Avaa päävalikko

Muutokset

10 722 merkkiä lisätty, 5 vuotta sitten
tutkimushistoriaa
|
|Puutos heikentää [[veren hyytyminen|veren hyytymistä]].
|}
 
== Tutkimushistoria ==
{{käännös|:en:Vitamin}}
Vitamiinit opittiin tuntemaan vasta 1900-luvun alkupuolella. Niiden [[puutostaudit]] on tunnettu satoja, jopa tuhansia vuosia, ja joitakin ruoka-aineita, joiden nykyisin tiedetään sisältävän runsaasti vitamiineja, on jo vanhastaan pidetty terveellisinä. [[Muinainen Egypti|Muinaiset egyptiläiset]] tiesivät, että [[hämäräsokeus]], jonka nykyisin tiedetään tavallisimmin johtuvan A-vitamiinin puutteesta, voitiin parantaa syömällä [[maksa]]a.<ref name="Challem"/> Kun [[renessanssi]]aikana alettiin tehdä suuria [[löytöretki]]ä ja muita entistä pidempiä meri­matkoja, niihin osallis­tuneet eivät pitkään aikaan saaneet syödäkseen tuoreita [[hedelmä|hedelmiä]] tai [[vihannes|vihanneksia]], mistä aiheutui vitamiinien puutos­tauteja.<ref>{{lehtiviite | Kirjoittaja = R. A. Jacob | Otsikko = Three eras of vitamin C discovery | Julkaisu = Subcell Biochem|Numero = 25|Sivut = 1–16|Vuosi = 1996|pmid = 8821966 |doi = 10.1007/978-1-4613-0325-1_1 |Julkaisusarja = Subcellular Biochemistry |Tunniste = ISBN 978-1-4613-7998-0}}</ref>
 
Vuonna 1747 [[skotlanti]]lainen kirurgi [[James Lind]] havaitsi, että [[sitrushedelmät]] ehkäisivät tehokkaasti [[keripukki]]a, erityisen tuhoisaa tautia, jossa [[kollageeni]]a ei muodostu normaaliin tapaan, mikä johtaa haavojen heikkoon paranemiseen, veren­vuotoon [[ien|ikenistä]], vakavaan kipuun ja lopulta kuolemaan.<ref name="Challem">Jack Challem (1997). [http://web.archive.org/web/20051130103653/http://www.thenutritionreporter.com/history_of_vitamins.html "The Past, Present and Future of Vitamins"]</ref> Vuonna 1753 Lind julkaisi tutkielmansa ''Treatise on the Scurvy'', jossa hän suositteli [[sitruuna]]a keri­pukilta välttymiseksi. [[Britannian kuninkaallinen laivasto]] alkoi pian noudattaa suositusta. Sitä eivät kuitenkaan noudattaneet moneet laivaston arktisten tutkimus­retki­kuntien jäsenet 1800-luvulla, sillä monet heistä uskoivat, että keri­pukki voitaisiin välttää paremmin noudattamalla tarkkaa [[hygienia]]a, säännöllisiä ruumiin­harjoituksia ja korkeaa moraalia laivalla oltaessa kuin minkään tietyn ruoka­valion avulla.<ref name="Challem"/> Tämän vuoksi arktisten retkikuntien vitsauksena pysyivät edelleen keri­pukki ja muut puutos­taudit. Kun [[Robert Falcon Scott]] 1900-luvun alussa teki kaksi tutkimus­retkeä [[Etelämanner|Etelä­manterelle]], vallitseva lääke­tieteellinen teoria oli, että keri­pukki aiheutui "tahriintuneiden" [[säilyke|säilykkeiden]] syömisestä.<ref name="Challem"/>
 
Kun puutos­tauteja alettiin 1800-luvun lopulla tutkia tarkemmin, tiedemiehet pystyivät vähitellen eristämään ja tunnistamaan joukon vitamiineja. [[Eläinkoe|Eläin­kokeissa]] todettiin, että [[rotta|rottien]] [[riisitauti]] voitiin parantaa [[kalaöljy]]stä saadulla [[lipidi]]llä, jonka sen vuoksi oletettiin sisältävän ainetta, joka sai aluksi nimen "antirachitic A". Nykyään siinä esiintyvää vaikuttavaa ainetta kuitenkin sanotaan [[D-vitamiini]]ksi.<ref>Bellis, Mary. [http://inventors.about.com/library/inventors/bl_vitamins.htm Vitamins&nbsp;– Production Methods The History of the Vitamins].</ref> Vuonna 1881 [[Venäjä|venäläinen]] kirurgi Nikolai Lunin tutki keripukin vaikutuksia [[Tarton yliopisto]]ssa.<ref name="nobel">{{verkkoviite | Osoite = http://nobelprize.org/medicine/laureates/1929/hopkins-lecture.html | Nimeke = 1929 Nobel lecture | Julkaisija = Nobelprize.org | Viitattu = 4.9.2013}}</ref>. Hän ruokki [[hiiri]]ä keino­tekoisella seoksella, joka sisälsi kaikkia tuolloin tunnettuja [[maito|maidon]] aineksia: [[proteiini]]a, [[rasva]]a, [[hiilihydraatti|hiili­hydraatteja]] ja [[suola|suoloja]]. Hiiret, jotka saivat näitä eristettyjä aineksia, kuolivat, kun taas maitoa sellaisenaan saaneet yksilöt jäivät henkiin. Tästä hän päätteli, että "luontaisessa ruoassa kuten maidossa täytyy sen vuoksi olla, tunnettujen pääainesten lisäksi, myös pieniä määriä tunte­mattomia aineita, jotka ovat välttä­mättömiä elämälle." <ref name="nobel"/>
 
