Ero sivun ”Aarno Karimo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+kuva |
väliotsikot, typo |
||
Rivi 3:
==Elämänvaiheet==
Karimo syntyi Parikkalan kirkonkylässä Argusjärven rannalla sijaitsevassa Alahovin talossa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä ja tehtailija [[Sanfrid Hasselqvist]] ja Ida Matilda o.s. Forsblom.<ref name="KB" /><ref name="TSK">Varpu Wilska: [http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/tapahtumat/03022009.html Aarno Karimon Kalevalainen kansa] Tampereen Suomalainen Klubi</ref> Jyrkkänä suomalaisuuden puoltajana tunnettu Sanfrid Hasselqvist oli toiminut [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|valtiopäivämiehenä]] talonpoikaissäädyssä, ja myös hänen poikansa kiinnostui politiikasta. Karimo oli mukana muun muassa perustamassa [[Voimaliitto]]a<ref>Ylönen 2001, s. 167.</ref><ref>Sydämessä Kalevalainen kansa. s.23</ref> hyvän ystävänsä [[Alpo Sailo]]n kanssa 1906. Kaverukset osallistuivat myös venäläisen vallankumouksellisen [[Maksim Gorki]]n auttamiseen ja suojelemiseen hänen paetessaan Venäjältä Berliiniin.<ref>Sydämessä Kalevalainen Kansa. s.24</ref>.
===Taideopinnot===
Karimo kävi [[Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]n 1905–1906 ja täydensi taideopintojaan [[Akseli Gallen-Kallela]]n oppilaana sekä vuoden ajan [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] 1907–1908. [[Ensiesiintyminen|Ensimmäisen näyttelynsä]] hän piti vuonna 1907. Vuodesta 1910 hän työskenteli sanomalehti [[Karjala (lehti)|Karjalan]] piirtäjänä.<ref name="KB" /> Karimo teki myös poliittisia pilapiirroksia muihin sanomalehtiin sekä [[Viipuri]]ssa ilmestyneeseen pilalehti [[Ampiainen (pilalehti)|Ampiaiseen]]. Hän oli yksi humorististen sanomalehtipiirrosten uranuurtajisa Suomessa ja hänen piirroksensa käsittelivät usein suurvaltojen välisiä ristiriitoja.<ref>Ylönen 2001, s. 167–168.</ref> Vuonna 1915 Karimo siirtyi vakituiseksi työntekijäksi Karjalaan, johon alkoi kirjoittaa myös [[pakina|pakinoita]] ja teatteriarvosteluja.<ref name="KB" />
Karimon puoliso oli vuodesta 1914 Aino Lindqvist, jonka vanhemmat olivat konstaapeli Karl Lindqvist ja Maria Lillmåns.<ref name="KB" />
===Sotilasura===
Sisällissodan alettua Karimo sai helmikuussa 1918 [[tykkimies|tykkimiehen]] koulutuksen ja oli erään venäläisiltä vallatun tykin päällikkönä torjumassa punaisten hyökkäystä [[Antrea]]an. Hän oli myös Karjalan divisioonan tykistön vt. päällikkönä. Sisällissota muodostui Karimon elämässä tärkeäksi murrosvaiheeksi ja hän teki myöhemmin paljon valkoisen armeijan sankarillisuutta ylistäneitä kirjoja, kuvituksia ja maalauksia. Vuonna 1928 julkaistun itse kirjoittamansa ja kuvittamansa teoksen ''Valkoinen armeija'' Karimo sanoi luonnostelleensa jo sodan aikana rintamalla.<ref name="KB" />
