Ero sivun ”Fabian Langenskiöld (kirurgi)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6:
Vuonna 1919 hänestä tuli [[Helsingin Diakonissalaitos|Helsingin Diakonissalaitoksen]] kirurgisen osaston esimies ja vuonna 1931 koko laitoksen ylilääkäri vuoteen 1945 saakka, jolloin hän väistyi kasvaneen työtaakan ja uusien haasteiden vuoksi.
 
Hänestä oli 1920-luvulla tullut myös raajarikkoisten hoitolaitoksen ortopedisen sairaalan ylilääkäri ja Föreningen för lyttas väl r.f. –yhdistyksen puheenjohtaja. Hän totesi, että Suomen invalidihuollossa oli suuria puutteita, koska hoitopaikkoja oli vähän ja invalidien mahdollisuudet saada ammatillista koulutusta ja edelleen työtä olivat heikot. Alan kehittäminen sai vauhtia talvisodan aikana, jolloin Langenskiöld pääsi toteuttamaan keskitettyä invalidihuoltoa. Hänen apunaan oli kirurgi, sittemmin professori [[Kalle Kallio]]. [[Välirauhan aika]]na 1940 perustettiin [[Invalidisäätiö]]., ja 1943 valmistui Invalidisäätiön sairaala ja [[Keskuspuiston ammattiopisto|ammattikoulu]] Helsingin [[Ruskeasuo]]lla. Langenskilödistä tuli sairaalan ylilääkäri. Koska hän oli osallistunut sairaalan suunnitteluun ja rakentamiseen, hänestä tuli tällä alalla pätevä asiantuntija.
 
Sairaalatyön ohella hän hoiti myös yliopistossa kirurgian dosentuuria. Hän haki myös professorin virkaa, mutta jäi hakukilpailussa toiseksi. Vuonna 1948 hän kuitenkin sai ruotsinkielisen professuurin, mutta se oli hänelle vain pehmeä lasku sotavuosien aiheuttaman suuren työmäärän ja rasituksen jälkeen. Hän jäi professorin virasta eläkkeelle 1953, mutta jatkoi Invalidisäätiön ylilääkärinä kuolemaansa saakka. Hänen poikansa [[Anders Langenskiöld]] jatkoi tässä tehtävässä isänsä jälkeen.