[[Itä-Aasia]]ssa, jossa kiillotettu valkoinen [[riisi]] oli keskiluokan yleinen päivittäinen ruoka, esiintyi [[endeeminen|endeemisenä]] tautina [[beriberi]]ä, joka johtuu B<sub>1</sub>-vitamiinin puutteesta. Vuonna 1884 japanilainen, Britanniassa opiskellut [[Japanin keisarillinen laivasto|Japanin keisarillisen laivaston]] lääkäri [[Takaki Kanehiro]] totesi, että beriberiä esiintyi erityisen runsaasti laivaston miehistöllä, joka ei useinkaan syönyt mitään muuta kuin riisiä, mutta ei upseereilla, jotka noudattivat länsi­maisen kaltaista ruoka­valiota. Japanin laivaston tuella hän teki kokeita kahden [[taistelulaivasto]]n miehistöllä, joista toisen miehistö sai ravinnokseen vain valkoista riisiä, kun taas toisessa syötiin riisin lisäksi myös lihaa, kalaa, [[ohra]]a ja [[papu]]ja. Edellisellä laivalla 161 miehistön jäsentä sairastui beri­beriin ja 25 kuoli, kun taas jälkimmäisessä vain 14 sairastui beri­beriin eikä yksikään kuollut. Tästä Takaki ja Japanin laivasto tulivat vakuuttuneeksi, että beriberi johtui ruoka­valiosta, mutta he uskoivat virheellisesti, että se aiheutuisi proteiinin puutteesta.<ref name=Rosenfeld>{{lehtiviite | Kirjoittaja = L. Rosenfeld | Otsikko = Vitamine—vitamin. The early years of discovery|Julkaisu = Clin Chem|Numero = 43|issue = 4|Sivut = 680–685|Vuosi = 1997|pmid = 9105273}}</ref> Puutostauteja tutki tarkemmin [[Christiaan Eijkman]], joka vuonna 1897 havaitsi, että jos kanoja ruokittiin kuorimattomalla riisillä kuoritun sijasta, ne eivät sairastuneet beri­beriin. Seuraavana vuonna [[Frederick Hopkins]] esitti, että jotkin ruoat sisälsivät "lisä­ravinto­aineita"&nbsp;- aineita, jotka tunnettujen ravinto­aineiden kuten proteiinien, hiili­hydraattien ja rasvojen lisäksi olivat myös välttämättömiä elimistön toiminnalle.<ref name="Challem"/> Hopkins ja Eijkman saivat vuonna 1929 [[Nobelin lääketieteen palkinto|Nobelin lääke­tieteen palkinnon]] useiden vitamiinien löytämisestä.<ref name= Carpenter>{{verkkoviite | Kirjoittaja = Kenneth Carpenter | Nimeke = The Nobel Prize and the Discovery of Vitamins|Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/articles/carpenter/index.html|publisher = Nobelprize.org|Ajankohta = 22.6.2004 | Viitattu = 4.9.2013}}</ref>
 
Vuonna 1910 japanilainen tutkija [[Umetaro Suzuki]] eristi ensimmäisen vitamiini­kompleksin uutatamalla riisin kuoresta siinä pienenä määränä esiintyvän vesi­liukoisen aineen, jota hän nimitti [[abeerihappo|abeeri­hapoksi]], myöhemmin nimellä ''Orizanin''. Hän julkaisi löytönsä eräässä japanilaisessa tieteellisessä aika­kaus­kirjassa.<ref>{{lehtiviite | Kirjoittaja = U. Suzuki, T. Shimamura | Julkaisu = Tokyo Kagaku Kaishi | Vuosi = 1911 | Numero = 32 | Sivut = 4-7, 144-145, 335-358 | www = https://www.jstage.jst.go.jp/browse/nikkashi1880/32/1/_contents}}</ref> Kun artikkeli käännettiin saksaksi, käännöksestä puuttui alku­peräisessä artikkelissa esiintynyt tieto, että kyseessä oli vastikään löydetty ravinto­aine, ja sen vuoksi se ei saanut osakseen julkisuutta. Vuonna 1912 puolalainen biokemisti [[Casimir Funk]] eristi saman aine­kompleksin ja ehdotti sille nimeä "vitamiini".<ref name= Nierenstein>{{kirjaviite | Tekijä = Gerald Combs | Nimeke = The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health|www = http://books.google.com/?id=1CMHiWum0Y4C&pg=PA16|Tunniste = ISBN 9780121834937 |Vuosi = 2008}}</ref>).<ref>Funk, C. and Dubin, H. E. (1922). ''The Vitamines''. Baltimore: Williams and Wilkins Company.</ref> Nimi tuli nopeasti käyttöön, vaikka myöhemmin ilmenikin, etteivät kaikki vitamiinit ole [[amiini|amiineja]].<ref name=Rosenfeld/>
 
