Ero sivun ”Pekka Aarnio (kuvanveistäjä)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
korjattu toimimatonta linkkiä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Pekka Julius Aarnio''' ([[25. helmikuuta]] [[1930]] [[Tampere]] – [[28. elokuuta]] [[1960]] [[Riihimäki]]<ref>Kansallisbiografia, verkkoversio</ref><ref>[http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/18 Pekka Aarnio Kuvataiteilijamatrikkelissa]</ref>) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän oli 1950-luvulla Suomen
Hän oli äitinsä avioton lapsi, joka joutui aluksi lastenkotiin ja sitten isovanhempiensa kasvatettavaksi, koska yksinhuoltajaäidin työssäkäynnin ja lapsenhoidon yhteensovittaminen ei onnistunut. Äidin avioiduttua kaksivuotias Pekka pääsi takaisin kotiin, mutta kotipaikkakunta vaihtui usein isäpuolen ammatin vuoksi. Sodan päätyttyä perhe asettui [[Turku]]un.
Aarnion piirtäjäntaipumukset havaittiin jo teini-iässä [[Turun Lyseo]]ssa. Hän suunnitteli [[arkkitehti|arkkitehdin]] uraa, mutta ei päässyt opiskelemaan, koska menestyminen ylioppilaskirjoituksissa jäi huonoksi sairastelun vuoksi.
Vuoden 1951 alussa hän ryhtyi opiskelemaan [[romaaninen filologia|romaanista filologiaa]] [[Helsingin yliopisto]]ssa, mutta viihtyi enemmän yliopiston [[Helsingin yliopiston piirustuslaitos|piirustuslaitoksella]]. Hän aloitti opinnot myös [[Taideteollinen korkeakoulu|Taideteollisen korkeakoulun]] [[Kuvataide (oppiaine)|kuvaamataidonopettajalinjalla]]. Opinnot käsittivät elävän mallin piirtämistä, [[croquis|croquis-tekniikkaa]], muovailua, perspektiivioppia, muoto-oppia ja taidehistoriaa. Hänestä kehittyi taitava piirtäjä, mutta hän rupesi suuntautumaan enemmän [[kuvanveisto]]on. Koulun taiteellisena johtajana oli [[Tapio Wirkkala]], ja samaan aikaan siellä opiskeli muitakin tulevia kuvanveistäjiä kuten [[Kain Tapper]], [[Ossi Somma]], [[Mauno Hartman]] ja [[Heikki Häiväoja]]. Aarnio ystävystyi erityisesti Tapperin kanssa.
Valmistuttuaan kuvaamataidonopettajaksi keväällä 1954 hän työskenteli aluksi opettajana, mutta päätti jatkaa kuvanveiston opiskelua. Hän aloitti 1955 Tapperin kanssa [[kuvataideakatemia]]ssa opettajanaan muun muassa [[Lauri Leppänen]]. Taideakatemia ei kuitenkaan vastannut kummankaan odotuksia, ja Aarnio jätti koulun keväällä 1956. Tapper oli eronnut jo edellisen syyslukukauden loputtua. Ystävykset hakeutuivat [[Wäinö Aaltonen|Wäinö Aaltosen]] [[kisälli|kisälleiksi]], mutta eivät viihtyneet muutamaa viikkoa kauempaa.
Aarnio ja Tapper jatkoivat työskentelyä yhteisessä pienessä kellariverstaassa Helsingin [[Ruskeasuo]]lla ja myös asuivat siellä. He käyttivät toisiaan mallina veistoksia harjoitellessaan. Aarnio harjoitteli myös teknisiä taitoja kuten valamista ja patinointia. Materiaalina hänellä oli pääasiassa pronssi, mutta joissakin töissä hän käytti myös kirjasinmetallia.
Aarnio teki joitakin muotokuvia, lähinnä tuttavapiiristään ja sukulaisistaan. Hän teki myös useita eläinveistoksia (muun muassa Kukko 1955, kirjasinmetalli ja Siili 1959, musta graniitti). Niitä oli Suomen kuvanveistäjäliiton näyttelyssä, ja hän sai toisen palkinnon valtion kuvataidekilpailussa 1958. Hän oli saanut parista työstään palkinnon myös nuorten kuvanveistäjien näyttelyssä vuotta aikaisemmin. Nämä palkinnot merkitsivät hänelle läpimurtoa. Hän rupesi myös työstämään kovempia materiaaleja, pääasiassa graniittia. [[Nokia (kaupunki)|Nokialainen]] Rautasen kiviveistämö oli tässä vaiheessa tärkeä tukikohta, jossa monet kuvanveistäjät viimeistelivät töitään ja tapasivat toisiaan.
Hänen töitään valittiin vuoden 1959 [[Sao Paulo]]n biennaaliin. Samanaikaisesti hän suunnitteli omaa yksityisnäyttelyään. Kesällä 1960 hän oli Nokialla viimeistelemässä Sukeltaja-nimistä graniittipatsasta, jonka valmistumista ja äitinsä syntymäpäiviä hänellä oli tarkoitus juhlia Helsingissä. Matkalla Helsinkiin hän joutui liikenneonnettomuuteen ja menehtyi kahden muun kyydissä olleen ohella. Kuvanveistäjä Ossi Somma oli myös samassa kyydissä ja loukkaantui vakavasti. Suunniteltu näyttely toteutui muistonäyttelynä.
==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Leikola Anto | Nimeke=Silkkiuikusta pronssilinnuksi | Julkaisija=WSOY | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-24655-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Parko Severi | Nimeke=Kunniaistuin ja muita aiheita | Julkaisija=Taideteollinen korkeakoulu | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 951-9384-75-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Parko Severi | Nimeke=Leimasimen jälki | Julkaisija=Taideteollinen korkeakoulu | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-558-094-3}}
== Viitteet ==
{{Viitteet}}
{{AAKKOSTUS:Aarnio, Pekka}}
[[Luokka:Suomalaiset kuvanveistäjät]]
| |||