Ero sivun ”Keittiö” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Keittiökalustamisen historiaa Suomessa: lihavointeja ym pientä |
|||
Rivi 39:
'''1900–1920–lukujen''' suomalainen kaupunkikeittiö oli kooltaan suuri, 14–18 neliömetriä, mutta alkeellinen ja epäkäytännöllinen. Keskipisteen muodosti suuri muurattu puuhella höyrykupuineen. Usein samassa tilassa myös nukuttiin. Seinillä oli avohyllyjä astioille, ja tilassa oli vain yksi komero. Astiat pestiin läkkipeltisissä pesusoikoissa polttopuulaatikon tai pöytäkaapin päällä.<ref name = LIITE3/>
1930-lukua kohti keittiö pieneni, ja harvoin siellä enää nukuttiin. [[Kaasuliesi]] valtasi alaa puuhellalta keskiluokan keittiöissä. Lämmintä vettä astianpesuun ei enää tarvinnut lämmittää liedellä, vaan se hoitui kaasukäyttöisellä vedenlämmittimellä. Seinät maalattiin pesunkestävällä [[öljymaali]]lla ja työpöytien taustaseinät kosteussuojattiin kalliita [[Keraaminen laatta|kaakeleita]] jäljittelevällä lakkatapetilla.<ref name = LIITE3/>
'''1930–1940-luvuilla''' alkoi saksalaisesta [[Frankfurtin keittiö]]stä lähtenyt funktionaalisuus rantautua Suomeenkin. Keittiö pieneni, mutta yhä paremman suunnittelun ansiosta työ tehostui. Avohyllyjen tilalle tuli seinäkaappeja, ja kiinteiden alakaappien myötä lisääntyi myös työtasojen määrä. Työtasot olivat useimmiten koivurimalevyä. Kallis ruostumaton terästiskipöytä oli vielä harvinaisuus vaikka kylmä ja lämmin vesi kuuluivat jo varustukseen. Jääkaappiin ei useimmilla ollut vielä varaa, joten ruokia säilytettiin viileään ulkoilmaan yhteydessä olevassa ruokakomerossa. Kalliita tuontitavaroita olivat myös [[yleiskone]], [[leivänpaahdin]], sähkökäyttöinen [[silitysrauta]], [[pölynimuri]] ja [[pyykinpesukone]] Valaistus parani huomattavasti työpisteisiin asennettavien seinävalaisinten ansiosta. Keittiöiden yleisväritys oli vaalea, yleensä kermanvärinen tai vaaleanvihreä.<ref name = LIITE3/>
Rivi 48:
| Nimeke =Muuntuva kalustekonsepti keittiötilaan | Vuosi =2010 | Luku = | Sivu = | Selite =Liite 3 | Julkaisupaikka = Lahti | Julkaisija = Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma| Tunniste = | www =http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005159354 | www-teksti =Julkaisun pysyvä verkko-osoite | Tiedostomuoto =pdf | Viitattu = 22.1.2013 | Kieli = }}</ref>
'''1960-luvulle''' asti suomalaisia keittiökalusteita valmistivat enimmäkseen kirvesmiehet mittatilaustyönä paikan päälle, vaikka standardit suosivatkin tehdasvalmistusta Rungot ja ovet tehtiin massiivipuusta ja kimpi- eli [[rimalevy]]stä, työtasot useimmiten ”IKI-levystä” eli tuon ajan [[Laminaatti|korkeapainelaminaatista]].<ref name = ELEGA/> Ala- ja yläkaappien välitilan taustaseinässä käytettiin joko
'''1970-luvulla''' keittiökalusteet tehtiin jo pääosin niihin erikoistuneissa yrityksissä. Keittiöistä alkoi tulla [[Tuotemerkki|merkkituotteita]], joita olivat muiden muassa [[Enso-Gutzeit]]in Ensolux-keittiöt, Kurikan puunjalostustehtaan Kabyssi-keittiöt, [[G. A. Serlachius]] -yhtiön Serla-keittiöt, R. Saarinen Ky:n Marcello-keittiöt ja [[Vilka]]n Domus-keittiöt.<ref name = ELEGA/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://70-luvulta.blogspot.fi/2010/10/keittio-on-kodin.html| Nimeke =Keittiö on kodin sydän | Tekijä = nimimerkki Ninnu| Ajankohta = 3.10.2010| Julkaisija =Blogi ”70-luvulta päivää – katsaus menneeseen” | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref>
| |||