Avaa päävalikko

Muutokset

2 999 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
"Bubrihinkarjalan" vaiheet.
[[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Bubrih oli yhdessä [[Petroskoin yliopisto]]n kanssa evakuoituna [[Syktyvkar]]iin, jossa hän työskenteli Komin pedagogisen instituutin professorina. Vuodesta 1947 lähtien hän toimi [[Karjalan tiedekeskus|Karjalan tiedekeskuksen]] kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin johtajana. Vuonna 1946 hänet valittiin Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Karelija: entsiklopedija. Tom 1 | Julkaisupaikka = Petrozavodsk | Julkaisija = Petropress | Vuosi = 2007 | Sivu = 182–183 | Tunniste = ISBN 978-5-8430-0123-0}}</ref>
 
Aluksi Bubrih tutki [[slaavilaiset kielet|slaavilaisia kieliä]]. 1920-luvulla hän kiinnostui suomalais-ugrilaisista kielistä ja vuosina 1927–1930 hän johti [[Mordovia]]an, [[Udmurtia]]an ja [[Neuvosto-Karjala]]an tehtyjä kielitieteellisiä tutkimusretkiä. Bubrih osallistui [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suomalais-ugrilaisten kirjakielten kehittämiseen ja kirjoitti [[mordvalaiset kielet|mordvalaiskieliä]], [[komin kieli|komia]], [[udmurtin kieli|udmurttia]], karjalaa ja [[suomen kieli|suomen kieltä]] käsitteleviä tutkimuksia. Hän johti [[tverinkarjalaiset|tverinkarjalan]] kirjakielen ja 1930-luvun lopun yhtenäisen karjalan kirjakielen kehittämistä. Bubrihin laatiman keruuohjelman pohjalta laadittiin [[Helsinki|Helsingissä]] vuonna 1997 ilmestynyt ”Karjalan kielen murrekartasto”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kert, G.M. | Nimike = Otšerki po karelskomu jazyku | Julkaisupaikka = Petrozavodsk | Julkaisija = Karelija | Vuosi = 2000 | Sivu = 84–86, 89–92 | Tunniste = ISBN 5-7545-0749-6}}</ref>
 
Bubrihin tutkimukset perustuvat [[historiallis-vertaileva kielitiede|historiallis-vertailevaan metodologiaan]], jota arvosteltiin voimakkaasti 1930–1940-lukujen neuvostoliittolaisessa kielitieteessä. Varsinkin elämänsä loppuvaiheessa hän joutui [[marrismi|marrilaisten]] [[ideologia|ideologisten]] syytösten uhriksi. Kielitietelijä menehtyi [[sydänkohtaus|sydänkohtaukseen]] häneen vuonna 1949 kohdistetun parjauskampanjan jälkeen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kert, G.M. | Nimike = Otšerki po karelskomu jazyku | Julkaisupaikka = Petrozavodsk | Julkaisija = Karelija | Vuosi = 2000 | Sivu = 95–106 | Tunniste = ISBN 5-7545-0749-6}}</ref>
 
==Karjalan kirjakielen keittäminen==
Bubrihin johtama työryhmä sai vuonna 1931 tehtäväkseen kehittää [[tverinkarjalaiset|tverinkarjalaisille]] oman latinaisella kirjaimistolla kirjoitettavan kirjakielen [[Tolmatši]]n alueen murteen pohjalta. Vuosina 1936–1937 oli vuorossa yhtenäinen karjalan kirjakieli, joka päätettiin yhdenmukaistamisen vuoksi laatia kyrilliseen aakkostoon perustuvaksi. Tämä niin sanottu [[bubrihinkarjala]] oli sekoitus karjalan murteita – ensisijaisesti ”puhtaina” pidettyjä etelämurteita ja [[livvi]]ä – sekä suomea ja venäjää. Monet sanat oli korvattu suoraan venäjästä otetuilla ilmaisuilla ja uutta kirjakieltä ymmärsivätkin lähinnä venäjäntaitoiset. Jo vuonna 1932 julkaisemassaan teoksessa ''Karjala ja karjalan kieli'' Bubrih oli todennut karjalan olevan lähempänä venäjää kuin suomea, koska karjala ja venäjä olivat molemmat työväenluokan kieliä kun taas suomen kieli oli Suomen valtion tavoin yhä porvarillinen. Vuoden 1937 perustuslaissa karjalan kieli merkittiin yhdeksi [[Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta|Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan]] kolmesta virallisesta kielestä suomen ja venäjän rinnalla. Suomalaisiin kohdistuneiden puhdistusten yhteydessä suomen kieli julistettiin kuitenkin jo joulukuussa 1937 ”vastavallankumoukselliseksi porvarillisten nationalistien kieleksi” ja sen käyttö kiellettiin kokonaan, jolloin bubrihinkarjalasta tuli ensisijainen kieli tasavallan kaikessa julkaisutoiminnassa ja kouluopetuksessa. Käytännössä karjalan tasavallassa siirryttiin yhä enemmän venäjän kielen käyttöön, sillä vain harvat oppivat lukemaan Bubrihin kehittämää karjalan kirjakieltä.<ref name="Kangaspuro">Markku Kangaspuro: ''Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta: Nationalismi ja suomalaiset punaiset Neuvostoliiton vallankäytössä 1920–1939'', s. 250–251, 336, 339–342. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2000.</ref><ref name="Kruhse">Pauli Kruhse ja Antero Uitto: ''Suomea rajan takana 1918–1944: Suomenkielisen neuvostokirjallisuuden historia ja bibliografia'', s. 52–57, 64. Kansalliskirjasto/BTJ kustannus, Helsinki 2008.</ref>
 
Kun Bubrih avustajineen pidätettiin vuoden 1938 puhdistusaallossa, heitä syytettiin porvarillisesta nationalismista, sillä bubrihinkarjala perustui suomen kielioppisääntöihin. Heidän väitettiin jopa tehneen kielen tahallaan mahdottomaksi ymmärtää, jotta voisivat väittää ymmärrettävän karjalan kirjakielen luomisen olevan mahdotonta. Karjalan kirjakielestä julkaistiin vuonna 1939 uusi kielioppi, jossa se pyrittiin puhdistamaan suomalaisuuksista ja keinotekoisuuksista sekä lähentämään sitä entuudestaan venäjään. Erillisestä karjalan kirjakielestä luovuttiin kuitenkin tarpeettomaksi todettuna kokonaan jo vuonna 1940 [[Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta|Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan]] perustamisen yhteydessä, jolloin suomen kieli vapautettiin pannasta ja otettiin uudelleen käyttöön.<ref name="Kangaspuro" /><ref name="Kruhse" />
 
==Teoksia==