Ero sivun ”Loistelamppu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p +lähteetön
p  
Rivi 7:
Loisteputkessa on [[elohopea]]a, joka kaasuuntuu [[valokaari|sähkö]]purkauksen vaikutuksesta. Kun nyt, joko sähkökentän tai elektronien törmäilyn virittämät Hg-atomit palaavat perustasolle, ne lähettävät (emittoivat) [[ultravioletti|UV-säteilyä]].
 
Loisteputki toimii tasa- ja vaihtovirralla. Yleisin käyttötapa on 50/60 [[hertsi]]n [[Taajuus|taajuudella]]. Nykyään ns. elektroniset liitäntälaitteet ovat uusissa valaisimissa lähes kokonaan syrjäyttäneet magneettiset [[Kela_%28komponentti%29|kuristimet]]. Elektronisissa liitäntälaiteissa loisteputken läpi kulkevan virran [[taajuus]] on 20...100  kHz. Loistelamppu on täytetty [[kaasu]]lla, esimerkiksi [[argon]]illa tai [[krypton]]illa. Kaasua tarvitaan helpottamaan syttymistä ja pitämään sähköpurkaukset kurissa.
 
Putken päissä olevat kuumennus (hehku) -vastukset erittävät elektroneja. Näin sytytyspurkaus voi tapahtua pienemmällä jännitteellä.
 
Loisteputken sisäpinta on päällystetty [[Fluoresenssi|fluoresoivalla]] materiaalilla, joka muuttaa [[elohopea]]höyryn synnyttämän [[UV-säteily]]n ([[luminesenssi]]n) [[Valo|näkyväksi valoksi]]. Loisteputken sisäpinnassa olevan loisteaineen koostumus vaihtelee valon laadun ja sävyn mukaan. Loistelamppujen väriläsävyvalikoima on laaja ulottuen hehkulampun kellertävästä taivaan sinertävään. Yleisimmät [[värilämpötila]]t Suomessa ovat 3000 ja 4000  K. Myös värillisiä ja erikoissävyisiä lamppuja on saatavana.
 
Loistelamppujen perinteisten magneettisten kuristinten aiheuttama näkymätön 100  Hz välkyntä saattaa lisätä virheitä keskittymistä vaativassa työssä sekä aiheuttaa päänsärkyä tai silmien rasittumista. Käytettäessä elektronisilla liitäntälaitteilla - [[hakkuriteholähde|hakkureilla]] - varustettuja valaisimia tätä ongelmaa ei ole.
 
== Toiminta ==