Ero sivun ”Enso-Gutzeit” versioiden välillä

12 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
p
kh
p
p (kh)
 
== Norjan saha ==
[[Kuva:Kotkan saha 1910.jpg|thumb|right|Saha Kymijoen suulla vuonna [[1910]]]]
Enso-Gutzeitin varhaisin edeltäjä oli Wilhelm Gutzeitin [[Norja]]n [[Fredrikstad]]iin vuonna [[1860]] perustama, ''Wilh. Gutzeit & Co'' -niminen höyrysaha. Wilhelm Gutzeitin kuoltua [[1869]] hänen poikansa [[Hans Gutzeit]] peri sahan. Hans Gutzeit alkoi hakea sahalle uutta paikkaa Suomesta, missä oli paremmin saatavissa tukkeja kuin Norjassa. Hän myi Fredrikstadin sahan ja perusti Norjaan uuden W. Gutzeit & Comp. -nimisen yhtiön, joka rakensi vuonna [[1872]] sahan [[Kymi]]n [[Kotkansaari|Kotkansaareen]] (nykyisessä [[Kotka (kaupunki)|Kotkan]] kaupungissa). Tästä sahasta joka käynnistyi [[16. marraskuuta]] [[1872]] tuli Suomen suurin ja nykyaikaisin. Sahan voimalähteenä oli sadan hevosvoiman tehoinen [[höyrykone]], ja käytössä oli kuusi [[kehäsaha]]- ja kaksi [[sirkkeli]]sahakoneistoa. Sahaa hoitivat Norjasta tulleet ammattimiehet joita muutti lähes sata perheineen Hans Gutzeitin mukana Kymiin. Sahaa alettiin kutsua [[Norjan saha]]ksi, jolla nimellä se tunnettiin vuosikymmenien ajan.
 
== Aktiebolaget W. Gutzeit & Co muodostetaan ==
 
Kun [[Kymijoki|Kymijoen]] suulla sijaitsevien useiden sahojen kilpailu [[Päijänne|Päijänteen]] alueen tukeista nosti niiden hintaa yhtiö päätti laajentaa puun hankintaansa [[Saimaa]]n alueelle ja osti [[1892]] ''Rutolan'' tilan, jonka alueella sijaitsevalle noin kolmen kilometrin levyiselle [[kannas|kannakselle]] rakennetun [[Rutolan tukinsiirtolaitos|puunsiirtolaitteiston]] avulla yhtiö pystyi kuljettamaan [[Saimaa]]n vesistöstä tukkeja edullisesti Kymijoen vesistöön. Yhtiö rakensi myös sahan Rutolaan vuonna [[1897]]. Gutzeit alkoi ostaa metsiä Saimaan alueelta ja osti myös [[1902]] 4,4 miljoonalla markalla [[Pohjois-Karjala]]ssa [[Utra]]ssa sahalaitoksen omistaneen [[Utra Wood|Ab Utra Wood Co]]:n jonka mukana tuli 100 000 hehtaaria metsää. Oston jälkeen Utran suuren mutta vanhanaikaisen vesisahan toiminta lopetettiin ja saharakennukset purettiin vuoteen [[1905]] mennessä. Tukit kuljetettiin tästä lähtien yhtiön merenrantasahoille Kotkaan.
 
Vuonna [[1896]] yhtiöstä muodostettiin ''Aktiebolaget W. Gutzeit & Co'' niminen [[osakeyhtiö]] jonka johtoon tuli [[1906]] norjalainen yhtiön palveluksessa vuodesta [[1884]] ollut [[Alexander Gullichsen]]. Hänen aloitteestaan yhtiö oli laajentanut toimintaansa Saimaan alueelle ja hän oli ollut mukana sopimassa Utra Wood Co:n ostosta sen englantilaiselta omistajalta ''Egerton Hubbard & Co''-yhtiöltä.
 
