Ero sivun ”Antidiureettinen hormoni” versioiden välillä

ADH on tärkein [[nestetasapaino]]a ylläpitävä hormoni. Jo pieni pitoisuus aiheuttaa veden takaisinimeytymisen [[munuainen|munuaisten]] [[distaalinen tiehyt|distaalisista tiehyistä]] ja kokoojaputkista. Näiden solujen verenpuoleisella pinnalla on vasopressiinin V2-reseptoreita, joihin vasopressiini sitoutuu. Tämä saa aikaan [[syklinen adenoaiinimonofosfaattiadenosiinimonofosfaatti|syklisen adenosiinimonofosfaatin]] (cAMP) synteesin, mikä aiheuttaa reaktioketjun solun sisällä. Lopputuloksena solujen luminaalipinnan läpäisevyys vedelle lisääntyy ja vettä imeytyy munuaistiehyistä takaisin verenkiertoon. Sen sijaan [[elektrolyytti]]en liikkeisiin munuaisissa ADH ei juuri vaikuta. ADH:n munuaisvaikutuksia tehostavia lääkkeitä ovat muun muassa [[karbamatsepiini]], [[vinka-alkaloidit]] ja [[klooripropamidi]], jotka voivat siten aiheuttaa vaarallistakin veden kertymistä elimistöön. Lisäksi suuri ADH:n määrä veressä aiheuttaa janoa.