Vuonna 1930 [[Paul Karrer]] selvitti [[beetakaroteeni]]n, A-vitamiinin esiasteen rakenteen ja tunnisti muut [[karotenoidit]]. Karrer ja [[Norman Hawort]] tutkivat ansiokkaasti myös [[flaviini|flaviineja]], mikä johti [[laktoflaviini]]n tunnistamiseen. Karotenoidien ja flaviinien sekä A- ja B<sub>2</sub>-vitamiinien tutkimuksesta he molemmat saivat [[Nobelin kemianpalkinto|Nobelin kemian­palkinnon]] vuonna 1937.<ref>Nobelprize.org. The Official Website of the Nobel Prize.[http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/chemistry/laureates/1937/karrer-bio.html Paul Karrer-Biographical]. Retrieved 08-01-2013.</ref>
 
Vuonna 1931 [[Albert Szent-Györgyi]] ja Josef Svirbely esittivät, että tuolloin "hexuronihappo" oli samaa ainetta kuin [[C-vitamiini]]. Hän antoi siitä näytteen [[Charles Glen King]]ille, joka todensi sen parantavan [[keripukki|keri­pukin]] tutkittuaan asiaa [[marsu]]illa. Myös Karrer ja [[Norman Hawort]] vahvistivat asian oikeaksi. Vuonna 1937 Szent-Györgyi sai löydöstään Nobelin lääke­tieteen palkinnon. Vuonna 1943 palkinto myönnettiin [[Edward Adelbert Doisy]]lle ja [[Henrik Dam]]ille [[K-vitamiini]]n löytämisestä ja sen kemiallisen rakenteen selvittämisestä. Vuonna 1967 palkinnon sai [[George Wald]] havainnostaan, että A-vitamiini saattaa suoraan osallistua erääseen fysio­logiseen prosessiin.
 
=== Vitamiineiksi ennen nimitettyjä aineita ===
 
Vitamiineiksi on aikoinaan nimitetty myös seuraavia aineita, jotka nykyisin ei sellaisiksi enää luokitella:<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.medicina.fi/fato/48.pdf | Nimeke = Vitamiinit, taulukko 48-3: Vitamiineiksi nimettyjä yhdisteitä, joita ei ole osoitettu ihmisen vitamiineiksi | Julkaisija = Medicina | Kirjoittaja = Jaakko-Juhani Himberg | Viitattu = 4.9.2013}}</ref>
 
{| class="wikitable"
|- bgcolor="#CCCCCC" align="center"
! Kirjaintunnus
! Nimi
! Huomautus
|-
| B<sub>4</sub>
| [[Adeniini]]
|
|-
| B<sub>7</sub>, J
| [[Koliini]]
| Nykyisin B<sub>7</sub>-vitamiiniksi nimitetään [[biotiini]]a
|-
| B<sub>10</sub>, B<sub>x</sub>
| [[Para-aminobentsoehappo]]
|
|-
| B<sub>11</sub>, O
| [[Karnitiini]]
|
|-
| B<sub>13</sub>,
| [[Oroottihappo]]
|
|-
| B<sub>14</sub>
| [[Ksantopetriini]]
|
|-
| B<sub>15</sub>
| [[Pangaamihappo]]
|
|-
| B<sub>17</sub>
| [[Amygdaliini]], [[laetriili]]
|
|-
| C<sub>2</sub>, P
| [[Rutiini]]
|
|-
| F
| [[Linoleenihappo]]
| kuuluu [[välttämätön rasvahappo|välttämättömiin rasvahappoihin]], joita ei nykyisin luokitella vitamiineiksi
|-
| H<sub>3</sub>
| [[Gerovital]], [[prokaiinikloridi]]
|
|-
| I
| [[Meso-inositoli]]
|
|-
| L<sub>2</sub>
| [[Adenyylitiometyylipsutoosi]]
|
|-
| L<sub>2</sub>
| [[Lipoiinihapo]]
|
|-
| T
| [[Termitiini]]
| osoittautunut [[foolihappo|foolihapon]], [[B12-vitamiini|B<sub>12</sub>-vitamiinin]], [[deoksiribosidi]]en ja [[aminohappo|aminohappojen]] seokseksi
|-
| U
|
| [[Metioniini]]n [[metyylisulfonium]]suola
|}
 
86 468

muokkausta