Ero sivun ”Väri” versioiden välillä

'''Väri''' on [[valo]]a, joka on [[Aurinko|auringosta]] tai muusta valolähteestä tulevaa [[Valoaalto|aaltomuotoista]] [[Sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettista säteilyä]] eli valoa. Jokaista värisävyä vastaa oma [[aallonpituus]]. Pisin aallonpituus on [[Punainen|punaisella]] ja lyhin [[Violetti|violetilla]]. Ihmiselle näkyvien värien ääripäiden lisäksi puhutaan [[Infrapunasäteily|infrapunaisesta]], jonka aallon pituus on pitempi kuin näkyvä valo ja se voidaan tuntea lämpönä. Puhutaan myös [[Ultraviolettisäteily|ultravioletista]], joka on lyhytaaltoisempaa kuin näkyvä valo. Ihminen aistii värin, kun valo heijastuu jostakin värillisestä kohteesta silmän [[verkkokalvo]]lle.

Yksinkertaisesti ajateltuna värinVärin [[havaitseminen]] perustuu kolmeen asiaan:

Nykyisin on hyvin laaja konsensus (yhteisymmärrys) asiantuntijoiden piirissä siitä, että väri on näköjärjestelmän tuottama näköaistimus. Värihavainto syntyy siten, että näkökohteesta ja sen ympäristöstä tulevan valoenergian koostumus saavuttaa [[silmä]]n verkkokalvon näkösolut, jossa näiden. solujenSolujen yhteistoimintana muodostunut sähköinen informaatio ohjautuu näköhermoja pitkin [[aivot|aivojen]] näkökeskukseen,. jonkaSen jälkeen aivot tekevät tulkinnantulkitsevat näkökohteen väreistävärit ihmiselle tyypillisten havaintomallien[[havaintomalli]]<nowiki/>en mukaisesti:. väritVärit ovat aivojen tulkintatyöntulkinnan tuotteita,mukaisia näköaistimuksia.

Normaalista poikkeavia näköaistimuksia voi syntyä silloin, kunjos havaitsijalla on periytyvä ns. [[värisokeus|punavihersokeus]] (miehistä noin 8 %:lla, naisista noin 0.4 %:lla) tai sairauden, kuten [[diabetes | diabeteksen]] aiheuttama värinäön heikkous. Täydellinen [[värisokeus]] on hyvin harvinaista. Syy periytyväänPeriytyvän värinäön häiriöönhäiriön löytyysyy on [[X-kromosomi]]sta<nowiki/>ssa.

Fysikalistisen värikäsityksen kannattajat - toisin kuin ns. aivokeskeisen värikäsityksen edustajat - pitävät värejä näkemiemme kohteiden ominaisuuksina ja siten näköjärjestelmästämme riippumattomina. [[Fysiikka|Fysiika]]n kannalta tieto kohteen väristä olision siinä valossa, joka tulee katsotusta kohteesta väri-ilmaisimeen. Väri ymmärretäänvastaa tällöin [[synonyymi|"synonyymiksi"]]näkyvää kohdetta, esimerkiksi näkyvän kohteen kuten vaikkapa seinän maalipinnanmaalipintaa tai sen mikrorakenteenmikrorakennetta. kanssa,Tämän elikäsityksen mukaan värit olisivatovat aina olemassa ihmisen ulkopuolisessa maailmassaulkopuolella, vaikka emme olisikatsoisikaan niitä katsomassa, koska käsityksen mukaan värimittarit osaavat em. käsityksen mukaan "nähdä”havaita” niitä tarkasti – ilman silmiä.

On kuitenkin muistettava, että ihmiselle tyypillinenIhmisen värinäköjärjestelmä on vuosimiljoonien kehityksen tulosta, eikäeivätkä sen jäljittely mittalaitteidenmittalaitteet ja robottien kehittelyssärobotit suinkaanpysty olesitä vielä onnistunutjäljittelemään. Ihmisen värinäön mallinnus on yhä varsinvasta alkutekijöissään, sillä ei edes silmän valoherkkien näkösolujen yhteistyötä muiden näkösolujen kanssa tarkastiei tunneta tarkasti.

NäkökohteenEsimerkiksi keltaisen ei esimerkiksi tarvitse heijastaa lainkaan keltaisenvaloa, eli noin 580 nm:n (nm = [[nanometri]]a, millimetrin miljoonasosaa) valon taajuusalueella,vaan mutta silti voimme nähdä sen keltaisena. Riittää, että kohteesta tulee taajuudeltaan noin 540 nm:n ("vihreää") valoaja sekä noin 650 nm:n ("punaista") säteilyenergiaa. (TämänViime havainnonkädessä esitti jo [[Isaac Newton]] vuonna 1704 teoksessaan Optics.) Väriväri ei ole valoa, sähkömagneettista säteilyä eikä aaltoliikettä. Se ei ole myöskään maalia, eikä se ole luonteeltaan mikään näkökohteen fysikaalinen ominaisuus. Väri on ainoastaan näköjärjestelmän ja viimekädessä vasta aivojen tuottama ja omistama tulkinta eli väriaistinusväriaistimus.

