Ero sivun ”Presidentinlinna” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätään Metatieto-malline |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 34:
Heidenstrauchit ehtivät asua kauppakartanossaan vain 17 vuotta, kunnes Suomen senaatti osti talon vuonna [[1837]] Venäjän keisareiden Suomen palatsiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.presidentti.fi/halonen/Public/defaultc6e1-2.html?nodeid=41449 | Nimeke = Presidentinlinna | Selite = | Julkaisija = Tasavallan presidentin kanslia | Viitattu =6.5.2012 }}</ref> Kauppaa edelsi vuosia kestänyt suunnitteluvaihe, jolloin palatsia oli suunniteltu sijoitettavaksi milloin minnekin päin Helsinkiä, mm. [[Tähtitornin vuori|Tähtitornin vuorelle]] ja [[Katajanokka|Katajanokan]] vuorelle. Suomeen [[Berliini]]stä tuotu Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti [[Carl Ludvig Engel]] olisi halunnut rakennuttaa keisarille uuden palatsin joko Esplanadin puiston päähän Kauppatorin länsipuolelle taikka Katajanokalle. Keisari ei kuitenkaan lämmennyt Engelin ajatuksille, vaan määräsi Heidenrauchien kauppiaskartanon ostamisesta valtiolle.
Rakennusta muutettiin ja laajennettiin huomattavasti Engelin suunnitelmien mukaan [[1843]]. Rakennusta kutsuttiin nyt virallisesti nimellä "keisarillinen palatsi Helsingissä". Palatsin ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin palatsin keittiöt sekä henkilökunnan asuintilat. Toisessa kerroksessa eli pääkerroksessa sijaitsivat
Linnan laajennusta suunniteltiin useampaan otteeseen 1800-luvun loppupuolella, mutta vasta vuonna 1907 rakennettiin suurempi valtiosali odotushalleineen arkkitehti [[Johan Jacob Ahrenberg]]in suunnitelmien mukaisesti.
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana palatsi toimi sotasairaalana, jonne voitiin sijoittaa 200 rintamalla haavoittunutta sotilasta. [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston päämajana. [[Suomen sisällissota|Vuoden 1918 sisällissodan]] aikana talossa oli saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten esikunta.<ref name="YLE">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.yle.fi/linnanjuhlat/2004/linnanhistoria.html | Nimeke = Linnan historia | Selite = | Julkaisu = Linnanjuhlat 2004 | Ajankohta = | Julkaisija = YLE | Viitattu =6.5.2012 }}</ref> Sisällissodan jälkeen rakennusta kaavailtiin [[Suomen kuninkaat|Suomen kuninkaan]] linnaksi, jolloin rakennuksesta alettiin puhua "linnana". Se ehdittiin jopa osittain sisustaa tähän tehtävään, mutta valtiomuodon vakiinnuttua tasavallaksi jo tilatut tai hankitut huonekalut joutuivat myyntiin Stockmannille. Vuosina 1919–1921 talon kolmannessa kerroksessa oli [[Suomen ulkoasiainministeriö]]. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna [[1921]]. Tällöin esimerkiksi ortodoksinen kirkkosali linnan toisesta kerroksesta purettiin ja paikalle rakennettiin kirjasto. Kirkon esineet otettiin Kansallismuseon kokoelmiin.
Presidentin virka-asunto sijaitsi alun perin presidentinlinnassa. Linnassa ovat asuneet perheineen [[Kaarlo Juho Ståhlberg]], [[Lauri Kristian Relander]], [[Pehr Evind Svinhufvud]], [[Kyösti Kallio]], [[Risto Ryti]] sekä [[Juho Kusti Paasikivi]]. Vuonna [[1940]] [[Tamminiemi]] lahjoitettiin presidentin virka-asunnoksi; Ryti ja [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|C. G. E. Mannerheim]] asuivat siellä, kun taas Paasikivi vietti koko presidenttikautensa linnassa. [[Urho Kekkonen]] muutti presidenttikautensa alussa [[1956]] [[Tamminiemi|Tamminiemeen]], jossa hän asui kuolemaansa [[1986]] asti ja josta tehtiin myöhemmin museo. [[Mauno Koivisto]] asui presidentinlinnassa, kunnes uusi virka-asunto [[Mäntyniemi]] valmistui [[1993]].<ref name="YLE"/> Mäntyniemessä ovat asuneet kaikki Koiviston jälkeiset presidentit [[Martti Ahtisaari]], [[Tarja Halonen]] ja [[Sauli Niinistö]]. Presidentti voi kuitenkin itse päättää missä edustusasunnoista asuu.
Rivi 54:
*Keltainen sali, jossa presidentti ottaa vastaan lähetystöjä ja virallisia vieraita. Salissa suoritetaan myös diplomaattikirjeiden jättö. Keisarien aikaan huonetta kutsuttiin keisarinnan suureksi kabinetiksi. Huoneen empirekalusto on aikoinaan hankittu Pietarista, ja huoneen lattiaan on käytetty kahdeksaa eri puulajia. Kalusto oli sijoitettuna alun perin kerrosta ylemmäksi, keisarin kabinettiin. Huoneen alkuperäinen kalusto siirrettiin [[Smolna]]an valtionhoitaja Mannerheimin aikana, jossa se on vieläkin.
*Presidentin työhuone, tasavallan presidentin pääasiallinen työtila. Tavallisesti tasavallan presidentin vuosittainen uudenvuodenpuhe on pidetty tässä huoneessa.
Lisäksi linnassa ovat ainakin seuraavat huoneet: punainen odotushuone, goottilainen sali, puolisoiden huone, keltainen salonki ja kirjasto.
Presidentinlinnaan on sijoitettu lukuisia Suomen valtion omistamia taideteoksia, kuten [[Albert Edelfelt|Edelfeltin]] öljyväritöitä ja [[Walter Runeberg]]in veistoksia. Valtaosa linnan taideteoksista on hankittu vuosien 1850 ja 1890 välillä Venäjän keisarien toimesta, ja tätä osaa linnan kokoelmista kutsutaan keisarilliseksi taidekokoelmaksi. Linnan huonekalut ovat suurimmaksi osaksi empireä tai siihen sekoittuneita kertaustyylejä, kuten uusrokokoota. Linnassa on myös paljon uusrenessanssityylisiä huonekaluja ja koriste-esineitä, jotka ovat peräisin Venäjän keisarin Lappeenrannan residenssistä. Linnan esineistö ei ole säilynyt täysin koskemattomana, vaan osa siitä on kulkeutunut muihin valtion rakennuksiin, kuten Kultarantaan, Tamminiemeen ja Kesärantaan.
== Lähteet ==
| |||