Avaa päävalikko

Muutokset

11 338 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
→‎Modernin keittiön historiaa: lisätietoa eri lähteistä
==Modernin keittiön historiaa==
 
Nykyaikaisen keittiösuunnittelun lähtökohtana pidetään [[Frankfurtin keittiö]]tä, joka suunniteltiin [[Saksa]]ssaSaksassa 1920-luvulla työssäkäyvän perheenemännän kotiaskareiden helpottamiseksi ja tehokkaan asuntotuotannon edistämiseksi. Sen edeltäjänä, välivaiheena irtokalusteista ja avohyllyistä muodostuvan keittiön ja kiintokalustekeittiön välillä voidaan pitää Suomessakin yleistä astiakaappia, jonka ala- ja yläkaappien väliin jää työtaso ja noin 30 cm korkea välitila. Yhdysvalloissa tämän kaappityypin kehitti [[indiana]]lainen The Hoosier Manufacturing Co. perinteisen leipurinkaapin pohjalta, ja se tuli tunnetuksi nimellä ”Hoosier cabinet”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.thisoldhouse.com/toh/photos/0,,20443833_20879993,00.html | Nimeke =Staple of 1920s Kitchen: The Hoosier Cabinet | Tekijä = Keith Pandolfi| Ajankohta = | Julkaisija = This Old House Online| Viitattu = 22.1.2013 }}</ref>
 
Frankfurtin keittiökoulukunnan rinnalla myös [[münchen]]iläiset arkkitehdit suunnittelivat 1920-luvulla soiaalista asuntorakentamista, mutta piirsivät keittiöt isommiksi ja lasiseinällä yhteyteen olohuoneen kanssa. Näin perheenemäntä saattoi keittiötöitä tehdessään olla jatkuvassa yhteydessä muun perheen kanssa.<ref name = RASE >{{Kirjaviite | Tekijä = Rase, Ludwig | Nimeke =Keittiösuunnittelu | Vuosi =1988 (alkuteos ''Küchenplanung'' 1983) | Sivu =9 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija =Siemens Oy | Tunniste = | Viitattu = 22.8.2013 }}</ref>
 
Vuonna 1930 Frankfurtin keittiö esiteltiin näyttelyssä [[Tukholma]]ssa. Tästä alkoi kehittyä ruotsalainen keittiöstandardi, ja [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen Frankfurtin keittiö ikään kuin lanseerattiin uudelleen Saksassa nimellä ”ruotsalainen keittiö”. Standardimitoin toteutettavasta kiintokalustekeittiöstä tuli 1900-luvun loppuvuosikymmenten mittaan kotikeittiösuunnittelun perusratkaisu kaikkialla maailmassa.<ref name = RASE />
 
==Keittiökalustamisen historiaa Suomessa==
 
Suomalaisen keittiön kehitys 1900-luvulla noudattaa etenkin kaupunkiasuntojen osalta pitkälti muiden länsimaiden tapahtumia.
 
1900–1920–lukujen suomalainen keittiö oli kooltaan suuri, 14–18 neliömetriä, mutta alkeellinen ja epäkäytännöllinen. Keskipisteen muodosti suuri muurattu puuhella höyrykupuineen. Usein samassa tilassa myös nukuttiin. Seinillä oli avohyllyjä astioille, ja tilassa oli vain yksi komero. Astiat pestiin läkkipeltisissä pesusoikoissa polttopuulaatikon tai pöytäkaapin päällä.<ref name = LIITE3/>
 
1930-lukua kohti keittiö pieneni, ja harvoin siellä enää nukuttiin. Kaasuliesi valtasi alaa puuhellalta keskiluokan keittiöissä. Lämmintä vettä astianpesuun ei enää tarvinnut lämmittää liedellä, vaan se hoitui kaasukäyttöisellä vedenlämmittimellä. Seinät maalattiin pesunkestävällä [[öljymaali]]lla ja työpöytien taustaseinät kosteussuojattiin kalliita kaakeleita jäljittelevällä lakkatapetilla.<ref name = LIITE3/>
 
1930–1940-luvuilla alkoi saksalaisesta [[Frankfurtin keittiö]]stä lähtenyt funktionaalisuus rantautua Suomeenkin. Keittiö pieneni, mutta yhä paremman suunnittelun ansiosta työ tehostui. Avohyllyjen tilalle tuli seinäkaappeja, ja kiinteiden alakaappien myötä lisääntyi myös työtasojen määrä. Työtasot olivat useimmiten koivurimalevyä. Kallis ruostumaton terästiskipöytä oli vielä harvinaisuus vaikka Kylmä j lämmin vesi kuuluivat jo perusvarustukseen. Jääkaappiin ei useimmilla ollut vielä varaa, joten ruokia säilytettiin viileään ulkoilmaan yhteydessä olevassa ruokakomerossa. Kalliita tuontitavaroita olivat myös [[yleiskone]], [[leivänpaahdin]], sähkökäyttöinen [[silitysrauta]], [[pölynimuri]] ja [[pyykinpesukone]] Valaistus parani huomattavasti työpisteisiin asennettavien seinävalaisinten ansiosta. Keittiöiden yleisväritys oli vaalea, yleensä kermanvärinen tai vaaleanvihreä.<ref name = LIITE3/>
 