Ihmisen näköjärjestelmän tuottamaan kuvaan kuuluu aina mielekkäällä tavalla niinkuuluvat [[käänteisväri| '''''käänteisväri-''''']], [[rajakontrasti | '''''rajakontrasti-''''']], [[ jälkikuvat | '''''simultaanikontrasti-''''']] kuinja [[varjoilmiö | '''''varjoilmiö''''']]. Mainittuja ilmiöitäNäitä eivät mitkään valo- tai värimittarit osaapysty havaitahavitsemaan ihmisen lailla, silläkoska valon spektrivärien suhteelliset osuudet eivät määrää sitä, miltä kohteen värit kulloinkin näyttävät.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.topcolor.fi/INFO-3.html | Nimeke = Miltä värit näyttävät| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Top Color| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 7.3.2013 | Kieli =suomeksi }}</ref> Kontrasti-ilmiöt paljastavat värin [[konstanssi]] eli värin pysyvyyden näkökuvassa: värejä voidaan tunnistaa hyvin erilaisista valaistusolosuhteista huolimatta, koska värit ovat olleet ihmisille ja ovat yhä elintärkeitä ympäristön laadun, esimerkiksi ruoka-aineiden käytettävyyden), ilmaisimia, visuaalisia adjektiiveja. Aivot ovat opppineet tämän olosuhteiden pakosta. Niinpä yksittäisestä näkökohteesta tulevan valon mitattu "väri" ei ole täysin sama kuin havaittu väri.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.topcolor.fi/INFO-2.html | Nimeke = Ei mikään näköharha| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Top Color| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 7.3.2013 | Kieli = suomeksi}}</ref> Väri on sitä, miltä se ihmisen näköjärjestelmän tuottamana aistimuksena erilaisissa tilanteissa kulloinkin näyttäytyy. Toisin kuin fysikalistinen värinäkemys väittää, rmme näe oudoissakaan väri-ilmöissä väriharhoja, illuusioita. <ref name="varit">{{Kirjaviite | Tekijä=Huttunen, Martti | Nimeke=Värit pintaa syvemmältä | Julkaisija=Helsinki: BoD | Vuosi=2013 | Tunniste=ISBN 978-952-286-602-8}}</ref>

-<nowiki>*</nowiki> '''L'''-tyypit ( R ) reagoivat pitkäaaltoiseeen (L = Long) punaiseen valoon. Solutyyppi on herkimmillään noin 650 nm:n aallonpituudelle (nm = nanometri = millimetrin miljoonasosa). Näitä on noin 2/3 verkkokalvon tappisoluista.<br/>* '''M'''-tyypit ( G ) reagoivat keskipitkään (M = Middle) vihreään valoon. Solutyyppi on herkimmillään noin 530 nm:n aallonpituudelle. Näitä on noin 1/3 verkkokalvon tappisoluista.

-<nowiki>*</nowiki> '''MS'''-tyypit ( GB ) reagoivat keskipitkäänlyhytaaltoiseen (MS = MiddleShort) vihreäänsiniseen valoon. Solutyyppi on herkimmillään noin 530460 nm:n aallonpituudelle. Näitä on nointappisoluista 1/3vain verkkokalvonnoin tappisoluista5-7 %.

Tappisolujen määräsuhteet ilmaistaan joskus myös suhdeluvuilla 10 / 5 / 1. Anatomisesti monitasoista ja neurologisesti monivaiheista näköjärjestelmän toimintaa voidaan verrata television ja tietokoneen värikuvan muodostukseen, jossa värit syntyvät RGB-värikanavien valoilla (R = red, punainen; G = green, vihreä; B = blue, sininen).<ref name="varit" />

Väreistä tuli ihmiselle vuosimiljoonia kestäneen näköaistin kehityshistorian aikana hyvin tärkeitä ympäristön laadun (lue käytettävyyden) ilmaisijoita, visuaalisia adjektiiveja, joita ne yhäkin ovat. mitäIhmisen suurimmassaväriaistissa määrinvoidaan erottaa kolme toiminnallista perusperiaatetta, joita ei ole missään teknisessä mittalaitteessa:<br/>1) näköjärjestelmä prosessoi näkökuvaa kolmivärikanavaisesti (LMS = RGB, vertaa yllä)<br/>2) [[rajakontrasti |rajakontrasti-ilmiö]], jossa näkökohteen (esineen) omassa värissä voimistuu sitä ympäröivän värin [[käänteisväri |käänteisvärisyys]] ja valoisuusero. Kohde ikään kuin 'piirretään' irti taustastaan.<br/>3) [[varjoilmiö | varjoilmiö]], jossa aivot pyrkivät pitämään näkökuvan värit tunnistettavina hyvin vaikeissakin valaistusolosuhteissa [[konstanssi | (ks. konstanssi)]].