1900-luvun alussa Aktiebolaget W. Gutzeit hankki myös muutamia sahoja Kotkan alueelta. [[1903]] ostettiin [[Hovinsaaren saha]] joka paloi seuraavana vuonna mutta käynnistyi uudelleen jälleenrakennettuna [[1905]]. [[1909]] oli ostovuorossa heikosti kannattanut [[viipuri]]laisen [[Paul Wahl|Paul Wahl & Co.]]:n omistama [[Suur-Hietasen saha]] joka sekin paloi [[1911]] ja käynnistyi taas uudistettuna [[1912]]. Nämä molemmat sahat oli perustettu [[1874]] jolloin Kotkan seudulle perustettiin [[Karhula]]n, Suur-Hietasen, [[Sunila]]n, Hovinsaaren ja [[Jumalniemi|Jumalniemen]] höyrysahat. [[1907]] rakennettiin sahoilla syntyvää jätepuuta ja sahanpurua raaka-aineena käyttävä [[sulfaattimenetelmä|sulfaattiselluloosatehdas]] Kotkaan. Tämä tehdas lähti käyntiin monien vaikeuksien jälkeen vasta [[1911]]. Tehtaan yksi höyrykattila oli räjähtänyt [[1908]] ja sen yhteydessä toimineessa [[tärpätti|tärpätinvalmistuslaitoksessa]] oli myös tapahtunut tuhoisa räjähdys.
== Enson tehtaiden osto ==
 
[[1912]] oli ostovuorossa [[Vuoksi|Vuoksen]] varrella [[Enso]]ssa toimiva ''Enso Träsliperi Aktiebolaget''. Tämän yhtiön oli perustanut [[1887]] paroni [[Henrik Carl Gustaf Standertskjöld|Carl August Standertskjöld]] joka oli ostanut maa-alueen Vuoksen rannalta [[Räikkölä]]n kosken luota ja puolet kosken vesivoimaoikeuksista. Varat ostoon hän oli hankkinut myymällä Kymijoen varrella [[Inkeroinen|Inkeroisissa]] sijaitsevan puuhiomonsa [[Tampella|Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolagille]].
 
Tänne keskelle asumatonta erämaata perustettiin [[1888]] Enson puuhiomo ja sen ympärille samanniminen yhdyskunta. [[1907]] Enson puuhiomon yhteyteen rakennettiin paperitehdas jossa oli käytössä suurella yankee-kuivaussylinterillä varustettu paperikone. Muutama vuosi myöhemmin [[1910]] oli lisävoiman saamiseksi valmistunut vielä Vuoksen poikki voimalaitos ja pato joka oli kuitenkin tullut niin kalliiksi että Enson omistajat halusivat myydä yhtiön. Enso Träsliperi säilyi oston jälkeen itsenäisenä yhtiönä vuoteen [[1927]] saakka.
Alexander Gullichsen kuoli [[1917]] ja hänen seuraajakseen tuli norjalainen [[Herman Heiberg]]. Yhtiön omistuspohja muuttui, kun Suomen valtio osti lokakuussa [[1918]] 4 400 yhtiön osaketta sen norjalaisilta omistajilta ja hankki samalla itselleen osake-enemmistön yhtiössä. Enson johtajasta [[Sölve Thunström]]ista tuli yhtiön uusi toimitusjohtaja [[1921]]. Vuonna [[1924]] Suomen valtiolla oli jo 87 % yhtiön osakkeista. Samana vuonna Thunströmin seuraajaksi tuli [[Väinö Kotilainen]], joka keskittyi ensi töikseen vähentämään yhtiön taloutta rasittaneiden lyhytaikaisten lainojen määrää. Yhtiön pääkonttori siirrettiin [[1925]] Ensoon ja [[1927]] yhtiön nimeksi tuli ''Enso-Gutzeit Osakeyhtiö'' kun aiemmin erilliset yhtiöt ''Aktiebolaget W. Gutzeit & Co.'' ja ''Enso Träsliperi Aktiebolaget'' sulautettiin yhteen. Vuotta aiemmin [[1926]] oli erillisenä yhtiönä siihen asti toiminut ''Aktiebolaget Pankakoski'' sulautettu W. Gutzeit-yhtiöön.
 
[[1919]] Gutzeit hankki Savonlinnassa toimineen lähes konkurssikypsän [[Oy Lypsyniemen Konepaja]]n, joka oli perustettu [[1917]] kilpailemaan Gutzeitin omistaman Laitaatsillan Konepajan kanssa. Oston jälkeen konepajaa laajennettiin ja se alkoi myöhemmin erikoistua selluloosatehtaiden tarvitsemien laitteistojen rakentamiseen.
 
