Ero sivun ”Loistelamppu” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p +lähteetön |
p |
||
Rivi 7:
Loisteputkessa on [[elohopea]]a, joka kaasuuntuu [[valokaari|sähkö]]purkauksen vaikutuksesta. Kun nyt, joko sähkökentän tai elektronien törmäilyn virittämät Hg-atomit palaavat perustasolle, ne lähettävät (emittoivat) [[ultravioletti|UV-säteilyä]].
Loisteputki toimii tasa- ja vaihtovirralla. Yleisin käyttötapa on 50/60 [[hertsi]]n [[Taajuus|taajuudella]]. Nykyään ns. elektroniset liitäntälaitteet ovat uusissa valaisimissa lähes kokonaan syrjäyttäneet magneettiset [[Kela_%28komponentti%29|kuristimet]]. Elektronisissa liitäntälaiteissa loisteputken läpi kulkevan virran [[taajuus]] on 20...100
Putken päissä olevat kuumennus (hehku) -vastukset erittävät elektroneja. Näin sytytyspurkaus voi tapahtua pienemmällä jännitteellä.
Loisteputken sisäpinta on päällystetty [[Fluoresenssi|fluoresoivalla]] materiaalilla, joka muuttaa [[elohopea]]höyryn synnyttämän [[UV-säteily]]n ([[luminesenssi]]n) [[Valo|näkyväksi valoksi]]. Loisteputken sisäpinnassa olevan loisteaineen koostumus vaihtelee valon laadun ja sävyn mukaan. Loistelamppujen väriläsävyvalikoima on laaja ulottuen hehkulampun kellertävästä taivaan sinertävään. Yleisimmät [[värilämpötila]]t Suomessa ovat 3000 ja 4000
Loistelamppujen perinteisten magneettisten kuristinten aiheuttama näkymätön 100
== Toiminta ==
|