Ero sivun ”Kuulolaite” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
hieman lisää
Rivi 3:
Sähköisessä kuulolaitteessa on [[mikrofoni]], joka muuttaa äänen [[sähkö|sähköiseksi]] [[signaali]]ksi sekä [[vahvistin]], jonka tehtävä on kasvattaa sähköisen signaalin voimakkuutta ja [[korva]]an sijoitettava [[kuuloke]]osa, joka muuttaa vahvistetun [[signaali]]n vahvistetuksi [[ääni|ääneksi]].<ref>Facta 2001 s. 374</ref>
 
Ensimmäiset kuulolaitteet olivat [[Korvalehti|korvalehden]] jatkeeksi laitettuja kouria. Niiden ja kuulotorvien tarkoituksena oli vahvistaa ääntä. Kuulotorvi oli yksinkertaisimmillaan korvan suulla pidettävä tötterö. Kuulotorvista alettiin hiljalleen kehittää mahdollisimman tehokkaita mutta myös mahdollisimman huomaamattomia. Niitä saatettiin kätkeä [[parta|parran]] tai [[hiukset|hiusten]] sekaan. Ääntä onnistuttiin vahvistamaan sähköisesti 1900-luvulla, ja ensimmäiset kannettavat sähköiset kuulolaitteet saapuivat markkinoille 1930-luvulla. Tämän jälkeen kuulolaitteiden tekniikkaa ovat mullistaneet [[transistori]]t 1950-luvulla ja digitaalinen kehitys 1990-luvulla.<ref name="tapiovaara">{{Verkkoviite | Osoite = http://personal.fimnet.fi/laaketiede/hanski.tapiovaara/kuulolaite.htm| Nimeke = Kuulolaite| Tekijä = Tapiovaara, Hanski| Viitattu = 27.8.2013}}</ref>
Ensimmäiset kuulolaitteet olivat kuulotorvia. Niiden kehitys eteni hyvinkin pitkälle tavoitteena mahdollisimman huomaamattomat ja pienikokoiset laitteet, jotka saatettiin kätkeä [[parta|parran]] tai [[hiukset|hiusten]] sekaan. Sittemmin kun äänen sähköisen vahvistamisen tekniikka kehittyi, kehittyivät myös kuulolaitteet.
 
Kuulolaitteita on nykyään monia eri malleja. Yleisin käytössä oleva malli on korvantauskoje, jonka laiteosa asetetaan korvalehden taakse ja korvakappale [[korvakäytävä]]än. Äänet välittyvät korvaan korvakappaleeseen liitetyllä letkulla, jonka avulla se pysyy myös korvasta. Korvakappale rakennetaan yksilöllisesti korvan mukaan. Korvakäytävästä otetun mallin mukaan valmistettu korvakäytäväkoje puolestaan asetetaan korvakäytävään. Se on pienikokoinen, ja sen käyttö vaatii sorminäppäryyttä. Taskukoje on hieman suurempi kuulolaite. Sitä pidetään taskussa tai esimerkiksi kaulassa kannettavassa pussissa. Ääni johdetaan korvaan johdon ja korvakappaleen avulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kuuloliitto.fi/fin/kuulo/kuulokoje/kuulokojemallit/| Nimeke = Kuulokojemallit| Julkaisija = Kuuloliitto| Viitattu = 27.8.2013}}</ref> Kommunikaattorimalliin kuuluu [[Kuuloke|kuulokkeet]] ja vastaanotinlaitteisto. Kommunikaattoria käyttävät joskus erittäin huonokuuloiset vanhukset, jotka tarvivat kuulolaitetta vain ajoittain.<ref name="tapiovaara"/> Kuulolaite voidaan liittää myös puhelimeen tai muuhun sähköiseen laitteeseen erityisen [[induktiosilmukka|induktiosilmukan]] välityksellä.
Nykyään kuulolaitteet ovat pieniä ja huomaamattomia ja ne voidaan sijoittaa [[korva]]n taakse.
 
Monet vanhukset häpeävät kuulolaitteen käyttöä, koska sitä pidetään hankalana, se koetaan vanhuuden ja vammaisuuden merkiksi. Esimerkiksi Suomessa vain noin puolet kuulolaitteen omistajista käyttävät sitä säännöllisesti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/ikaihmiset_vierastavat_kuulolaitetta/6512410| Nimeke = Ikäihmiset vierastavat kuulolaitetta| Tekijä = Rosvall, Minna & Lähteenmäki, Lassi| Ajankohta = 26.2.2013| Julkaisija = Yleisradio| Viitattu = 27.8.2013}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nhs.uk/Livewell/hearing-problems/Pages/hearing-aids.aspx| Nimeke = Hearing Aids| Julkaisija = NHS Choices| Viitattu = 27.8.2013 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Kuulolaite voidaan liittää myös puhelimeen tai muuhun sähköiseen laitteeseen erityisen [[induktiosilmukka|induktiosilmukan]] välityksellä.
 
==Katso myös==