1930-luvun alussa Enso-Gutzeitin haltuun siirtyi [[Tornator|Tornator Osakeyhtiö]], jonka Suomen valtio oli ostanut [[1918]]. Tornatorilla oli [[Tainionkoski (koski)|Tainionkoskella]] lankarulla-, sulfaattiselluloosa- ja pergamiinitehtaat ja [[Lahti|Lahdessa]] lankarullatehdas sekä lisäksi 79 000 hehtaaria metsää. [[1937]] Enso osti [[Laatokan Karjala]]ssa toimineen [[Aunuksen Puuliike|Aunuksen Puuliike Oy]]:n joka omisti alueella useita sahalaitoksia ja metsää.
 
1920-luvulta alkaen Enso-Gutzeit keskittyi voimakkastivoimakkaasti [[selluloosa]]n valmistamiseen. Kotkan sulfiittiselluloosatehdas uusittiin 1920-luvun lopulla ja Enson sulfiittiselluloosatehtaan tuotantokapasiteetti kaksinkertaistui. Enso-Gutzeit rakensi [[1931]] Ensoon myös uuden sulfaattiselluloosatehtaan ja [[1935]] valmistui Saimaan etelärannalle Tornatorin aiemmin omistamalle maa-alueelle [[Kaukopää]]hän suuri sulfaattiselluloosatehdas, jonka tuotantokapasiteetiksi oli suunniteltu 80 000 tonnia vuodessa, mutta jo vuonna [[1937]] se tuotti 120 000 tonnia selluloosaa vuodessa. Kaukopään tehdas oli tällöin Euroopan suurin selluloosatehdas ja Enso-Gutzeit oli Euroopan viidenneksi suurin selluloosantuottaja. [[1938]] käynnistyi vielä uusi suuri rakennusprojekti, kun yhtiö päätti rakentaa suuremman vesivoimalaitokseen Ensoon ja hyödyntää samalla myös ylempänä Vuoksessa olevan [[Vallinkoski|Vallinkosken]] putouskorkeutta. Jo aiemmin [[1937]] oli yhtiö rakentanut voimalan [[Rouhiala]]an. Enson voimalan rakennustyö oli vielä kesken [[talvisota|talvisodan]] alkaessa.
 
[[1928]] Enso-Gutzeit oli mukana perustamassa [[Sunila Osakeyhtiö]]tä. Tämän yhtiön haltuun tuli [[1874]] perustettu ''Sunila Sågverks Aktiebolagin'' sahalaitos, jota olivat omistaneet [[Hackman|Hackman & Co]]. vuoteen [[1917]] saakka ja sen jälkeen [[Sörnäs (yritys)|Ab Sörnäs]]. Sahaa oli tarjottu useaan kertaan Enso-Gutzeitille, mutta yhtiö oli pitänyt sen hintaa liian korkeana. Uusi Sunila Osakeyhtiö lopetti sahan toiminnan ja sen tilalle päätettiin [[1936]] rakentaa sulfaattiselluloosatehdas, joka aloitti toimintansa [[1938]]. Tällöin Sunila Osakeyhtiön omistus jakaantui Enso-Gutzeitin, [[Kymmene|Kymin Osakeyhtiön]], Karhula Osakeyhtiön (myöhemmin [[Ahlstrom|A. Ahlström Osakeyhtiö]]), [[Yhtyneet Paperitehtaat|Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiön]] ja Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolagin (myöhemmin [[Tampella|Oy Tampella Ab]]) kesken.
== Sotavuodet ==
 
Talvisota aiheutti suuria menetyksiä Enso-Gutzeitille. Varsinaisen sodan aikana Kotkassa sijaitseva Norjan saha tuhoutui pommituksessa ja myös Enson ja Kaukopään tehdaslaitokset kärsivät vaurioita ja muun muassa 650 000 kuutiometriä varastossa ollutta raakapuuta tuhoutui. Talvisodan rauhanteossa menetettiin Enson tuotantolaitokset ja voimalaitos, Laatokan Karjalassa sijainneita sahalaitoksia sekä noin 100 000 hehtaaria metsää. Yhtiön uudeksi kotipaikaksi tuli [[Ruokolahti]] jonka alueella Kaukopään tehtaat sijaitsivat mutta käytännössä sen pääkonttori toimi tästä lähtien Helsingissä.
 