Keittiökalusteiden standardointi alkoi sotien jälkeisen jälleenrakentamisen myötä 1940-luvun lopulla. Ensimmäiset standardit julkaistiin [[Rakennustieto|RT-kortteina]] 1945. [[Työtehoseura]]n kehittämä tehdasvalmisteisin kiintokalustein toteutettu tyyppikeittiö otettiin käyttöön [[arava]]-rakentamisessa. Tehdasvalmistus alensi kustannuksia ja toisiinsa kiinni asennettavat, yhteismitoitetut kiintokalusteet säästivät tilaa. Vaikka suomalaiskeittiöt ovat kasvaneet koossa niin, että olisi mahdollista käyttää monissa maissa ja ammattikeittiöissä suosittuja erillisiä, vapaasti seisovia tai pyörillä liikuteltavia keittiökalusteita, kiinteästi kalustetusta keittiöstä on tullut suomalaisille jonkinlainen ”saavutettu etu”.<ref name = HAGGMAN>{{Kirjaviite | Tekijä = Häggman, K., Kuisma, M., Markkola, P., Pulma, P., Kuosmanen, R-L & Forslund, R. | Nimeke =Suomalaisen arjen historia 4, Hyvinvoinnin Suomi | Vuosi =2008 | Sivu =148 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Weilin + Göös| Tunniste = | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref>
 
Kalusteiden standardimittojen perustaksi otettiin suomalaisen naisen keskipituus. Keittiökalusteiden sijoittelusuositukset perustuivat kotitaloustyön eri vaiheissa tarvittavien liikkeiden analysointiin. Kalustus muodosti ruuan valmistukseen ja säilytykseen sekä astioiden pesuun tarvittavan kokonaisuuden, josta turhat askeleet ja liikkeet oli karsittu<ref name = HAGGMAN/> Työtehoseura piti välttämättömänä mahdollisuutta työskennellä myös istuen; näin yleistyivät korkea työtuoli tai tuolitikkaat, kansan suussa ”emännänjatkos”, joka auttoi myös usein kattoon asti ulottuvien yläkaappien käyttöä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Rukko, L. | Otsikko = Näin luotiin perusteet tehdasvalmisteisille keittiökalusteille| Julkaisu =Teho 11–12/1983| Ajankohta = | Sivut =36 | Julkaisija =Työtehoseura | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref> 1950-luvulla yleistyivät yhä käytössä olevat keittiöiden pohjapiirrostyypit I, II, L ja U, joista L-tyyppi muodostui yleisimmäksi. Työtehoseuran [[Maiju Gebhard]]in ideoimasta astiankuivauskaapista tiskipöydän yllä tuli suomalaisen keittiökalustamisen erikoisuus.<ref name = LIITE3>Rantapuska, E. ''Ammattialan historia, Asumisen ja korikulttuurin kehityksestä Suomessa,'' opintomateriaali, Lahden muotoilu- ja taideinstituutti, ks. {{Kirjaviite | Tekijä = Lepistö, Katriina
| Nimeke =Muuntuva kalustekonsepti keittiötilaan | Vuosi =2010 | Luku = | Sivu = | Selite =Liite 3 | Julkaisupaikka = Lahti | Julkaisija = Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma| Tunniste = | www =http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005159354 | www-teksti =Julkaisun pysyvä verkko-osoite | Tiedostomuoto =pdf | Viitattu = 22.1.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Tehdasvalmistusta suosivista standardeista huolimatta aina 1960-luvulle asti suomalaisia keittiökalusteita valmistivat enimmäkseen kirvesmiehet mittatilaustyönä paikan päälle. Rungot ja ovet tehtiin massiivipuusta ja kimpi- eli [[rimalevy]]stä, työtasot useimmiten ”IKI-levystä” eli tuon ajan [[Laminaatti|korkeapainelaminaatista]].<ref name = ELEGA/> Ala- ja yläkaappien välitilan taustaseinässä käytettiin joko neliönmuotoisia kaakeleita eli keraamisia laattoja tai 1950-luvulla markkinoille tullutta edullista [[Enso-levy]]ä, lakkapintaista [[Kova kuitulevy|kovalevyä]], jonka raidat saivat sen muistuttamaan kaakeliseinää.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/Korjaus_artikkelit/fi_FI/Pientalojen_rakenteet_1940-1970/ | Nimeke =Pientalojen rakenteet 1940–1970 | Tekijä = Minna Lukander| Ajankohta = | Julkaisija = Rakennusperintö.fi| Viitattu = 22.1.2013 }}</ref> 1960-luvulla keittiökaappien kiinteistä hyllyistä siirrettiin korkeudeltaan säädettäviin irtohyllyihin.
 