Sodan jälkeen Karimo jätti lehtimaailman ja toimi ensin armeijassa sekä 1919–1925 [[Viipurin suojeluskuntapiiri]]n päällikkönä. Työnsä ohella hän avusti myös [[Heimosodat|heimosotia]]. Hänet kuitenkin kutsuttiin luomaan suojeluskuntajärjestölle omaa lehteä; vuoden 1926 alussa aloitti ilmestymisensä [[Hakkapeliitta (lehti)|Hakkapeliitta]], jonka päätoimittajana Karimo toimi seuraavaan vuoteen. Lehti oli täydellisesti hänen luomuksensa ja hän myös piirsi sen kaikki kansikuvat päätoimittajakautenaan.<ref name="KB" />
===Vapaana taiteilijana===
Toimittuaan lyhyen aikaa yleisesikunnan osastopäällikkönä Karimo jättäytyi 1927 vapaaksi taiteilijaksi ja kirjailijaksi. Hän maalasi muotokuvia ja [[Hancock (Michigan)|Hancockissa]] [[Michigan]]issa sijaitsevaan Suomi-opistoon vuonna 1946 luovutetun kookkaan [[Delaware]]-aiheisen taulun sekä veisti Karjalan kannakselle vuonna 1935 suuret [[lahjoitusmaa]]talonpoikien muistomerkit. Karimo suunnitteli myös arvohenkilöille luovutettuja adresseja ja lahjaesineitä, joista merkittävin oli [[sotamarsalkka|sotamarsalkaksi]] ylennetylle [[Gustaf Mannerheim]]ille vuonna 1933 luovutettu [[eebenpuu]]sta, [[norsunluu]]sta ja [[kulta|kullasta]] valmistettu [[marsalkansauva]].<ref name="KB" /><ref name="TSK" />
Sota-aikana Karimo piirsi runsaasti propagandajulisteita ja muita painotuotteita ja suunnitteli [[Talvisodan muistomitali]]n. Hänen sotilasarvonsa oli vuodesta 1940 [[majuri]]. Karimo oli 1941–1942 päämajan kunniamerkkitoimiston päällikkö ja osallistui muun muassa [[Mannerheim-risti]]n suunnitteluun. Sodan jälkeen aika ei enää ollut hänen aatteilleen otollinen ja hän keskittyi [[Kalevala]]n kuvitukseen, joka kuitenkin jäi kesken hänen kuollessaan vuonna 1952. Työn saattoi päätökseen [[Hugo Otava]], ja 2 500 kuvaa sisältänyt Kuva-Kalevala ilmestyi 1953.<ref name="KB" />
==
Karimon tunnetuin teos on Suomen historiasta kertova neliosainen kaunokirjallinen teos ''Kumpujen yöstä'' (1929–1932). Siinä kerrotaan lähinnä kuvitteellisten henkilöiden sankarillisista, usein traagisista kohtaloista kansallismielisen paatoksen hengessä. Teoksen alkupuolella [[Suomensukuinen|Suomen suku]] saapuu Suomeen itäisestä alkukodista, ja teos päättyy Suomen itsenäisyyteen ja [[Suomen sisällissota|vapaussota]]an. Karimo myös kuvitti itse teoksen omin maalauksinsa, joita on myöhemminkin käytetty historiantapahtumia kuvattaessa. Kumpujen yöstä -sarjasta on otettu painoksia vielä 1950-luvulla, mutta näistä laitoksista on jätetty pois lopun [[Suur-Suomi]]-julistus ja muita uudessa ulkopoliittisessa tilanteessa arveluttavia kertomuksia. Toinen painos ilmestyi kolmiosaisena ja kolmas painos enää kaksiosaisena.
Karimo kirjoitti myös [[tieteiskirjallisuus|tieteisromaanin]] ''Kohtalon kolmas hetki'' (1926), joka kuvaa Suomen ja [[Venäjä]]n sotaa vuonna 1967. Romaanissa teknisesti ylivoimainen Suomi voittaa sodan liittolaisinaan Venäjän vanhat viholliset. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena ''Hakkapeliitta''-lehdessä ja kirjana useina painoksina, joissa oli kussakin erilaiset Karimon tekemät kansikuvat. Kirjan nimestä muodostui aikoinaan fraasi, jota käytettiin esimerkiksi jatkosodan aikaisissa taistelumieltä nostavissa lauluissa{{lähde}}.
== Teoksia ==
| |||