Ero sivun ”Fabian Langenskiöld (kirurgi)” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Fabian Wilhelm Gustaf Langenskiöld''' ([[21. maaliskuuta]] [[1886]] [[Viipuri]] &ndash; [[25. elokuuta]] [[1957]] [[Sipoo]] <ref name="oit">Kansallisbiografia</ref>) oli kirurgi jasuomalainen [[Helsingin yliopistokirurgi]]n, professori.joka ansioitui [[Simo Brofeldt|Simo Brofeldtin]]in ohella hän[[invalidi]]en oli invalidihuollon uranuurtajia Suomessa. Hän oli Helsingin yliopiston kirurgian dosentti 1948–1953, Helsingin diakonissalaitoksen sairaalan kirurgisen osaston johtaja 1919–1945hoidon ja sairaalankoulutuksen ylilääkärikehittämisessä 1931–1945.sekä Invalidisäätiönsairaaloiden hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1940, sen sairaalan johtaja ja ylilääkäri vuodesta 1943. Hän tutki ja kehitti erityisesti ortopedista kirurgiaa.suunnittelussa<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 253</ref>.
 
Hän kuului sotilas-, liikemies- ja virkamiessukuun, jonka juuret olivat Porvoossa. Hänen isänsä [[Gustaf Langenskiöld]] (1852-1931) oli senaattori.
Hänen isänsä oli senaattori [[Gustaf Langenskiöld]] (1852–1931).<ref name="oit"/>
Hän valmistui lääkäriksi 1913 ja keskittyi aluksi [[patologia]]an ja [[neurologia]]an. Hänen väitöskirjansa vuodelta 1914 käsittelee elävän kudoksen kykyä vastustaa valkuaisen hajoamisessa syntyvien entsyymien vaikutusta. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana hänen kiinnostuksensa suuntautui kirurgiaan, ja hän sai kirurgin pätevyyden 1918. Seuraavana vuonna hän sai kirurgian dosentuurin suoritettuaan joitakin alan tutkimuksia.
 
Vuonna 1919 hänestä tuli [[Helsingin Diakonissalaitos|Helsingin Diakonissalaitoksen]] kirurgisen osaston esimies ja vuonna 1931 koko laitoksen ylilääkäri vuoteen 1945 saakka, jolloin hän väistyi kasvaneen työtaakan ja uusien haasteiden vuoksi.
 
Hänestä oli 1920-luvulla tullut myös raajarikkoisten hoitolaitoksen ortopedisen sairaalan ylilääkäri ja Föreningen för lyttas väl r.f. –yhdistyksen puheenjohtaja. Hän totesi, että Suomen invalidihuollossa oli suuria puutteita, koska hoitopaikkoja oli vähän ja invalidien mahdollisuudet saada ammatillista koulutusta ja edelleen työtä olivat heikot. Alan kehittäminen sai vauhtia talvisodan aikana, jolloin Langenskiöld pääsi toteuttamaan keskitettyä invalidihuoltoa. [[Välirauhan aika]]na 1940 perustettiin [[Invalidisäätiö]]. ja 1943 valmistui Invalidisäätiön sairaala ja [[Keskuspuiston ammattiopisto|ammattikoulu]] Helsingin [[Ruskeasuo]]lla. Langenskilödistä tuli sairaalan ylilääkäri. Koska hän oli osallistunut sairaalan suunnitteluun ja rakentamiseen, hänestä tuli tällä alalla pätevä asiantuntija.
 
Sairaalatyön ohella hän hoiti myös yliopistossa kirurgian dosentuuria. Hän haki myös professorin virkaa, mutta jäi hakukilpailussa toiseksi. Vuonna 1948 hän kuitenkin sai ruotsinkielisen professuurin, mutta se oli hänelle vain pehmeä lasku sotavuosien aiheuttaman suuren työmäärän ja rasituksen jälkeen. Hän jäi professorin virasta eläkkeelle 1953, mutta jatkoi Invalidisäätiön ylilääkärinä kuolemaansa saakka. Hänen poikansa [[Anders Langenskiöld]] jatkoi tässä tehtävässä isänsä jälkeen.
 
Langenskiöldin työ herätti myös kansainvälistä arvostusta. Hänelle myönnettiin ensimmäisenä suomalaisena Lasker Awards-palkinto 1957<ref>http://www.laskerfoundation.org/awards/formaward.htm</ref>. Hänelle kertyi lääkäreiden ammatillisissa ja tieteellisissä yhdistyksissä huomattava määrä luottamustehtäviä. Hänet kutsuttiin 1947 Suomen Tiedeseuran jäseneksi. Hän oli lähes 25 vuotta Helsingin kaupunginvaltuustossa, ja kirurgin kiireiden ohella hän ennätti toimia myös liike-elämässä. Hän kuului [[Varuboden|Andelslaget Varubodenin]] perustajiin sekä toimi [[Suomen Yhdyspankki|Pohjoismaiden Yhdyspankin]] hallintoneuvostossa. Sukukytkösten perusteella hän oli myös [[ Stockmann]]in hallituksessa, jossa puheenjohtajana lähes 20 vuotta.
 
 
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
 
{{Tynkä/Tieteilijä}}
 
{{AAKKOSTUS:Langenskiöld}}