Ero sivun ”Vokaali” versioiden välillä

4 150 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
voi tarkoittaa paitsi äännettä myös kirjainta; jäsentelyä ja tarkennuksia; lisätty viitteitä, mutta myös {{viitteetön}}-malline, koska viitteistys yhä puutteellista
p (Botti poisti 84 Wikidatan sivulle d:q36244 siirrettyä kielilinkkiä)
(voi tarkoittaa paitsi äännettä myös kirjainta; jäsentelyä ja tarkennuksia; lisätty viitteitä, mutta myös {{viitteetön}}-malline, koska viitteistys yhä puutteellista)
{{Viitteetön}}
 
[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia fonetiikan­tutkija Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}} (lähinnä vastaa suomen ä-kirjainta) ja {{IPA|[ɑ]}} (vastaa suomen a-kirjainta).]]
 
'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin ja äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Leuka|leuan]] ja [[Kieli (anatomia)|kielen]] sekä [[Huulet|huulten]] asennosta. Tällöin keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun (tai joskus nenän) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a eli keraketta muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan.
 
Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, vaihtelee kuitenkin [[kieli]]kohtaisesti, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.
 
==Tausta==
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vocalisvōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä sanat[[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. MonissaVokaali kielissäon vokaalejasyllabinen onäänne, viisijoka muodostaa [[tavu]]n ytimen, jakun taas niidenkonsonantti voi sanoaääntyä karkeastiytimen vastaavanedellä ja joissakin kielissä (mm. [[Suomen kieli|suomensuomessa]]) etuvokaaleja {{IPA|[i]}}myös ja {{IPA|[e]}}sen sekäperässä. takavokaaleja {{IPA|[u]}}Epäsyllabista äännettä, {{IPA|[o]}}jota ja {{IPA|[ɑ]}}muodostettaessa (suomenääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessapuolivokaali]] a)ksi. MelkoSuomen yleisiäkielessä ovattavun myösytimenä {{IPA|[u]}}:non etuvokaalinenaina vastine {{IPA|[y]}} (joidenkinvokaali, kieltenmutta oikeinkirjoituksessa ü)joissakin jamuissa {{IPA|[o]}}:nkielissä etuvokaalinenkonsonanttikin vastine {{IPA|[ø]}} (ö).voi Suomessatoisinaan esiintyyolla lisäksitavun {{IPA|[ɑ]}}:nytimenä, etuvokaalinenkuten vastine {{IPA|[æn]}} tai {{IPA|[a]}} (ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[RuotsinEnglannin kieli|ruotsissaenglannin]] esiintyväsanassa ''button'' {{IPA|[uˈbʌtn̩]}}:n keskinensekä vastine {{IPA|[ʉr]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa u) ja [[VironSerbian kieli|virossaserbian]] tavattavasanassa ''vrba'' {{IPA|[ovr̩ba]}}:n laveanatai ääntyvä vastine[[Tšekin {{IPAkieli|tšekin]}}] sanassa ''krk'' (viron’kurkku’ oikeinkirjoituksessa õruumiinosana).
 
Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} (suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] A/a). Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa Ü/ü) ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}} (suomen oikeinkirjoituksessa Ö/ö). Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}} (Ä/ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u) ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ).
Vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa [[tavu]]n ytimen, kun taas konsonantti voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[l]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''table'' {{IPA|[ˈteɪ.bl̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩.ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana).
 
== Artikulaatio ja kardinaalivokaalit ==
<div style="float: right; background-color: white; border: 1px solid black; margin: 0.75em 0.75em 4.75em 0.75em;">
<div style="background:transparent;">
|}
</div>
<div style="font-size: smaller; text-align: center; line-height: 1.25em; margin-bottom: 0.33em;">''Kohdissa,IPA:n joissavokaalikaavio esiintyyilmentää vokaalien suhteellista ääntymispaikkaa [[suuontelo]]ssa ([[suu]]aukon ajatellaan olevan vasemmalla ja [[nielu]]n oikealla). Jos kaksi vokaalia esiintyy rinnakkain, vasemmanpuoleinen onääntyy lavealaveana ja oikeanpuoleinen pyöreäpyöreänä.''</div></div>
|-
| style="height:30px; font-size:smaller; text-align:right;" |
</div>
 
Vokaalit lajitellaan niitä erottavien [[artikulaatio]]-ominaisuuksien perusteella. Foneetikko [[Daniel Jones (foneetikko)|Daniel Jones]]in kehittikehittämä [[kardinaalivokaali]]järjestelmän, jokakardinaalivokaalijärjestelmä käyttää luokitteluperusteina vokaalien kolmea perusominaisuutta:
 
* suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
 
=== Suppeus tai väljyys ===
Suppeus tai väljyys tarkoittaaeli [[Kieli (anatomia)|kielen]] pystysuuntaistakorkeus sijaintiaviittaa suhteessasiihen, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalakeenkitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. KansainvälisessäVäljyys foneettisessanäyttäisi kirjaimistossaolevan määritelläänvokaalin seitsemänperustavanlaatuisin väljyysastettaominaisuus, muttasillä tiettävästikaikissa yksikäänkielissä kielivokaaleja eierotellaan teeniiden eroaväljyyden niidenperusteella. Joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja kaikkienerottava välilläominaisuus.
 
Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään seitsemän väljyysastetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:
 
* [[suppea vokaali]] (suljettu, ahdas, korkea vokaali)
* [[puolisuppea vokaali]]
* [[välivokaali]] (välinen vokaali)
* [[puoliväljä vokaali]]
* [[väljä vokaali]] (avoin, matala vokaali).
 
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia ''lähes'' suppeaksi – {{IPA|[ɪ]}}, {{IPA|[ʏ]}}, {{IPA|[ʊ]}} – tai ''lähes'' väljäksi – {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɐ]}}.
Näiden lisäksi kansainvälinen foneettinen kirjaimisto huomioi väljyysasteet suppean ja puolisuppean vokaalin sekä väljän ja puoliväljän vokaalin väliltä.
 
Suomen [[fonologia]]ssa erotetaan kolme väljyysastetta:<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/>
Väljyys näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella. Muita ominaisuuksia, kuten takaisuutta tai pyöreyttä, ei käytetä vokaalien erotteluun kaikissa kielissä, ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.
* suppeat vokaalit {{IPA|[i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[u]}}
* välivokaalit {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[o]}} (jotka ääntyvät väljempinä kuin IPA:n vokaalikaaviossa)
* väljät vokaalit {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɑ]}}.
 
Näistä {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[æ]}} ovat sekä etisiä että laveita, joten suppeus tai väljyys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti etiset ja pyöreät {{IPA|[y]}} ja {{IPA|[ø]}} samoin kuin takaiset ja pyöreät {{IPA|[u]}} ja {{IPA|[o]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on suppea ja toinen välivokaali.
 
=== Etisyys tai takaisuus ===
Etisyys tai takaisuus tarkoittaaviittaa kielensiihen, vaakasuuntaistasijaitseeko sijaintiakielen suhteessamassa äännettäessä suun takaosaanetu- vai takaosassa. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään viisi takaisuuden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä; enimmillään yhdessä kielessä on havaittu esiintyvän kolmea takaisuuden astetta.
 
Foneettisissa yleiskaavioissa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
* [[etuvokaali]] (palataalivokaali, etinen vokaali)
* [[keskivokaali]] (keskinen vokaali)
* [[takavokaali]] (velaarivokaali, takainen vokaali).
 
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa tunnistetaanon takaisuudenerikoiskirjaimia, asteetjoiden etisenäännearvoa javoidaan keskisenluonnehtia sekä''lähes'' keskisenetiseksi – ja{{IPA|[ɪ]}}, takaisen{{IPA|[ʏ]}} – vokaalintai väliltä''lähes'' takaiseksi – {{IPA|[ʊ]}}.
 
Suomen äännejärjestelmässä esiintyy vain etu- ja takavokaaleita:<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/>
* etuvokaalit {{IPA|[i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[æ]}}
* takavokaalit {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}}, {{IPA|[ɑ]}}.
 
Näistä {{IPA|[y]}} ja {{IPA|[u]}} ovat sekä suppeita että pyöreitä, joten etisyys tai takaisuus on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja pyöreät {{IPA|[ø]}} ja {{IPA|[o]}} samoin kuin väljät ja laveat {{IPA|[æ]}} ja {{IPA|[ɑ]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on etu- ja toinen takavokaali.
 
=== Laveus tai pyöreys ===
Laveus tai pyöreys tarkoittaaviittaa huultensiihen, asentoamissä äännettäessä.asennossa [[Suomenhuulet kieli|Suomenovat kielessä]]vokaalia vokaalin laveus tai pyöreys on ainoa erottava piirre {{IPA|[i]}}:n ja {{IPA|[y]}}:n välillä sekä {{IPA|[e]}}:n ja {{IPA|[ø]}}:n (ö:n) välillääännettäessä. Useimmissa kielissä pyöreys on täydentävä ominaisuus, eikä niinkään selvästi erottuva ominaisuus.{{lähde}} Yleensä pyöreys on sitä voimakkaampaa, mitä suppeampi takavokaali on. Joissain kielissä, kuten [[Ranskan kieli|ranskassa]] ja [[Saksan kieli|saksassa]] (pyöreitä etuvokaaleja), useimmissa [[Uralilaiset kielet|uralilaisissa kielissä]], [[Turkkilaiset kielet|turkkilaisissa kielissä]], [[Vietnamin kieli|vietnamissa]] ja [[Korean kieli|koreassa]], pyöreyttä ja takaisuutta käsitellään erikseen.{{selvennä}}
 
Suomen äännejärjestelmässä laveita ja pyöreitä vokaaleita on yhtä monta:
* laveat {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɑ]}}
* pyöreät {{IPA|[y]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}}.
 