Valon väriä mittaavat tekniset väri-ilmaisimet toimivat vain 1) kolmivärikanavaisesti, sillä niilleNiille ei ole vielä osattu kehittää kontrasti- ja varjoilmiöiden "näkökykyä".<ref name="varit" />

[[Fysiikka|Fysiikan]] kannalta valon väri määräytyy sen [[fotoni]]en energiasta., Fotonien energia puolestaanjoka on suoraan verrannollinen valon [[taajuus|taajuuteen]] [[Planckin vakio]]n kautta. Väriin liittyy aina myös [[aallonpituus]], joka määräytyy fotonin energiasta, mutta aallonpituus riippuu lisäksi myös siitä väliaineesta, missäjossa valo kulloinkin etenee – toisin kuin fotonin energia, joka on väliaineesta riippumaton fotonien ominaisuus. (Lisäksi silmän [[tappisolu]]jen selektiivisyys perustuu fotonien enegiaanenergiaan pikemminkin kuin niiden aallonpituuteen.) Näkyvä valo on [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettista säteilyä]], jonka [[aallonpituus]] [[tyhjiö]]ssä ja [[ilma]]ssa on välillä 400 - 700 [[nanometri|nm]]. Tämän aallonpituusalueen eri osat vastaavat eri värejä spektrissä.

Jos valo ei ole [[monokromaattinen|monokromaattista]], vaan koostuu eri aallonpituuksista, sen aistittu väri riippuu valon [[spektri]]stä ja näiden osavärien yhdistelmästä. [[Spektroskopia]]ssa [[valkoinen]] valo]] tarkoittaa valoa, jonka spektri [[taajuus|taajuuden funktiona]] on tasainen, eli se sisältää yhtä paljon kaikkia näkyvän valon [[taajuus|taajuuksia]]<ref>{{Verkkoviite |Osoite = http://www.cs.helsinki.fi/group/goa/light/light.html | Nimeke = Valon ominaisuudet}}</ref>. [[Näköaisti]]n toiminnasta johtuu, että myös muunlainen valon spektri voidaan aistia valkoisena: esimerkiksi väritelevisiossa valkoisen värin aistimus luodaan punaisen, vihreän ja sinisen valon yhdistelmänä eli käyttäen [[RGB]]-värijärjestelmää. Tämä johtuu siitä, että ihmisen silmässä valon spektrin arviointiin on käytettävissä vain kolmenlaisia eri taajuuksille herkkiä soluja. Siksi valkoisen värin aistimus voidaan saada aikaan lukemattomilla erilaisilla valon aallonpituusjakaumilla ja monien "valkoisten" valolähteiden spektri ei ole lainkaan tasainen, esimerkkinäkuten [[loisteputki]] tai valkoinen [[LED]].

Kaikki kappaleet lähettävät [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettista säteilyä]] sitä enemmän, mitä korkeampi niiden lämpötila on. Säteilyn määrän ja aallonpituusjakauman osoittaa [[Planckin laki]]. Huoneenlämpöisen kappaleen lähettämä säteily on käytännössä kokonaisuudessaantäysin näkymätöntä, [[infrapunasäteily]]ä, mutta jos kappaleen lämpötila on riittävän korkea (yli 500 °C), se ''hehkuu'', eli lähettää myös näkyvää valoa. Jos lämpötila on vain hieman tämän rajan yläpuolella, lähtevässä säteilyssä esiintyy vain pitkäaaltoisinta näkyvää, [[punainen|punaista]] valoa eli kappale on punahehkuinen, mutta jos lämpötila on vielä korkeampi, kappale tulee lopulta valkohehkuiseksi, jolloin sen lähettämä valkoinen valo sisältää kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia. Sellaista on esimerkiksi [[Aurinko|Auringon]] valo.

Kaikkien valonlähteiden valo ei ole hehkuvaloa, vaan valoa voidaan saada aikaan myös muulla tavoin esimerkiksi [[loistelamppu|loistelampuissaloistelampuilla]], [[laser]]illa ja [[LED]]eillä. Näiden lähettämän valon aallonpituusjakauma ja näin ollen sen väri riippuu pääasiassa käytetyistä materiaaleista. Laserin lähettämä valo on täysin yksiväristä eli ''monokromaattista'', toisin sanoen siinä esiintyy vain yhtä aallonpituutta.