Ero sivun ”Kveenit” versioiden välillä

'''Kveenit''' on vanha nimitys, joka nykyisin yhdistetään Pohjois-[[Norja]]n suomenkieliseen vähemmistöön. TästäNykyiset vähemmistöstäkveenit onovat nykyisinPohjois-Norjaan alettueli käyttää''[[Ruija]]an'' myös(Finnmark) historiallisiin1700- teorioihinja pohjautuvaa1800-luvuilla uudisnimitystäpääasiallisesti ''[[kainulaisetTornionjokilaakso]]sta, [[Peräpohjola]]sta ja [[Lappi|kainutLapista]] muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Tästä väestöryhmästä käytetään joskus myös nimitystä ''Ruijan suomalaiset'' sekä ''norjansuomalaiset''. Kveenit on hyväksytty Norjassa kansalliseksi vähemmistöksi.

Historiantutkimuksessa muinaiset kveenit ovat olleet monien tulkintojen ja spekulaatioiden kohde. Nykyisin heidän yleensä otaksutaan olleen Lounais-Suomen alueelta tulleita eränkävijöitä, myöhemmässä vaiheessa Perämeren alueen jokilaaksojen suomalaisia uudisasukkaita.<ref>Vahtola, Jouko: ''Tornion- ja Kemijokilaaksojen asutuksen synty''. Studia Historica Septentrionalia 3. Rovaniemi 1980.</ref><ref>Julku, Kyösti: ''Kvenland - Kainuunmaa''. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen; Oulu 1986</ref> 1600- ja 1700-luvuilla norjalaiset kutsuivat kveeneiksi Tornion- ja Kemijokilaakson suomalaisia.

1700- ja 1800-luvuilla kveeni-nimitys siirtyi tarkoittamaan Norjalle kuuluvalle Jäämeren rannikolle muuttaneita suomalaissiirtolaisia. Norjalaistamiskaudella, joka jatkui 1870-luvulta aina toiseen maailmansotaan saakka, kveeni-sanalla oli negatiivinenkielteinen merkitys ja nykyäänkin se saatetaan mieltää sellaiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen nimityksen käyttö on vaihdellut ja sen tarkoituksesta on keskusteltu. On kiistelty esimerkiksi siitä, lasketaanko suomalaisen ja norjalaisen yhteinen lapsi kveeniksi.

Kveenien olot muuttuivat huomattavasti 1860-luvulta lähtien, jolloin Norjan valtio alkoi kiinnostua maan pohjoisosista. Lakeja muutettiin 1800-luvun lopulla niin, että maanomistamisen edellytyksenä oli norjalainen sukunimi. Sukunimet muutettiin kokonaan norjalaisiksi, käännettiin tai kirjoitettiin norjalaisittain ''(esimerkiksi Uusimaa → Osima)''. Myöhemmin maanomistamiskäytäntöä muutettiin niin, että ainoastaan norjalainen sai ostaa maata. Vuoden [[1895]] lain mukaan Norjan kansalaisuuden edellytys oli norjan kielen taito. Kveenien sulautumista Norjan muuhun väestöön edisti myös [[toinen maailmansota]], jonka jäljiltä Pohjois-Norjasta hävisivät näkyvä kulttuuriperintö, kuten esineet ja talot. Tilalle rakennettiin "Norjan yleiskansallinen kulttuuri".

Kveenit perustivat useita nykyisiä norjalaiskyliä ja -kaupunkeja. Esimerkiksi Altan kaupunki Pohjois-Norjassa on vanha kveenien siirtokunta ''[[Alattio]]'', jota nimeä käytetään välillä nykyäänkin suomen kielessä. Alattio oli kveenien tärkein siirtokunta aina 1800-luvun puoleen väliin, minkä jälkeen Vesisaaresta tuli kveenien "pääkaupunki".

Norjaan muuttaneista nykysuomalaisista kveenit eroavat identiteettinsä perusteella. "Uuskveeneillä" on suomalainen identiteetti. Itä-Ruijaan muuttaneiden jälkeläisistä useat pitävät itseään suomalaisina ja kieltään suomen kielenä toisin kuin Länsi-Ruijassa. Syynä tähän on myöhäisempi muutto Norjaan ja tiiviimmät kontaktityhteydet Suomeen.

Vuonna [[1987]] perustetun [[Ruijan kveeniliitto|Ruijan Kveeniliiton]] tavoitteiksi asetettiin vähemmistöstatuksen saaminen sekä kielen ja kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen. Kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa vuonna [[2005]]. Tämän myötä [[Tromssan yliopisto]]ssa on mahdollisuus opiskella vuoden [[2006]] alusta alkaen kveenin kieltä. Kveenin opetus tapahtuu jo aikaisemmin aloitetun suomen kielen lisäksi. Opetus jakaantuu kveenin kieleen ja kveenin kulttuurihistoriaan. Tavoitteena on myös luoda kveenille oma kirjakieli ja elvyttää puhuttua kieltä. Tavoitteena on myös tehdä yhteistyötä Ruotsin [[meänkieli]]sten kanssa.

Kveenien äänenkannattajana toimii ''[[Ruijan Kaiku]]'' -sanomalehti, joka ilmestyy kuukausittain kveeniksi ja norjaksi.

* [http://www.ruijan-kaiku.no/ Ruijan Kaiku].

* [http://www.kvener.no/ Ruijan Kveeniliitto].