Näistä {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}} ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[ø]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.
 
== Pituus ==
 
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi [[Kielioppi|kieliopillista]] pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/>
Vokaali voi olla pituudeltaan ylilyhyt, vajaalyhyt, lyhyt, puolipitkä, pitkä tai ylipitkä, mutta esimerkiksi suomessa erotetaan vain kaksi perusastetta eli lyhyt ja pitkä. Suomen oikeinkirjoituksessa pitkää vokaalia merkitään kahdella peräkkäisellä vokaalikirjaimella, ja sitä voidaan joskus kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001"/> Pitkää vokaalia, jonka aikana äännearvo muuttuu, kuten {{IPA|[uo]}} sanassa {{IPA|[suomi]}}, kutsutaan [[Diftongi|diftongiksi]] eli pariääntiöksi, ja suomen oikeinkirjoituksessa sitä merkitään kahdella erilaisella vokaalikirjaimella, jotka ilmentävät äänteen alku- ja loppuarvoa.
 
Vokaalin [[Fonologia|fonologinen]] ''pituus'' eli ''kvantiteetti'' on suhteellinen mitta, jonka havaitseminen on korvamääräistä.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Äänteen fysikaalisesti mitattava ''kesto'' voi vaihdella esimerkiksi puhenopeuden ja sanan pituuden mukaan, mutta puhetilanteessa kielen käyttäjät tavallisesti mieltävät vokaalit määrämittaisiksi.<ref name="Korpela 2003"/>
 
Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella,<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-cs|citrón}} {{IPA|[ˈtsitroːn]}}, {{k-fi|sitruuna}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]}}).
 
== Monoftongit, diftongit ja triftongit ==
:''Pääartikkelit: [[Monoftongi]], [[Diftongi]], [[Triftongi]]
 
Vokaaliäännettä,Jos jonkavokaaliäänteen ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kutsutaankyseessä on [[monoftongi]]ksi. Monoftongeja kutsutaan joskus yksinkertaisiksi<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> tai puhtaiksi vokaaleiksi. Vokaaliäännettä,Jos vokaali sen jokasijaan koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta, samaan tavuun[[tavu]]un kuuluvasta vokaalielementistä, kutsutaankyseessä on [[diftongi]]ksi eli pariääntiöksipariääntiö (suomen oikeinkirjoituksessa diftongia merkitään kahden erilaisen vokaalikirjaimen yhdistelmällä, mutta jos kirjainten välissä on tavuraja, kyseessä ei ole diftongi vaan vokaaliyhtymä).<ref name="Suomen fonetiikkaa: Samoindiftongit"/> kolmestaKolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta, samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan [[triftongi]]ksi.
 
Kaikissa tunnetuissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongejamonoftongien jalisäksi lukuisia diftongeja (''ai'', ''ei'', ''oi'', ''ui'', ''yi'', ''äi'', ''öi'', ''au'', ''eu'', ''iu'', ''ou'', ''äy'', ''öy'', ''uo'', ''yö'', ''iy'', ''ey'' ja ''ie''), mutta triftongeja ei esiinny (paitsi ehkä [[Onomatopoeettinen|onomatopoeettisessa]] sanassa ''miau'').
 
[[Fonologia]]ssa diftongit ja triftongit erotellaan sarjasta monoftongeja sen perusteella, voiko vokaaliäänteen jakaa eri [[Foneemi|foneemeihin]]. Esimerkiksi [[Englannin kieli|englannin]] sanan ''flower'' ’kukka’ kaksitavuisen ääntämisen vokaaliäänteet (britannianenglannin {{IPA|[flaʊə]}} ja amerikanenglannin {{IPA|[flaʊɚ]}} muodostavat foneettisesti kaksitavuisen triftongin, mutta ovat fonologisesti diftongin (jota kirjoitetussa kielessä edustavat kirjaimet <ow>) ja monoftongin (<er>) sarja.{{selvennä|Edellisessä kappaleessaEdellä triftongi määriteltiin yksitavuiseksi kokonaisuudeksi. Jos triftongi voi olla myös kaksitavuinen, mikä erottaa sen vaikkapa suomen sanasta "vuoan", jossa diftongia [uo] seuraa eri tavuun kuuluva monoftongi [ɑ]?}} Jotkut kielitieteilijät käyttävät sanoja diftongi ja triftongi vain tässä foneemisessa mielessä.
 