1970-luvulla keittiökalusteet tehtiin jo pääosin niihin erikoistuneissa yrityksissä. Keittiöistä alkoi tulla [[Tuotemerkki|merkkituotteita]], joita olivat muiden muassa [[Enso-Gutzeit]]in Ensolux-keittiöt, Kurikan puunjalostustehtaan Kabyssi-keittiöt, [[G. W. Serlachius]] -yhtiön Serla-keittiöt, R. Saarinen Ky:n Marcello-keittiöt ja [[Vilka]]n Domus-keittiöt.<ref name = ELEGA/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://70-luvulta.blogspot.fi/2010/10/keittio-on-kodin.html| Nimeke =Keittiö on kodin sydän | Tekijä = nimimerkki Ninnu| Ajankohta = 3.10.2010| Julkaisija =Blogi ”70-luvulta päivää – katsaus menneeseen” | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref>
 
Mitoituksissa otettiin Suomessa käyttöön standardimitat vuonna 1974, mutta mitat kuitenkin vaihtelivat yritysten välillä ja niitä jouduttiin muuttamaan [[kodinkone]]iden kehityksen ja yleistymisen myötä jatkuvasti. Runkojen ja ovien raaka-aineena käytettiin tuolloin jo pääasiallisesti lastulevyä, aluksi maali- ja sittemmin [[melamiini]]pinnoitteisena.<ref name = ELEGA/>
 
1980-luvun vaurastumisen myötä ovimalleihin tuli lisää vaihtoehtoja ja koristeellisuutta, ja työtasomateriaalien valikoima laajeni halvemman pään melamiinitasoista kalliisiin kivitasoihin. 1980-luvulla työtason vakiokorkeutta nostettiin 850 mm:stä 900 mm:iin. Samalla yläkaappeja nostettiin ylemmäs niin, että työtason ja yläkaappien välitila kasvoi. Saranat katosivat näkyvistä piilosaranoinnin ansiosta. 1980-luvun kodinkoneuutuuksia olivat etenkin [[astianpesukone]] ja [[mikroaaltouuni]]. <ref name = ELEGA/>
 
1990-luvulla kalusterunkoja ja erityisesti ovia alettiin tehdä [[MDF]]-levystä, mikä antoi uusia pinnoitus- ja muotoilumahdollisuuksia, kuten maalaus, vinyylipinnoitus ja kuviojyrsintä. Tuotantoa alettiin myös siirtää Suomea halvempiin maihin. Työtasoja alettiin tehdä myös massiivipuusta liimalevynä.<ref name = ELEGA/> Yhä käytössä olevat uudet keittiöstandardit valmistuivat vuonna 1994. Tällöin muun muassa keittiökalusteiden edessä tarvittava tila kasvoi 110:stä 130 senttimetriin. Keittiökaapit standardoitiin jo 1989, ja niiden leveydet ulottuvat 30 cm kapeasta kaapista 10 senttimetrin välein aina 140 cm asti.<ref>Asuintilojen suunnittelu 2008, 28–32, 39–42.</ref>
 
2000-luvulla [[CNC]]-tietokoneohjaus alkoi nopeasti vähentää käsityön tarvetta keittiökalustetehtaissa, kun levystä syntyi valmis runko tai ovi nappia painamalla.<ref name = ELEGA>''Myynnin käsikirja nro 34.'' Haapajärvi: Elega Oy 2010, ks. {{Kirjaviite | Tekijä = Valo, Teemu | Nimeke =Keittiökalusteiden asennus, Kalusteasennuksen taloudelliset vaikutukset asennusajoissa | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 4–7 | Selite = Puutekniikan opinnäytetyö | Julkaisupaikka =Lahti | Julkaisija =Lahden ammattikorkeakoulu | Tunniste = | www = http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25570/Valo_Teemu.pdf?sequence=1| www-teksti = Opinnäytetyö verkossa| Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = 22.1.2013 | Kieli = }}</ref>
Selvä trendi on ollut alakaappien vetolaatikkojen yleistyminen, niiden koon kasvaminen ja monipuolinen käyttö. Nykyisin jopa [[jääkaappi]] voi olla integroitu vetolaatikoiden sisälle. Pienissä keittiöissä jopa sokkeleihin voidaan sijoittaa vetolaatikoita.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Virrantalo, K. | Otsikko = Tervetuloa brunssille| Julkaisu =Deko | Ajankohta = 9/2010| Sivut = 93 | Julkaisija = | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref> Toinen isoihin vetolaatikoihin liittyvä trendi on olohuoneeseen yhteydessä olevat keittiöt, jolloin keittiökalusteilta vaaditaan erityistä tyylikkyyttä ja huonekalumaisuutta.
 
 
==Aiheesta muualla==
*[http://www.rakennaoikein.fi/node/1352 Sisustusarkkitehti Esa Vesmanen: Keittiön tunnelma on yksityiskohtiensa summa]
 
== Kirjallisuutta ==
99 567

muokkausta