Vuonna [[1941]] Enso-Gutzeit osti [[Kymi|Kymin kunnassa]] [[Korkeakoski|Korkeakoskella]] (nyk. Kotkan kaupunki) toimivan haapakuidusta [[insuliitti]]levyä valmistaneen [[Insulite Company of Finland]]:in jonka amerikkalainen emoyhtiö [[Minnesota and Ontario Paper Co]]. halusi vetäytyä pois Suomesta. Insulite Company of Finland oli perustettu [[1930]] ja Korkeakosken tehdas oli käynnistynyt [[1932]]. Enso-Gutzeit perusti myös [[1940]] laatikkotehtaan Helsinkiin.
Heti sodan jälkeen yhtiön toimitusjohtaja Väinö A. Kotilainen joutui [[Liittoutuneiden valvontakomissio]]n vaatimuksesta eroamaan koska hän oli palvellut [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Suomen [[Itä-Karjala|Itä-Karjalan miehityshallinnon]] johtajana. Uudeksi toimitusjohtajaksi tuli [[1. lokakuuta]] [[1945]] [[William Lehtinen]].
 
Sodan jälkeen Enso-Gutzeit rakennutti [[1945]] vesivoimalaitoksen Vuoksen Tainionkoskeen korvaamaan Rouhialan ja Enson voimaloiden menetystä. [[1946]] ostettiin Keski-Suomessa [[Säynätsalo]]ssa toiminut [[Säynätsalon vaneritehdas|Joh. Parviaisen Tehtaat]] jolla oli siellä [[vaneri]]tehdas ja talotehdas. Talotehtaan tuotannosta huomattava osa meni Neuvostoliittoon [[Suomen sotakorvaukset|sotakorvauksina]]. Sotakorvaustoimitukset toivat myös paljon lisätöitä Enso-Gutzeitin omistamalle Lypsyniemen Konepajalle. [[1945]] Enson haltuun siirtyivät toisen valtionyhtiön [[Outokumpu (yritys)|Outokumpu Oy]]:n Vuoksen varrella sijainneet tuotantolaitokset kun Outokumpu keskitti toimintojaan Länsi-Suomeen. Näihin tuotantolaitoksiin keskitettiin Enso-Gutzeitin kemiallinen teollisuus joka jalosti selluloosatehtailta syntyviä sivutuotteita ja myös yhtiön keskuslaboratorio muutti sinne.
 
1950-luvulla valmistui 1955 uusi [[Summan paperitehdas|sanomalehtipaperitehdas Summaan]] Kotkan ja [[Hamina]]n välille, Kotkassa alkoi voimapaperin tuotanto, ja Lahdessa sijaitseva entinen Tornatorin lankarullatehdas muutettiin kotelo- ja laatikkotehtaaksi. Kaukopäässä alkoi valkaistun kartongin tuotanto, ja 1959 alkoi Tainionkoskella uuden 150 000 tonnin sulfaattiselluloosatehtaan rakentaminen (Kaukopää II). Tämä [[1961]] valmistunut tehdas korvasi vanhan Tornatorin selluloosatehtaan joka suljettiin [[1963]]. Toinen 100 000 tonnin sulfaattiselluloosatehdas rakennettiin 1962-1967 Pohjois-Karjalaan [[Uimaharju]]lle.
Enso-Gutzeitilla oli näiden hankkeiden lisäksi myöhemmin tuotantotoimintaa [[Barbados|Barbadoksella]], [[Ranska]]ssa, [[Englanti|Englannissa]], Hollannissa ja [[Indonesia]]ssa ja tämän ohells myös myyntikonttorien verkosto ympäri maailmaa.
 
Kun Pentti Halle jäi eläkkeelle [[1972]] hänen seuraajakseen oli tarkoitus tulla varatoimitusjohtaja [[Aarne Hildén]]. Lopulta kuitenkin poliittiset tekijät tulivat mukaan ja uudeksi pääjohtajaksi tuli [[Olavi J. Mattila]] joka oli myös [[Valmet|Valmet Oy]]:n pääjohtaja. Enso-Gutzeitin toimitusjohtajksitoimitusjohtajaksi tuli [[Pentti Salmi]] josta tuli sitten [[1983]] pääjohtaja Mattilan jäätyä eläkkeelle.
 