== Kirjoitetut vokaalit ==
Sanaa vokaali käytetään usein tarkoitettaessa kielen kirjoitusjärjestelmässä vokaaliäännettä kuvaavaa kirjainta, varsinkin jos kieli käyttää omia kirjaimia.{{selvennä|Missä mielessä kirjaimet ovat "omia"?}} [[Latinalainen kirjaimisto|Latinalaisessa kirjaimistossaperuskirjaimistossa]] vokaalikirjaimia ovat A/a, E/e, I/i, O/o, U/u ja Y/y. LisäksiKoska siihenne kuuluueivät lisäyksiäriitä kaikkien kielten tarpeisiin, kutenkirjaimistoon on lisätty muun muassa Ä, Ö, Ü, Å, Æ ja Ø. Näiden kirjaintenKirjainten foneettiset arvot vaihtelevat erikielestä kielissäriippuen, ja joissakin kielissä kirjaimiakirjainta I/i jatai Y/y käytetäänvoidaan käyttää kuvaamaan konsonanttiakonsonanttiäännettä {{IPA|[j]}}. JotkinToisaalta latinalaisiajoissain kirjaimiakielissä käyttävätvokaaliäänteitä kieletvoidaan käyttävätmerkitä kirjoitusjärjestelmässäänsellaisilla myöskirjaimilla, muitajotka kirjaimiayleensä esittämäänliitetään vokaaliäänteitäkonsonanttiäänteisiin. Esimerkiksi [[kymri]]ssä kirjain W/w tarkoittaa äännettä {{IPA|[u]}} tai {{IPA|[ʊ]}}, kun taas [[Creekin kieli|creek]]issä kirjain V/v on välisen keskivokaalin {{IPA|[ə]}} merkki.
 
Usein kielen kirjoitusjärjestelmän vokaalit eivät vastaa tarkalleen vokaaliäänteitä. Esimerkiksi monissa latinalaisia kirjaimia käyttävissä kielissä on enemmän vokaaleja kuin latinalaisten kirjainten vokaalimerkeillä voi esittää. Näin ollen esimerkiksi englannin viisi vokaalimerkkiä voivat kukin edustaa useita vokaaleja. Monissä kielissä yhtä vokaaliäännettä vastaa usean kirjoitetun vokaalin yhdistelmä kirjoitettujen vokaalien vähäisyyden takia, ja vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautua [[Ligatuuri|ligatuureiksi]], kuten [[Tanskan kieli|tanskassa]] ja [[Norjan kieli|norjassa]] esiintyvät Æ ja Ø, jotka ovat alkujaan syntyneet kirjainpareista AE/ae ja OE/oe. Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään [[Tarke|tarkkeita]], kuten suomen Ä:n ja Ö:n pisteet. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on vokaalien perusominaisuuksien kuvaamiseksi 28 kantamerkkiä, joihin voidaan liittää tarkkeita, jos kuvausta on tarpeen täsmentää.
 
== Suomen kielen vokaalit ==
{{Viitteet|viitteet=
 
<ref name="SavolainenKorpela 20012003">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlecturacs.tut.fi/verkkosuomi/Fonologia~jkorpela/sivu181orto.htmhtml#muuntelu | Nimeke = VokaalienOnko fonotaksisuomen |kirjoitusjärjestelmä Tekijä = Savolainen, Erkkiihanteellinen? | JulkaisuTekijä = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-Korpela, muoto- jaJukka lauseoppia| Ajankohta = 20012003–2013 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 178.59.2012 2013}}</ref>
 
<ref name="Savolainen 2001">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu181.htm | Nimeke = Vokaalien fonotaksi | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 17.5.2012 }}</ref>
 
<ref name="Suomen fonetiikkaa: diftongit">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/diftongit.htm | Nimeke = Diftongit ja vokaaliyhtymät | Julkaisu = Suomen fonetiikkaa | Julkaisija = Helsingin yliopiston fonetiikan laitos | Viitattu = 8.9.2013 }}</ref>
 
<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/vokaalit.htm | Nimeke = Vokaalit | Julkaisu = Suomen fonetiikkaa | Julkaisija = Helsingin yliopiston fonetiikan laitos | Viitattu = 8.9.2013 }}</ref>
 
}}
1 504

muokkausta