
 
{{IPA|ɐ}}</div>
 
<div style="position:absolute; left:44%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|a&nbsp;•&nbsp;ɶ}}</div>
<!-- <div style="position:absolute; left:67%; width:1.33em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(a)}}</div> -->
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɑ&nbsp;•&nbsp;ɒ}}</div>
|}
</div>
</div>
<div style="font-size: small; line-height: 1.4em; margin: 0.5em;">IPA:n vokaalikaavio ilmentääkuvaa kardinaalivokaalien16 kardinaali­vokaalin (etiset ja takaiset viivojen risteämispisteissäristeämis­pisteissä) sekä muutamanmuiden muun vokaalinvokaalien suhteellista ääntymispaikkaaääntö­paikkaa [[suuontelo]]ssa, kun [[suu]]aukonsuuaukon ajatellaan olevan vasemmalla ja [[nielu]]n oikealla. Jos kaksi vokaalimerkkiävokaali­merkkiä esiintyy rinnakkain, vasemmanpuoleinenvasemman­puoleinen ääntyy laveana ja oikeanpuoleinenoikean­puoleinen pyöreänä.</div>
</div>
 
Vokaalit lajitellaan niiden [[artikulaatio]]-ominaisuuksien, erityisesti kielen ja huulten asennon perusteella. Vokaalien välissä ei ole selviä rajoja, sillä kielen asentoa muuttamalla äännearvoa voi säätää liukuen, mutta fonetiikassa kiintopisteiksi on määritelty 16 ''kardinaalivokaalia'', joita äännettäessä kieli on ääriasennossa edessä tai takana.<ref name="Iivonen 2000"/> Täydentäviksi kiintopisteiksi on määritelty myös muita vokaaleja. Luokitteluperusteina ovat vokaalien kolme perusominaisuutta:
Vokaalit lajitellaan niitä erottavien [[artikulaatio]]-ominaisuuksien perusteella. Foneetikko [[Daniel Jones]]in 1900-luvun alkupuolella kehittämä kardinaalivokaalijärjestelmä käyttää luokitteluperusteina vokaalien kolmea perusominaisuutta:
 
* suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
 
Nämä perusominaisuudet ilmenevät [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] (IPA) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento (nasaalius), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.
 
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-front.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyysvaihtelu äännettäessä etisiä kardinaalivokaaleja.]]
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-back.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyysvaihtelu äännettäessä takaisia kardinaalivokaaleja.]]
 
=== Suppeus tai väljyys ===
Suppeus tai väljyys eli [[Kieli (anatomia)|kielen]] korkeus viittaa siihen, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus- tai väljyysero näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella, ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.
 
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-front.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyysvaihteluväljyys­vaihtelu äännettäessä etisiä kardinaalivokaalejakardinaali­vokaaleja.]]
Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita esiintyvän viittä tai ehkä kuuttakin väljyyden astetta, mutta ei sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-back.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyysvaihteluväljyys­vaihtelu äännettäessä takaisia kardinaalivokaalejakardinaali­vokaaleja.]]
 
SuppeusVokaalin suppeus tai väljyys eliriippuu [[Kieli (anatomia)|kielen]] korkeuskorkeudesta viittaaeli siihentäsmällisemmin siitä, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}} ja {{IPA|[ɑ]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus- tai väljyysero näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella, ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.
 
KansainvälisessäKansainvälinen foneettisessafoneettinen kirjaimistossakirjaimisto määritelläänmäärittelee seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita esiintyvän viittäviisi tai ehkä kuuttakinkuusikin väljyyden astetta, mutta ei sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:
 
* [[suppea vokaali]] (suljettu, ahdas, korkea vokaali)
 
=== Etisyys tai takaisuus ===
Etisyys tai takaisuus viittaa siihen, sijaitseeko kielen massa äännettäessä suun etu- vai takaosassa. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Foneettisissa yleiskaavioissa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
 
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
 
* [[etuvokaali]] (palataalivokaali, etinen vokaali)
 
==== Vokaalisointu ====
{{Pääartikkeli|[[Vokaalisointu]]}}
 
SuomessaSuomen vallitsee [[vokaalisointu]]kielessä etu- ja takavokaalientakavokaaleihin suhteenliittyy [[vokaalisointu]]: omaperäisissä sanoissa voi saman sanan sisällä olla vain jokoetuvokaalit takavokaaleja {{IPA|[ɑy]}}, {{IPA| [oø]}}, {{IPA| ja [uæ]}} taieivät etuvokaalejavoi esiintyä yhdessä takavokaalien {{IPA|[æu]}}, {{IPA| [øo]}}, {{IPA| ja [yɑ]}} kanssa; etuvokaalit {{IPA|[ei]}} ja {{IPA|[ie]}} ovat neutraaleja eli voivat esiintyä myös yhdessä takavokaalientakavokaalienkin kanssa. Vokaalisoinnun takia [[Taivutus (kielioppi)|taivutuspäätteistä]] ja [[Johdin (kielitiede)|johtimista]] on oltava sekä taka- että etuvokaaliset muunnelmat: ''kala-ssa'', ''kylä-ssä''; ''levo-ttom-uus'', ''tyytymä-ttöm-yys''.<ref name="Savolainen 2001"/>
 