1970-luvulla Enso-Gutzeit hankki omistukseensa ''Oy Heinolan Faneritehdas''-yhtiön [[1975]] ja ''Pitkäpuu Oy'':n [[1979]]. Yhtiön Kotkan tehtaita uusittiin [[1979]]-[[1981]] ja Kaukopään tehtailla käynnistyi 8. paperikone [[1982]].
Enso-Gutzeit myi [[1990]] kuitulevy- ja vanerituotantonsa Kymmene-yhtiön tytäryhtiölle [[Schauman Wood|Schauman Wood Oy]]:lle ja [[1993]] ostettiin [[Tampella|Tampella Oy:n]] metsä- ja pakkausteollisuus. [[1989]] Enso-Gutzeit perusti yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa ''Enocell Oy'' -nimisen yhteisyrityksen, josta Enso omisti 80 %. Tämän yhtiön haltuun siirtyi [[Uimaharju]]n sulfaattiselluloosatehdas joka käynnistyi uudelleenrakennettuna [[1992]]. Tehdas hankki suurimman osan käyttämästään raakapuusta Venäjän puolelta. Toinen Enson yhteisyritys oli [[Karjalan tasavalta]]an perustettu ''Ladenso''.
 
Enso-Gutzeitin muihin ulkomaisiin hankkeisiin näinä vuosina kuului vuonna [[1994]] [[Saksa]]ssa toimintansa aloittanut, ''Sachsen Papier Eilenburg GmbH'' nimisen tytäryhtiön omistama, [[kierrätyspaperi]]a käyttävä sanomalehtipaperitehdas lähellä [[Leipzig]]ia. Vuonna [[1989]] Enso-Gutzeit oli ostanut hollantilaisen ''Berghuizer Papierfabriek N.V.'' yhtiön jolla oli paperitehdas ''Wapenveldissä'' Hollannissa sekä [[1990]] ranskalaisen yhtiön ''Papeteries R. Soustre & Fils S.A''.
 
Vuonna [[1996]] Enso-Gutzeitin haltuun siirtyi valtionyhtiö [[Veitsiluoto|Veitsiluoto Oy]] ja tämän jälkeen Enso-Gutzeit oli jonkin aikaa Suomen suurin metsäteollisuusyhtiö kunnes [[UPM-Kymmene]] -konserni muodostettiin. Tässä yhteydessä Enso-Gutzeitin nimeksi muuttui ''Enso Oyj''. Suomen valtiolla oli edelleen 60 % omistusosuus yhtiössä. Viimeksi Enso hankki omistukseensa saksalaisen sanoma- ja aikakuslehtipaperinaikakauslehtipaperin valmistajan ''E. Holtzmann & Cie AG'':n siten että [[1997]] Enso osti 50,4 % sen osakkeista ja 1998 loput osakkeista. Tämän kaupan jälkeen Enso oli UPM-Kymmenen jälkeen Euroopan toiseksi suurin metsäteollisuusyhtiö.
 
== Stora Enso syntyy ==
 
Kesäkuussa [[1998]] Enso Oyj:n ja ruotsalaisen metsäteollisuusyhtiö [[STORA AB]]:n johtokunnat sopivat yhtiöiden sulauttamisesta. Sulautuminen totetutuitoteutui saman vuoden joulukuussa siten että Enso Oyj muutti nimensä [[Stora Enso|Stora Enso Oyj]]:ksi ja STORA AB:stä tuli sen tytäryhtiö. Uuden yhtiön pääkonttori sijaitsi Helsingissä ja sen johtoon nousi Ensoa johtanut [[Jukka Härmälä]]. Uudesta yhtiöstä omistivat Suomen valtio ja [[Wallenberg]]in suvun hallitsema [[Investor]] AB kumpikin 24,1 %. Stora Enso oli syntyessään Euroopan suurin metsäteollisuusyhtiö ja se keskittyi sanoma-, aikakuslehtiaikakauslehti- ja hienopaperin sekä pakkauskartonkien tuotantoon.
 
==Kirjallisuutta==
* Jorma Ahvenainen, Enso-Gutzeit Oy 1872-1992. I-II. Gummerus 1992.
* Gareth Griffiths, ''The Polemical Aalto. The Enso-Gutzeit Headquarters, Helsinki (1959-1962), by Alvar Aalto -- A Formal Analysis.'' Datutop 19, Tampere, 1997.
 
== Aiheesta muualla ==
14 872

muokkausta