=== Laveus tai pyöreys ===
Näistä {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}} ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[ø]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.
 
[[Kuva:Cardinal_vowel_chart-accurate.png | thumb | 150px | Ensisijaiset kardinaali­vokaalit ääntö­paikan mukaisesti.]]
=== Suomen vokaalien suhde kardinaalivokaaleihin ===
==== Ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit ====
 
Kardinaalivokaalien lavea ja pyöreä muunnelma voidaan jäsentää ensisijaiseksi (primaariseksi) tai toissijaiseksi (sekundaariseksi) sillä perusteella, kumpi niistä esiintyy yleisemmin maailman kielissä. Etuvokaaleista ensisijaisia ovat laveat {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ɛ]}} ja {{IPA|[a]}}, kun taas takavokaaleista ensisijaisia ovat pyöreät {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɔ]}} sekä lavea {{IPA|[ɑ]}}. Vastaavasti toissijaisia ovat etuvokaaleista pyöreät {{IPA|[y]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[œ]}} ja {{IPA|[ɶ]}}, kun taas takavokaaleista toissijaisia ovat laveat {{IPA|[ɯ]}}, {{IPA|[ɤ]}} ja {{IPA|[ʌ]}} sekä pyöreä {{IPA|[ɒ]}}.<ref name="Iivonen 2000"/>
 
=== Suomen vokaalienvokaalit suhdesuhteessa kardinaalivokaaleihin ===
Kardinaalivokaalit, kuten {{IPA|[ɑ]}}, {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[ø]}}, eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki [[Fonetiikka|foneettiset]] tai kielikohtaisesti määrittyvät eli [[foneemi]]set puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.
 
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi [[Äänneoppi|äänneopillista]] pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/>
 
Vokaalin äänneopillinen ''pituus'' eli ''kvantiteetti'' on suhteellinen mitta, jonkajoka havaitseminenhavaitaan on korvamääräistäkorvamääräisesti.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Äänteen fysikaalisesti mitattava ''kesto'' voi vaihdella esimerkiksi puhenopeuden ja sanan pituuden mukaan, mutta puhetilanteessa kielen käyttäjät tavallisesti mieltävät vokaalit vakiomittaisiksivakiopituisiksi.<ref name="Korpela 2003"/>
 
Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (''a'', ''e'', ''i'', ''o'', ''u'', ''y'', ''ä'', ''ö''), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ''yy'', ''ää'', ''öö''),<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-cs|citrón}} {{IPA|[ˈtsitroːn]}}, {{k-fi|sitruuna}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]}}).
*{{Kirjaviite | Tekijä=Crystal, David | Nimike=The Cambridge Encyclopedia of Language | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 0-521-55967-7 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Häkkinen, Kaisa | Nimike=Kielitieteen perusteet | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 951-717-820-4 }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Iivonen, Antti; Horppila, Mari; Heikkonen, Miika; Rissanen, Olli | Nimeke=Fonetiikan termit | Ajankohta=2000 | Osoite=http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/ | Julkaisija=Helsingin yliopisto &ndash; Fonetiikan laitos | Luettu=12. helmikuuta 2007 | Kieli=Suomi }}
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet=
 
*<ref name="Iivonen 2000">{{Verkkoviite | Tekijä = Iivonen, Antti; Horppila, Mari; Heikkonen, Miika; Rissanen, Olliym. | Nimeke = Fonetiikan termitperussanasto | Ajankohta = 2000 | Osoite =http https://www.opiskelijakirjasto.libhelda.helsinki.fi/fontermbitstream/handle/10224/3513/index.htm | Julkaisija = Helsingin yliopisto &ndash; Fonetiikanfonetiikan laitos | Luettu=12.Viitattu helmikuuta 2007 | Kieli=Suomi 10.9.2013 }}</ref>
 
<ref name="Korpela 2003">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#muuntelu | Nimeke = Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen? | Tekijä = Korpela, Jukka | Ajankohta = 2003–2013 | Viitattu = 8.9.2013}}</ref>
1 504

muokkausta